9. marraskuuta 2014

Layla



suomenhevostamma, syntynyt 2013
i. Lars e. Tiroli ei. Turo 
omistaja Stuteri Cameriera

Layla eli kotoisammin ihan Laila vaan on tallin pysyvä vahvistus ja isäni pitkäaikainen haave. 2-vuotiaaksi kääntyvä vaaleanpunarautias neitokainen on toivon mukaan tulevaisuuden ravikuningatar ja suomenhevosten kenttämestari ( ;) hyvin suunniteltu on puoliksi tehty). Laila on jo nyt varsin komean kokoinen, selvää ravisukua edustava lapsukainen. Luonteeltaan se on kiltti, äärettömän utelias ja toimelias, mutta samaan aikaan hiukan arka varsinkin uusia ihmisiä kohtaan. 

Meillä saa seurata todellista saippuasarjaa pitkin päivää, sillä Veikko on Lailan paras kaveri, kun taas Veikko pitää Kurrea omana päävaimonaan. Laila saa ainakin toistaiseksi tyytyä jalkavaimon osaan Kurren pitäessä tarhassa jöötä itseään reippaasti isommalle Lailalle, joka on tähän mennessä kiltisti kumarrellut Kurren hirmuvallan edessä. Veikko toimii naisten erotuomarina - kun Kurre yrittää omia heinäkasan itselleen, lompsii Veikko tyttöjen väliin ja kaikki kolme mussuttavat tyytyväisinä samaa heinäkasaa. Meillä on siis kolmen kimppasymbioosi käynnissä, jossa kaikki selvästi tasapainottavat omalta osaltaan lauman dynamiikkaa.

Laila on virallisesti isäni hevonen, mutta minä hoidan hevosen perushoidon Kurren ja Veikon ohella päivittäin. Laila opettelee ravihevosen uran alkutaivalta paraikaa ja sillä ajellaan pikkuhiljaa kuntoa tässä läpi talven, mutta ensi kesän neiti viettää vielä lapsen elämää laitumella.



Kuvista kiitos Annika Linnainsaari!


28. lokakuuta 2014

Pimeässä maastoilun ABC

Syksyn pimeys on saapunut Suomeen ja tuossa ehdittiin jo nautiskella pikkupakkasista muutama päivä. Nyt on taas reilusti plussan puolella ja vähän väliä sataa vettä - ja ulkona on vaan niin uskomaton pimeys. Masentuneena tänään katselin koulun ikkunasta ulos, kun aurinko pikku hiljaa alkoi laskea ja ilta hämärtyä. Siinä sitten puettiin itselle ja hevoselle heijastimia ja tulipa kautta rantain mieleeni...

Käytäthän heijastimia maastoillessasi?

Meillä heijastinpakko koskee ihan jokaista, joka meidän hevosten kanssa yrittää kotiportin ulkopuolelle. Käytännössä meillä käytetään syyskuun puolivälin jälkeen heijastimia aina maastoon lähtiessä, päivällä hiukan pienemmässä mittakaavassa. Tänään puin Veikolle heijastinloimen ja itselleni heijastinliivin sekä otsalampun ennen lähtöä. Jos ilma olisi ollut hiukan viileämpi, olisin toppautunut vielä uudella investoinnillani sadechapseilla, joissa on heijastimet alareunoissa. Täällä on ollut jo monta päivää ihan hirveä ilma - tuulee niin, että tukka lähtee päästä. Käytiin Idan kanssa kävelymaastossa sunnuntaina ja silloin ilma oli paljon viileämpi, nuo edellämainitut chapsit pitivät jalat ihanan lämpiminä tunnin maastossa tuulesta huolimatta. Tykkään!


Sekä Kurrella että Veikolla on kuvanmukainen Hööksistä ostettu heijastinloimi, Kurrella pinkki ja Veikolla kuvan keltainen. Tämä loimi on niin uskomattoman hyvä, ettei sitä hevillä vaihdeta! Tämä näkyy pitkälle ja verrattuna Horzen samalla idealla olevaan heijastinloimeen, tykkään tässä loimessa irrotettavasta etukappaleesta tosi paljon. Päivällä maastoillessa yleensä jätän etukappaleen kotiin, iltahämärässä se on ehdottomasti mukana. 

Otsalamppu on minun makuuni oleva turvavaruste myös ilman sen tarjoamaa valoa pimeässä metsässä. Kuljen paljon autotien reunassa ja otsalamppun avulla ratsukko näkyy vastaantulevalle autolle huomattavasti aikaisemmin, kuin pelkkien heijastimien kanssa. Varoittelen myös takaa tulevia olemassaolostani otsalampun avulla, katson tarkoituksella kunnolla taakseni aina kun havaitsen auton lähestyvän. Täällä liikkuu paljon hevosiin välinpitämättömästi suhtautuvia autoilijoita, mutta kunnolla heijastimin ja otsalampun kanssa varustautuneena olen kohdannut ainoastaan erittäin ajattelevaisia ja varovaisia autoilijoita!

Rakkaat ihmiset, käyttäkää heijastimia, mieluummin turhaankin. Hevonen maastoutuu lähes poikkeuksetta jo päivänvalossakin taustaansa ja autoilija havaitsee ratsukon paljon, paljon aikaisemmin huomiovärien ja heijastimien ansiosta. Arvostakaa omaa ja kanssaihmisten henkeä tekemällä itsestänne todellisia välkkyviä joulukuusia.


