Vuoden viimeisiä viedään

Joulusta aletaan selvitä ja tulevaa vuotta juhlistetaan aivan näillä näppäimillä. Aiotteko te juhlistaa uutta vuotta jotenkin? Minä olen ylläripylläri iltavuorossa 22:15 saakka, mutta sen ei erityisemmin tarvitse tahtia hidastaa!

Mitä meidän hevosrintamalle? Viime sunnuntaina Fanni ratsasti Kurrella ja eräs kaverini kävi tyyppaamassa Leeviä. Keskityin Rosan ratsastamisen ajaksi Fannin koutsaamiseen ja harjoiteltiin erityisesti kulmien ratsastamista kunnolla niin, ettei poni vain luiskahda lapa edellä kulman läpi. Kurre ajohommien vuoksi kyllä kääntyy sujuvasti vain ohjasta vetämällä, mutta niin tehty käännös on ihan puhtaasti lapa-edellä-läpi-kulman ja sitähän me emme halua! Keskityttiin siihen, että ulko-ohja pysyi kunnolla kädessä käymättä välillä aina löysänä ja ponia käännettin nimenomaan ulkoavuilla ja taivutettiin kulmaan sisäjalan ympäri. Rakensin neideille puomeista neliön, jossa tuli nopeassa tahdissa aina uusi kulma ja Fannin oli koko ajan muistettava ratsastaa, jottei seuraava kulma mennyt ihan plörinäksi. Kun saatiin selässä istuvan neidin ajatus hommaan mukaan, alla oleva neiti toimi oikein kauniisti! Kurre on selvästi saanut paljon voimaa kantaa itseään, sillä se kokoaa itseään Fanninkin kanssa jo huomattavasti ylemmäs, kun Fanni saa avut kohdalleen. 

Kurrehan on täydellinen peili ratsastajasta - ala tapella sen kanssa, se tappelee vastaan. Pyydä kauniisti ja oikein, Kurre menee vaikka solmuun. Jos ratsastaja pyytää väärin ja rankaisee ponia, jos se ei tee ratsastajan ajatusten mukaan, saadaan aikaiseksi vain kaikkea muuta kuin ratsastajaansa palveleva poni. Kurre opettaa katsomaan peiliin ;) Kurren temperamentti ei anna väärässä kohdassa tapahtunutta komennusta anteeksi, eli tämän kanssa opetellaan tosissaan kiittämään oikeassa kohtaa.

Sunnuntaina oli myös Leevi maneesilla mukana ja ratsastin sen itse kevyesti alle, ennen kuin kaverini Rosa tyyppasi ruunaa. Samana päivänä talutin myös Timon veljentyttöä jonkin aikaa Kurren selässä ja jatkossa Iida saa kyllä ratsastaa Leevillä, Kurresta näki hyvin kuinka paljon se arvostaa alkeisratsuna toimimista... Eli ei yhtään. 

Maanantaina ratsastin itse kunnon koulutreenin maneesilla ja Leevi oli superhyvä! Alkukäyntien jälkeen verkkasin normaaliin tapaan laukkaa eteen, mutta tällä kertaa tein nostot pohkeenväistöpätkän jälkeen. Laukkaa eteen puolipitkin ohjin ja laukkojen jälkeen hetki ravityöskentelyä, molempiin päätyihin pääty-ympyrä ja reilu taivutus sisälle, pitkillä sivuilla asetus ja taivutus pätkässä ulospäin. Mulla oli tähtirissat kannuksina maanantaina ja sain Leevin niin rehellisesti pohkeen eteen, kuin ikinä mahdollista! Kannusta ei tarvinnut oikeasti käyttää, taisin peräti kaksi kertaa huomauttaa, jos meno oli muuttumassa veteläksi. Tein itse treeninä pätkiä kouluradoista, ihan perusjuttuja. Harjoitusravista pysähdykseen, muutaman sekunnin seis, peruutus, raviin. Pari kertaa laukannosto lyhyen sivun keskellä, pääty-ympyrä laukkaa ja suunnanvaihto lävistäjällä niin, että laukka pysyi yllä lävistäjän loppuun asti. Harjoitusravissa kaarevaa uraa kunnon taivutuksella sisään. Homma ihan oikeasti toimi! Ravista pysähdykseen on liike, mitä pitää hiukan treenata, sillä Leevi lähtee siitä tarjoamaan välittömästi peruutusta ilman rehellistä paikallaan seisomista. Tämän treenikerran pysähdys saattoi olla jännittynyt, mutta ainakin se pysyi paikallaan ilman askelia taakse tai eteen ilman pyyntöä!

Aaton ja joulupäivän Leevi sai vapailla ollessani töissä ja Tapanina kiipesin selkään, Ida tuli pitämään seuraa maastoon. Ja onneksi tuli... Olen kahden vaiheilla tuon sovitussatulan kanssa, sillä Leevillä on ollut naama nurinpäin muutamaan kertaan satuloidessa ja nyt maastossa ensimmäistä kertaa ruuna pukitteli niin, että pari kertaa meinasin oikeasti irtautua sieltä satulasta. Onneksi sain kiskottua aina ruunalta pään ylös, jolloin sain sen kaulasta tukea käsillä ja pysyin kyydissä. En tiedä, meneekö pukittelu kahden vapaan piikkiin, puristaako penkki jostakin vai oliko muuten vaan pukkipäivä. Leevillä on kunto noussut huimasti ja se näkee muutenkin vihreitä miehiä, mutta nyt jopa Ida myönsi sen takajalkojen käyvän aika pirun korkealla välillä. Kuitenkin eilen Annika oli samalla satulalla maastossa ja hevosherra oli ollut innokas, mutta pitänyt kaikki neljä jalkaa maan pinnalla. 

Hieroja tulee 2.1., joten sovittiin satulansovittajan kanssa katsovamme tilannetta siihen asti. Meillä on kuitenkin pikkuhiljaa otettu selvä tavoite - josko uskalletaan tammikuun lopussa Zilpan harkkakisoihin hyppäämään 60 cm ja 80 cm :) Jos 60 cm on täysi katastrofi, jätän kasikympin välistä, mutta... No, nuo esteet ovat Leeville niin matalia, että saan keskittyä jännittämään kisoissa oloa ja esteet ovat vielä hevoselle ylihelppoja. Jostakin on pakko aloittaa, vai miten se meni?

Postauksen kuvista kiitos Hennalle! Kuvat antavat osviittaa, mitä Kurre harrastaa tänään. ;)