2. lokakuuta 2014

Maijan estevalmennus


Eräs sunnuntai Yyterissä

Postauksen kuvituksena random puhelinkuvia viime ajoilta, sillä valmennuksessa ei ollut kameraa mukana :)

Eilen oltiin Veikon kanssa rääkättävänä pitkästä aikaa Maija Yli-Huhtalan silmän alla. Kyllä minä vaan pidän Maijan tunneista! Tunneilla tehdään paljon tekniikkaharjoituksia ja kotiin valuin makaronijaloilla. Veikko on kuuma kaveri ja vaatii paljon jalkaa, välillä oikeasti sattuu kun hallitsee hevosen jaloilla ja vatsalihaksilla. Odotin puoliksi kauhulla valmennusta, sillä Veikko on ollut ihan hullun kuuma kotona ja suurin osa ajasta on ollut herran rauhoittelua kaikenlaisten väistöjen ja kiemurtelun parissa, mutta valkussa ruuna oli koko ajan tosi mukana hommassa. Unohdin vaihtaa kotisaappaani oikeisiin ratsastussaappaisiin eli kannukset (söpöt 1cm ponipallopäät) jäivät kotiin, mutta tulipahan oikeasti ratsastettua hevonen pois pohkeen takaa, jossa se alkuun olisi vähän viihtynyt.

Aloitettiin perus verkalla, ravia ja laukkaa eteen-alas molempiin suuntiin, laukka kevyessä istunnassa. Puomityöskentely aloitettiin nopeasti ja homman nimenä oli kolme puomia 11m välein, joissa ensin ensimmäinen väli hidastaen ravia ja toinen reippaasti eteen, jonka jälkeen pitkä sivu avoa tai vastataivutusta ja uudelleen. Kun kaikilla sujui puomit näin päin, otettiin ensimmäinen puomiväli askelta venyttäen ja seuraava hidastaen. Veikko oli ihan tykki tässä! Mietin vaan siinä tehdessäni, etten olisi ikimaailmassa saanut Leeviä niin hyvin tulemaan takaisin melkein keskiravin jälkeen. Meinasin kuolla jo tässä harjoituksessa, sillä olen tottunut nyt tuuppaamaan koulua koulusatulalla ja nyt estesatulassa hieman erilainen asento aiheutti tällaiselle vanhalle ja raihnaiselle hillitöntä keskittymistä ilman jalustimia. Asiaa ei auttanut se, että nuo kotisaappaani tahtovat pudota jalasta ilman jalustimia :)

Laukassa puomeja tehtiin ensin kolmella askeleella, sitten 3 ja 4 askelta, lopulta molemmat välit 4 askelta. Puomit kun sujuivat, tultiin vaemmalta n. 70cm pitkän sivun suuntainen pysty, josta tiukka kaarre vasemmalle ja vinossa oleva pysty, josta taas tiukasti oikealle ja pitkän sivun suuntainen okseri. Tiet eivät saaneet olla niinsanottuja uusintateitä, vaan hevosten tuli kääntyä sisäpohkeen ympäri ja hypätä vinopysty suorana. Vinopystylle käännettiin joko hiukan tiukempi tie tai kun Veikko teki hieman lennokkaampaa laukanvaihtoa kovaa ja korkealta-meininkiä, oli pakko kääntää hiukan laajempi tie - tosin se tiukempi tie oli helpompi hevosen suoristamisen kannalta. Kiva harjoitus, laittoi todella ratsastamaan.


Misterin päiväruokahetki
Loppuun tultiin rataa. Aloitettiin puomeilta, 3 askelta molempiin väleihin. Jatkettiin tuo yllä kuvailtu kiemura edelleen kunnon teillä, okserilta 5 askelta toiselle okserille, sitten tiukka oikea ja vinopysty, josta 6 askelta kaarevalla ulkotiellä kiemuralla olleelle okserille. Tästä jatkettiin kiemurauran vinopystylle toisesta suunnasta, kaareva ulkotie 6 askelta toiselle okserille ja lopuksi vielä yhden askeleen sarja, josta 4 askelta viimeiselle pystylle. Tuo sarja oli paha, sinne oli tultava seinää nuollen, sillä lähestyminen oli todella lyhyt! 

Minulle tuotti ongelmia okseri-okseri linja, en nähnyt yhtään askelta sisälle, enkä saanut ratkaistua väliä ajoissa ja Vepe tökkäsi pari kertaa toiselle okserille. Sitten totesin että perhana, tehdään siihen se kuusi jos ei muuten suju. Sen jälkeen tultiin sujuvasti viidellä, kun sain vihdoin ekalle okserille isomman hypyn sisään ja sujuvamman viisi väliin. Tulin radan jälkeen vielä tämän linjan uudelleen ja siinä meinasi jäädä jo ahtaaksi, kun Veikko oli aivan liekeissä ja meitsi roikkui harjassa jotta pysyin mukana :D Meillä alkaa esteratsastus pikkuhiljaa jo jopa hiukan sujua! 

Maailman paras poni <3

29. syyskuuta 2014

Long time!

(c) Emma Peltonen

Hej igen! Kaikkia mahdollisia kieliä heti kärkeen. Hauska huomata, että rekisteröityneet lukijat ovat edelleen lukijoina, vaikken ole postannut aikoihin. :)

Meillä sattuu ja tapahtuu. Starttasin pari viikkoa sitten Niinisalon kenttäkisoissa ja tehtiin Veikon kanssa elämäni paras koulurata - oli tunne, että ihan oikeasti tehtiin sitä rataa hevosen kanssa yhdessä, enkä vain käskenyt hevosta tekemään tehtäviä. Veikko oli suoraan sanottuna hirveä ratsastaa koko viikon ennen kisoja, roikkui pohkeen takana ja rullasi pahasti edestä käyden kuumana. Tuntui, että vaikka mitä tein, en saanut sitä pohkeen eteen. Lähdin kisoihin aika masentuneella fiiliksellä, mutta Vepe otti ja yllätti - se oli mahtava ratsastaa kisoissa. Tarvitaan raviohjelmaan paljon tasaisuutta lisää, mutta Veikko oli rento! Sillä oli kaula! Se kuskasi meikäläistä vain yhden kirjainvälin, toisen laukan jälkeen tulee yksi väli ravia ennen keskikäyntiä. Veikon ratsastus on kuin kuntosalilla käyntiä, se vaatii hirveästi keskivartalon tukea, jotta paketti pysyisi kasassa. En laukan jälkeen saanut pakettia heti kasaan ja Veikkohan käytti tilaisuuden hyväkseen! Juuri valitin, että välillä on ikävä Leeviä, joka oli niiiiiin yksinkertainen ratsastaa Veikkoon verrattuna. :D Ei meidän koulu tosiaankaan vielä täydellistä ole, lopputuloksena oli 61,67%, eli -57,7 pojoa.


(c) Piia Mäkelä

Estekoe Niinisalossa tehtiin puhtaasti, hiukan kovaa, mutta suurin piirtein yhteistyössä. Maasto oli uskomaton! Sain Veikon oikeasti rauhoittumaan maastoon ja tultiin maaliin ajassa 2.49 ihanneajan ollessa 2.53! Vauhti tuntui selkään ihan matelulta, mutta kerrankin sain todella arvioitua sen vauhdin oikein. Maasto tultiin puhtaasti ja lopputuloksena sija 11/41, viimeinen sijoittunut! 


(c) Piia Mäkelä

(c) Piia Mäkelä

Häpeän silmät päästäni, mutta tässä kuvassa on tahatonta komiikkaa!
(c) Piia Mäkelä

(c) Emma Peltonen

Niinisalo oli kauden viimeinen kenttäkisa ja katseet on ensi kaudessa. Hyppäsin tuttarin esteet viimeistelytreeninä noihin menneisiin kisoihin, todennäköisesti tehdään luokkanosto tuttariin heti keväällä. Nyt talvikaudella keskitytään paljon perusratsastukseen ja perusjumppaan, jotta saadaan raviohjelmaa parannettua ja ennen kaikkea takaosaan voimaa. Veikolla todettiin kesällä lievähkö shivering, kun kiropraktikko Raine Mäkelä hoiti ruunan. Shivering on itselleni uusi juttu, mutta tuttu myös hevoshierojalleni ja ruunaa hoidetaan myös kraniosakraaliterapialla. Talven pääjuttuna onkin pikku hiljaa kehittää voimaa taakse, joka auttaisi shivering-oireissa huomattavasti. Vepe on hiukan haluton ottamaan takaosaa rehellisesti alle, osittain voimattomuuden ja osittain shiveringin takia. Mennään hevosen ehdoilla eteenpäin. Nyt keskiviikkona hypätään Yli-Huhtalan tarkan silmän alla ja minä keskityn hillittömään vatsalihastreeniin (ja laihdutuskuuriin...) kotona. 

Kurrella menee hyvin, se on karvainen ja lihava! Poni loukkasi jalkansa sähkölankaan reilu viikko sitten, mutta jalka on parantunut hyvää vauhtia ja neiti on nauttinut saikkuilusta. Heti kun sitä voi taas liikuttaa, se on kyllä klipattava... Mistä tuota karvaa riittää? 

Kurre on nykyään lapsenvahti. Isäni osti keväällä -13 syntyneen suomenhevostamma Laylan (i. Lars), joka on ihan Laila vain. Laikku opettelee tavoille Kurren ja Veikon komennossa. Tamma on kiltti, mutta vähän turhan utelias ja joka paikkaan nenänsä työntävä. Pian aloitetaan ajo-opetus, kun isä saa hankittua hevoselleen tarpeeksi suuret suitset. Minun ponisuitseni eivät ihan sovi tuohon nyt jo full-kokoiseen päähän... Lailasta on tulossa suomenhevoseksi varsin iso, se on reilusti takakorkea tällä hetkellä.


Lapsenvahti ja sylivauva

Pyrin jatkossa päivittämään blogia kerran-pari viikossa. Kuulisin taas kerran mieluusti lukijoiden mielipiteitä, millaisia postauksia lukisit mieluusti? Raportoinko vain, kun on oikeasti tapahtunut jotain tyyliin valmennus tai kisat, vai kerta viikkoon jotain perustreenipostausta kuvien kera?

Löytyykö Porista innokasta kuvaajaa, joka haluaisi välillä käydä kuvaamassa treenejä? :)
Vakiokuvaajani Annika on ikävän työllistetty nykyään.


Loppuun vielä Niinisalosta videot - parantele laatua ratasmerkin takaa :)













23. elokuuta 2014

Kari Nevalan valmennus

Itseluottamuksen puute.



Viime tiistaina hyppäsin ensimmäistä kertaa kuukauteen venähtäneen kylkeni takia ja löysin itseni ja Veikon Kari Nevalan valmennuksesta. Hyppäri jännitti etukäteen, koska

  1. hyppytauko
  2. lyhyt yhteistyö Veikon kanssa esteillä
  3. miten meidän käy?
Alkuverkka meni vielä ihan mukavasti, taivuteltiin hevosia pienillä volteilla ja väistätettiin erilaisilla väistöillä. Veikko kävi alusta asti tosi kuumana ja tuntui olevan superinnoissaan päästessään hyppäämään ja pörräsin sen kanssa ympäri kenttää jutellen sille koko ajan mukavia. Laukkaverkassa tehtiin samaa hommaa edelleen ja haluttiin hevosia hyvään kontrolliin ja rennoiksi. Veikko rullaili aika paljonkin edestä, sitä se tekee kuumuessaan ja silloin sen löytää herkästi pohkeen takaa.




Kentällä oli yksittäinen pysty, 21,5m pysty-okseri-linja ja pysty-pysty-okeri kolmoissarja. Verkkahypyt yksittäiselle pystylle ja linjan okserille menivät ok ja homma tuntui vielä ihan kivalta, mutta linja tuotti meikäläiselle ongelmia. En jotenkaan tahdo hahmottaa Veikon laukan pituutta ja joko olisin tullut linjan mielelläni neljällä tai kuudella(??) kun oikea askelmäärä olisi viisi. Arviointivirhe johtikin kieltoon okserille ja siinä vaiheessa alkoi paineet nousta. Yhtäkkiä olin aivan lukossa ja keskityin lähinnä pelkäämään esteitä.

Ärsyttää ihan superhyperpaljon, etten vaan saa päätäni kasaan. Kun alan jännittää, puristan polven kiinni ja kadotan tasapainon hypyssä. Pienillä (estetyypistä riippuen n. 90cm ja alle) esteillä tätä jännittämistä ei oikeastaan ole lainkaan, mutta tietyn korkeuden jälkeen menen lukkoon, unohdan ratsastaa Veikkoa vaan alan tuupata Leeviä ja Veikko kieltää, kun paineistan liikaa. Veikon kanssa riittäisi, että keskityn pitämään sen väleissä paketissa ja kohtuu rauhallisena ja antaisin hevosen hoitaa sen hyppäämisen. Leevin kanssa siihen ei vaan voinut luottaa, vaan joka ikinen askel piti ratsastaa loppuun asti ja esteillä varsinkin viimeiset kaksi askelta piti varmistella, ettei vauhti hiipunut täysin.




Lopputunnista sain taas hiukan kasattua itseäni, vaikka edelleen takerruin satulaan polvilla. Wilkku hypyttää meikäläistä huomenna aamusta, jotain helppoa ja kivaa, jotta saan itseluottamustani vähän takaisin ja toivottavasti selviän Kangasalan rataesteistä. Selvä päävika meikäläisellä, koska teen maastossa sen kummemmin miettimättä sitä mitä käsketään ja pystyn rentoutumaan, mutta rataesteillä on jostain syystä jokin mörkö tällä hetkellä. Varsinkin, jos kolmoissarjan C-osa nostetaan yli metriin ja sanotaan, että väli voi olla hiukan ahdas.

Jatkan harjoittelua, hampaan puremista. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, itseni suhteen.


21. elokuuta 2014

Virallinen Kurrepäivitys



Kurre palailee hyvää vauhtia normaaliin päivärytmiin laihdutuksen, ratsastuksen, ajon ja yleisen söpöilyn merkeissä. Neiti on Pinomäen kiertopalkinto tällä hetkellä, sillä se tarhaa normaalisti aamupäivän Pepeponin kanssa ja iltapäiväksi siirtyy viereiseen loossiin Veikon seuraksi, kun Vepe on saanut päiväruokansa imuroitua. Kurre on hyvin vastaanottanut kiertävän seuralaisen tehtävät.

Ihan samaa ei voi kuitenkaan sanoa työntekoon palaamisesta, sillä Kurre on perusluonteeltaan hyvin, hyvin mukavuudenhaluinen ja jatkaisi mielellään mahankasvattamista ilman sen suurempaa kiusaamista. Wilkku on läpiratsastanut ponia nyt kahdesti ja poni on vieläkin jäykkä ja oikea laukannosto on hukassa, kun Kurre ei millään haluaisi kantaa itseään läpi noston ja nostaa vain vastalaukkaa. Hierojalle on viestitelty ja jatkamme ponin jumppaamista :) Normaali Wilkun poninkiusauskerta sisältää paljon erilaisia väistöjä, taivuttelua molempiin suuntiin ja sitä laukannostoa noin sata kertaa per ratsastuskerta. Poni joutuu ihan tosissaan tekemään töitä

Fanni käy ratsastamassa 2-3 kertaa viikossa ja ainakin yksi kerta on mäkien kiipeämistä - erityisesti eteen tarvitaan paaaaljon voimaa! Veikko on myös mäkikuurilla, eli kaksi hevosta yhdellä iskulla. Lisäksi ponin ohjelmassa on Fannin kanssa kunnon laukkamaastoa aina välillä ja tietenkin sitä itseään, kouluratsastusta. Kurre on lisäksi aisoissa 1-2 kertaa viikossa kunnon lenkillä ja kerran opettaa erästä 10-vuotiasta poikaa ajamisen saloihin. Saadaan Porin raviradan ponikoululta koppakärryjä lainaksi, joten käydään raviradalla ajamassa jotta pääsen mukaan viereen istumaan kun luovutan ohjat Kassulle. Kurre on ottanut ihan sikahyvin opetusponin homman vastaan! Se on ajaessa normaalisti aika kuuma ja reaktiivinen, mutta Kassun kanssa se on selvästi rauhallisempi ja kärsivällisempi. Ollaan ponin kanssa menossa vieraileviksi tähdiksi ponikouluun opetusponiksi valjastusmielessä ja mahdollisesti talutusratsastukseen, joten ponin siedättäminen kunnolla lapsiin on käynnissä big time. Kurrehan rakastaa ihan kaikkia eläviä olentoja, mutta se on välillä vähän... raju rakastaja työntäessään turpansa aika aggressiivisesti suoraan toisten naamalle tyylillä "MOI MITÄ SULLE KUULUU!" :)








Note: pidä kypärä päässäsi, jos et ole täysi-ikäinen ja vastuussa omasta päästäsi!


11. elokuuta 2014

Heinä-elokuun saldoa



  1. Pahasti venähtänyt kylki. Itsellä. Kenttäkisoihin 19 päivää. Aion startata.
  2. Ensi viikolla estevalmennukseen. Pakko, koska kisat.
  3. Kurre on kotona. Kurre ei ole tiine, joten treeniä jatketaan normaaliin malliin.
  4. Kurre on lihava ja sen työmotivaatio on pahasti hukassa.
  5. Teen järkyttävän paljon töitä ja olen koko ajan väsynyt. 3 viikkoa lomaan.
  6. Veikko on ollut lähes kuukauden maastokuurilla kohtaan neljä vedoten.
  7. Veikko tuntui tänään Wilkun mielestä todella hyvältä ja maastolomailu on tehnyt hyvää.
Ratsastus aiheuttaa fyysistä pahoinvointia tällä hetkellä. Syke nousee ja hengästyttää, jolloin toista keuhoa ahdistaa ja saa aikaan oksettavan olon. Ratsastan 20min treenejä tällä hetkellä.

Käyn ostamassa kinesioteippiä ennen kisoja.







14. heinäkuuta 2014

Niinisalo day 2: sijoitus!

Vieläkin aika wtf-fiilis. En tosiaan tiennyt kouluprosenttejani ennen maastoon lähtöä ja meille tuli hiukan kiire lähdössä, kun Veikko olisi mieluummin jäänyt kotiin kuin tullut traileriin. Eipä siinä, paikanpäällä hevonen valmiiksi ja verkkaan! Luulin jo, että täällähän on ihan ok-ilma, hiukan viileämpää kuin eilen. Juu niin vissiin, oli ihan järkyttävän kuuma! Valuttiin Veikon kanssa molemmat hikeä radan jälkeen.

Verkassa Veikko oli jopa vähän löysän tuntuinen. Hereillä ja innokas kyllä. Totesin siinä, että parempi näin kuin hulluna paikasta toiseen sinkoileva, singotaan vasta radalla. Muutaman verkkahypyn otettuani totesin että mitä sitä suotta rissaamaan, kun tämä on Veikolle täyttä lastenleikkiä. Odoteltiin lähtövuoroamme ja kun siirryttiin lähdön tuntumaan, meinasi Veikko ampaista jo kun huudeltiin minuuttia :) Lähdin käytännössä paikaltani ja kyllä tuo maastoesteratsastus on ihan mahtavaa touhua! Veikko oli aivan liekeissä ja suurimman osan rataa meidät pystyi paikantamaan jatkuvan "prrrrrrrrrrrrr!"-äänen perusteella. Homma sujui kuin vettä vaan ja ilman estevirheitä tultiin maaliin, mutta... krhm... otettiin ehkä 24s aliaikaa. Kyllä, 24s! Ei ollut hidastelu tarpeeksi tarmokasta ja jouduttiin jopa kerran palaamaan takaisin päin, kun meni vähän pitkäksi väärälle polulle sianselkien jälkeen. Hups :D Ensi kerralla taidan lainata kenttäkellon joltakin, josko otettaisi vähän vähemmän aliaikaa.

Koko homman suurin yllätys tuli, kun kävin palauttamassa numeroliiviä ja hakemassa Veikon passia. Näin samalla väliaikatulokset ja me ollaan oltu jaetulla 9. sijalla koulun jälkeen! Vielä enemmän järkytyin, kun tajusin keränneeni kouluradasta prosentteja 66,67%. Paperissa on kaksi kasia. Minun elämäni ensimmäiset kasit. Estekielto pudotti meidät sijalle 12, mutta Janita otti yhden kiellon maastoon ja putosi tällä meidän taakse.



Elämäni ensimmäiset kenttäkisat päättyivät SIJOITUKSEEN! Veikko ja minä porhallettiin 11. sijalle ja lähdettiin kotiin vihreän ruusukkeen kanssa :)





Unohdin taidokkaasti oman kamerani kotiin, mutta yllä pieni puhelimella kuvattu videokooste. Kuvia on taatusti tulossa, kun paikalla olleet kuvaajat saavat kuviaan näkyville ja minä kuvaluvat kyseltyä!


12. heinäkuuta 2014

Niinisalo day 1: maastoon mennään



Tässä on ollut kovasti debyyttejä viime aikoina, nyt oli vuorossa kenttäkisaneitsyyden menetys. Aloitus niin kutsutulta kotikentältä Niinisalossa ja maastoon ollaan jatkamassa kouluradan pienistä rikkeistä ja esteiden yhdestä kiellosta huolimatta. Tässä tulee umpipoikkiväsyneen ratsastajan lyhyt selostus, paremmat kisaselostukset tulevat myöhemmin. Tässä kuitenkin mausteena jo nuo tämän päivän radat, kun toimerruin lataamaan ne jo youtubeen.



Kouluprosentteja en jäänyt tänään odottelemaan ja väliaikatulokset eivät ole vielä tulleet Kipaan, mutta koulu meni ihan hyvin. Hiukan protestointia parissa kohtaa kun otin liian kovan pidätteen ja kauhukseni Veikon bravuuri keskiravi jäi käytännössä esittämättä! Hevonen yllätti meikäläisen painumalla kuolaimen alle kevennykseen lähtiessä ja keskiravi jäi kyllä tositosi säälittäväksi. Muuten en pystynyt istumaan kyydissä askeltakaan, mutta selvittiin rata loppuun ja Wilkku oli tyytyväinen, että rata oli hyvä. Raviohjelma oli parin viikon takaista Luvian rataa paljon tasaisempi, laukassa ei poikiteltu turhia ja myös sain tehtyä lävistäjällä raviinsiirtymisen laukasta ilman vaihtoa, hyvä minä!

Muista HD-laatu!






Estekoetta saatiin odotella piiiitkä tovi ja aikaa tapettiin lähinnä syömällä ja mukana olleita lapsia syöttämällä. Veikko oli tosi kivan rauhallinen ja avuilla kun madeltiin kohti verkka-aluetta, mutta siinä verkkaillessa alkoi ympärillä pyöriä pieniä ja isoja vihreitä miehiä - varusmiehet marssivat paikasta toiseen ja Veikko jännittyi tästä liikenteestä joksikin aikaa kovin. Kun sain sitä rauhoiteltua tehdessäni hienoja pohkeenväistöliikkeitä volteilla puiden ympäri, se kuitenkin pysyi edelleen aika alertissa tilassa ja kuumui kovin. 



Estekoe sujui hyvin - taas yksi debytointi, en ollut ennen hypännyt nurmella - toiseksi viimeiselle esteelle asti. Kyseinen kohti tuomarikoppia hypättävä okseri oli aiheuttanut monille kieltoja, pudotuksia ja jopa ratsastajan putoamisen ja otin jonkun alitajuntaisen leevimoodin päälle, paineistin joka askeleella lisää ja Veikko teki ihan oikean ratkaisun ja jätti hyppäämättä. Keilattiin este kumoon ja odoteltiin hetki kun este saatiin takaisin kasaan ja karautettiin yhdellä kiellolla maaliin. Se kielto harmittaa vieläkin ihan uskomattoman paljon! Niin turha kielto, jota ei olisi tullut jos en olisi itse jotenkin päättänyt, että eihän tämä tästä mene kun ei muutkaan. Veikko todellakin olisi mennyt sen esteen ilman sitä turhaa paineistamista... Wilkku huusi uuden lähestymisen aikana takaani "odota!" ja sain sillä päätäni jotenkin kylmäksi ja purjehdittiin yli ilman ongelmia.


Kohti ääretöntä ja sen yli...
(c) Iida Mäkinen

Muista HD-laatu!


10. heinäkuuta 2014

Luvian alue-estekisat 6.7.

(c) Kaisa-Maria Jussila

Sunnuntaina kiepaistiin Luvialla hyppäämässä aluekisoissa seuraluokka 80cm ja (meikäläisen eka!) alueluokka 90cm. Kvaalit sain tämän viikonlopun kenttäkisoihin ja meidät nähdään Veikon kanssa harrasteluokassa, mutta 80cm uusinnasta onnistuin keräämään 8vp ja 90cm perusradalta 4vp. Miksikö? Let's see.

Veikko oli verkassa ihanan rauhallinen ja teki hyviä hyppyjä. Kisakentälle valmistautumaan siirtyessä se alkoi selvästi pikkuhiljaa kuumua ja taatusti tiesi, mitä on edessä :) Tein ehkä elämäni parhaan radan 80cm perusradalla, sillä rytmi pysyi hyvänä ja tasaisena ja vaikka yksi käännös oli mennä hiukan pitkäksi ja käytiin ruopimassa aidan vieressä, perusrata tuli hyvänä ja puhtaana maaliin. Uusinta alkoi arvostelulla 367.1 tietenkin heti perusradan perään ja heti uusinnan eka tuli kosketuksesta alas. Veikko kuumui koko ajan enemmän ja olisi pitänyt ottaa yksi kunnon pidäte, mutta se jäi ottamatta ja otettiin myös uusinnan viimeinen este mukaan. Radalla oli tosi lyhyellä välillä oleva sarja, johon tultiin hiukan turhan reipasta ja Veikko urheasti keräsi jalkansa B-osalle, mutta en jotenkaan osannut ratsastaa sitä enää uusinnan viimeiselle ja hypättiin enemmän esteen läpi kuin yli. Uusinnan aika olisi riittänyt sijoittumaan ilman pudotuksia, mutta oppia ikä kaikki.

(c) Kaisa-Maria Jussila

90cm verkassa otin vain pari hyppyä, sillä lämpömittarin elohopea lähenteli 30 astetta ja oli aivan järkyttävän kuuma. Rata alkoi hyvin, mutta perusradan toiseksi viimeinen - 80cm uusinnassa viimeinen - este putosi taas. En tiedä miten onnistuinkin sössimään sen hemmetin lähestymisen niin perusteellisesti. Sain tosin hyvän, rauhallisen lähestymisen ja pienen hypyn sarjan A-osalle, jolloin yhden laukan väli ei jäänyt lyhyeksi, mutta Veikko pääsi hiukan pohkeen taakse ja se kostautui sitten sillä seuraavalla esteellä. Harmitti kyllä! Hevonen oli superhieno, mutta ei sekään ihan kaikkea voi pelastaa.

(c) Kaisa-Maria Jussila

Nyt jatketaan kuitenkin pää pystyssä Niinisalon harrasteluokkaan ja ensi keskiviikkona käydään paikkaamassa sunnuntain mokailuja Huittisissa KK-tallilla seuraestekisoissa 80cm ja 90cm. Näiden skabojen jälkeen hiukan kisataukoa :)

5. heinäkuuta 2014

Maastoestefiiliksiä

Supertreeni superhevosella Heikki Anttisen tarkan silmän alla takana :)





3. heinäkuuta 2014

Kisakuvia (+ bonuksena estekuvia)

Koulukuvista kiitos Emma Peltonen





Kuvankaappaus videolta

Kuvankaappaus videolta

1. heinäkuuta 2014

Luvian aluekoulukisat 28.6.

Olen palanut halusta kirjoittaa tämän postauksen, mutta jäin panttaamaan kuvien takia. Vieläkään ei ole laittaa kuvamateriaalia mukaan, mutta kuvat tulevat sitten jälkijunassa!

Viime perjantaina Veikko oli varsin kauhea ratsastaa, en saanut siihen mitään otetta ja olin jo jäämässä kisoista kokonaan pois. W auttoi minua lauantaina ja kävi itse Veikon selässä, jonka jälkeen sain vielä viimeistelytunnin Luvialle ja sain ensimmäistä kertaa koko kuukauden aikana oikeasti otteen hevosesta, se oli rento ja vastaanottavainen ja sain fiiliksen, miltä sen tosiaan pitää tuntua.

Luvialla kiipesin hevosen selkään yllättävän rauhallisessa mielentilassa, vaikka jännitin koko vartin ajomatkan kisapaikalle enemmän ja enemmän. Veikko oli melkeinpä vielä parempi, mitä lauantaina! Täysin rauhallinen ja vastaanottavainen, hyvin avuilla ja tuntui, että leijailin vain sen kanssa ympäri verkkaa. Sillä oli hyvä kaula, se oli kuolaintuella ja taisin vain hymyillä siellä selässä. Verkkailin menemään tyynesti kokonaan ilman raippaa ja jalassa pallopäiset kannukset, me tehtiin todella yhteistyötä Veikon kanssa. Verkassa tein lähinnä joitakin väistöjä, nostoja ravista eri kohdissa - minulla on hiukan vaikeuksia ajoittaa nostoavut oikeaan kohtaan askelta ravissa, käynnistä helpompaa - ja pari laukkalävistäjää, jonka lopussa siirtyminen raviin.

Kisojen aikataulu oli yhtäkkiä 10min edellä ja pyöriskelin koulukentän ulkopuolella aikani, ennen kuin pääsin kiertämään rataa. Se oli itse asiassa hyväkin, sillä Veikko jännittyi hiukan kun siirryttiin verkkakentältä kisakentän puolelle ja ehdin ratsastaa sitä takaisin rennoksi. Kun pääsin kiertämään rataa, hevonen oli mukavasti avuilla ja sain aloittaa ratani hyvin mielin. Radalla oli rikkeitä, mutta ei mitään maatakaatavaa ennen kuin päästin toisella laukkalävistäjällä Veikon vaihtamaan lopussa sen laukan! Lähinnä nauroin selässä itse, sillä hevonen tuntui muuten hyvältä ja tuo vaihto oli niin oma vikani, sillä ehdin ajatella "ei paha" juuri ennen vaihtoa, eli hiukan lakkasin ratsastamasta sitä itse siirtymistä. Paperissa kuitenkin 5 seiskaa, 4 kutosta, 4 vitosta ja 1 nelonen eli se laukanvaihto lävistäjän loppuun. Olen itse ihan supertyytyväinen, sillä nämä kisat päättyivät lopputulokseet 60,5% ja ensimmäinen ei-sijoittunut! En i-k-i-m-a-a-i-l-m-a-s-s-a odottanut näin hyvää tulosta ensimmäisistä kisoista, kun sain hevosen ensimmäistä kertaa toimimaan päivää ennen kisoja!



Ensimmäinen askeleenpidennys lähti todella hyvin ja se taisi olla jopa hiukan näyttävä, tai siltä se ainakin selkään tuntui. Istuen esitetyssä askeleenpidennyksessä tunsin heti, että Veikon persus hypähti sisälle ja se esitettiin kolmella uralla, kun en saanut korjattua sitä kunnolla. Pysähdyksessä ja peruutuksessa tapahtunut jännittyminen näkyi vielä kolmannessa askeleenpidennyksessä, mutta laukkaympyrällä hevonen tuntui todella hyvältä. Toinen laukka on Veikon heikompaan suuntaan ja ilmassa alkoi olla hiukan väsymistä, joka näkyi kuolaimen alle painumisena.

2 lisäpistettä olisi riittänyt sijaan ja ne olisi voitu saada hyvällä kolmannella askeleenpidennyksellä ja ilman vaihtoa lävistäjän lopussa. Silti meikäläistä ei edes harmita, sillä radalla oli hyvä fiilis, hevonen hyväntuulinen ja pehmeä, tehtiin yhteistyötä. Pää pystyssä seuraaviin koulukisoihin :)


28. kesäkuuta 2014

Puomeja ja lievää epätoivoa



Veikko on saanut tällä viikolla nauttia enemmän ja vähemmän märästä maastoilusta, kouluratsastuksesta ja puomeista. Enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä.

Alkuviikosta lähdettiin Oonan kanssa "pitkään rankkaan maastoon", joka supistui vauhdilla hyvin lyhyeksi ja nopeatempoiseksi. Käveltiin pidempää reittiä metsään, kun taivas repesi totaalisesti ja alle kahdessa minuutissa kaikki neljä oltiin kuin uitettuja koiria. Oltiin jo lähes metsässä, jossa posotettiin pari kilometriä ravia ja laukkaa ja lyhyttä reittiä vedenpaisumuksen keskellä kotiin. Toki sade loppui sata metriä ennen kotiporttia... En ihan oikeasti muista, koska olisin ollut alusvaatteita myöten litimärkä! Onneksi olin tullut tallille suoraan töistä, eli vaihtovaatteet olivat messissä.




Koulupuolella olen keskittynyt pitämään tahtia joka askellajissa, vaikka sitten mentäisi alitemmossa. Käynnissä Veikko lähtee herkästi passitahtiin varsinkin, jos käyntiä yrittää ratsastaa tuntumalla ravaamisen tai laukkaamisen jälkeen. Onneksi ilmoittauduin huomiseksi Luvialle C:1 enkä B:0! C:ssä ei nimittäin ole käyntiä lainkaan. Ravissa ja laukassa Veikko mieluusti rullaisi kuolaimen alle ja mun on tuettava sitä jaloilla reippaasti, sekä laukassa muistettava lopettaa ratsastaminen ja itse enemmänkin istua passiivisesti, kuitenkin jalalla tukien. Jos lähden istumaan laukkaa (kuten mieluusti teen) niin tahti kärsii ja Veikko alkaa kuumua, kun puutun liikaa. Paketti pysyy kasassa, kun en yritä liikuttaa Veikon jalkoja sen puolesta :)

Eilen heitin ruunalle oikein estepenkin selkään ja koska maastossa todettiin satulan hiukan valuvan taakse, heitin sen alle liukuesteen ja vielä rintaremmi messiin. Veikko oli ihan hirveä alkuun! Rullasi ja oli täysin poissa avuilta, yksi hyvä askel siellä sun täällä. Liukueste napattiin pois satulan alta ja kas, hevonen alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Hänen herkkä mielensä ei selvästi digannut liukuesteestä! Kun sain ruunan vähän tähän maailmaan takaisin, tulin pari kertaa molempiin suuntiin 9m välillä olevia kunnon kenttäratsastajan puomeja, eli noita metrin leveitä koivutukkeja. Näitä tehdessä on meinaan tähtäyksen oltava kunnossa!




Puomit olivat alkuun katastrofi, mutta pikkuhiljaa homma alkoi hiukan sujua. Tarvitsisin kymmenen puomia lisää, jotta voisin tehdä erilaisia puomiratoja ja treenata "radan" ratsastusta kotona, mutta näillä kahdellakin saan treenattua ajatusta, miten Veikolla tulee hypätä. Käsi hyvin hiljaa ja pehmeänä, jalka kiinni. Ikävä kyllä Leevi vaati sen viime hetken prkl-asenteen hevosen muuten hidastaessa vauhtia juuri ennen hyppyä ja se tulee alitajuntaisesti meikäläiseltä edelleen, joudun keskittymään ihan sikana ja vaan miettimään "ole HILJAA!" kun teen Veikon kanssa mitään. 

Loppuraveja aloitellessani Veikko otti kaksi ihan superaskelta, pää täysin luotiviivalla ja isoa rentoa ravia. Varsinkin alussa homma menee herkästi juoksemiseksi, joten aloitan homman hitaasti ja toivon mukaan pian pääsee ravia jo kasvattamaan. Veikko on ovela hevonen, se putoaa kaikessa hiljaisuudessa pohkeen taakse ilman, että edes tajuan sitä - ja sitten on ongelmia. Onneksi meitsillä on apuna valmentaja, joka todella haluaa auttaa meitä eteenpäin. Leevi oli sillä tavoin rehellisempi ratsastaa, että se oli ihan avoimesti ja häpeilemättä pohkeen takana. :D


Aavistuksen kiinnostaa, mitähän tässä tapahtuu...

Tänään oli lyhyet kenraaliharkat huomisiin koulukisoihin ja Wilkku ratsasti Veikkoa ensin hetken. Sain vihdoin ja viimein Veikon kulkemaan oikeasti pidemmällä kaulalla ja rentona, mutta saa nähdä, pysytäänkö noususuhdanteessa huomenna vai tullaanko pilvilinnoista ryminällä alas.