30. huhtikuuta 2013

Vetelää ja vilskettä

Eilen oli sellainen teholiikuntapäivä, ettei paremmasta väliä. Lähdin umpiväsyneenä aamukahdeksalta liikuntatreffeille eli aamulenkille kaverin kanssa, josta kotiin päästyäni aamupalan jälkeen suuntasin liikuttamaan Jaden. Jaden kanssa tulikin tehtyä kevyt 1,5h treeni, tosin Janita käski liikuttaa ihan kunnolla... Ennen Jadea kävin heittämässä kotona päiväheinät ja Jaden jälkeen suuntasin takaisin kotiin, siivoten tallin ja ajamalla molemmat ponit. Ella oli onnesta soikea ja Kurre vetelä kuin mikäkin.

Tätä tiedossa taas tänään!

Nyt on NIIN käsittämättömän kipeät lihakset, ettei tosikaan. Lihaskipu menee ohi, mutta eniten häiritsee särkevä lonkankoukistaja. Minulla on siis lukuisia selkäongelmia ja viikko sitten kotona karsinoita siivotessani meinasi jalat lähteä alta, kun yhtäkkiä kesken päivittäisen karsinansiivouskiertoliikkeen iski ihan järjetön särky vasempaan SI-niveleen ja lonkan alueelle. Pari päivää kipulääkkeitä ja kaikki ok, mutta eilen lenkillä tuo lonkka alkoi hiukan muistutella olemassaolostaan, vaikka alla oli hyvät alkulämmöt ja venytykset. Ratsastaessa ei ollut oireita, vaikka menin koulusatulalla. Ilmeisesti koko päivä oli kuitenkin hieman liikaa... No, kipulääkkeet naamaan ja venyttelen illalla, kun pääsen kotiin. Tänään on ohjelmassa tunninpitoa Tuulille ja Kurrelle ja sitä ennen muutama tunti töissä.

Jade oli eilen aika erikoinen. Alkuun kuin rautakangen niellyt, eikä olisi millään asettunut tai varsinkaan taipunut. Käynnissä se alkoi pikkuhiljaa toimia, mutta ravissa oltiin taas ihan lähtöpisteessä. Henriikka tosin nauroi oman hevosensa selässä, että näkee mun ratsastavan vähän tasaisemmalla hevosella, jonka ravi ei ihan noin heitä sieltä satulasta... Ravissa Jade oli alkuun tosi epätasainen ja tahti hukassa. Laukka kuitenkin kulki hyvin ja hevonen olisi halunnut kiihdytellä, mutta pidin sen tarkoituksella kohtuullisen koottuna. Lopputunnista ravi alkoi saada paremmin tahtia ja hevonen pikkuhiljaa myödätä niskastaan, koko tunnin olin mennyt johtavalla sisäohjalla ja runtannut sisäpohjetta läpi. Kun Jade niinsanotusti luovutti ja alkoi ottaa kroppaansa mukaan hommaan, löytyi se tahti ja sisäpohjetta sai käyttää ilman Jaden "ai toihan tarkottaa täysillä eteenpäin!" -älynväläystä. Jaden ja mun kemiat ei mene ihan yksiin, ratsastan paremmin hiukan kuumahkoja hevosia, olen aina ratsastanut. Osaan rauhoittaa hevosen, mutta valmiiksi hiukan tuupattavan innostaminen ei ole ihan mun alaani :) Tietty jos menisi useammin, saisi ihan eri tavalla tatsia Jadeenkin.

....ja Janita lupautui kuvaajamestariksi, eli uutta kuvamateriaalia tulossa!

Kotona ensin Ella valjaisiin, joka suorastaan puhkui energiaa ja metsään päästessä oli valmis syöksymään täyteen vauhtiin. Sen verran piti rauhoitella, että ehdin edes kyytiin... Mutta edistystä! Nyt päästiin hienosti lenkkipolun yli ilman sinne pyrkimistä, tosin metsässä oli ihan hirmuisesti pelättävää kun mentiinkin lenkki eri suunnasta kuin tähän asti. Olisipa ollut kypäräkamera! Materiaali olisi nimittäin superhauskaa katsottavaa, kun poni kiemurtelee aisojen välissä eikä tiedä, pelkäisikö vasemmalla vai oikealla olevaa puuta. Missä arolla Ella luulee kasvaneensa, kun se pelkää ("pelkää"...) kaatuneita puita? Meidän ajomaastoissa kaadettiin metsää viime syksynä ja metsäkoneiden jäljiltä on paljon kaatuneita puita tien varsilla, sekä parin vuoden takaisen Tapanin myrskyn jäljiltä on tien päälle kaatuneet puut vain katkaistu niin, että tien päällä oleva osuus on saatu pois. Ella kyttää joka ikinen kerta näitä polun molemmin puolin olevia katkaistuja päitä. Paha paikka pienelle ponille yrittää päättää, kumpaa nyt pelättäisi enemmän - tai vielä pahempi, jos väistää sinne tien toiseen reunaan vain tajutakseen, että sielläkin on se kamala katkaistu puu! Tuosta saisi oikeasti hulvatonta materiaalia. Mutta edistystä tapahtuu, sillä kyttäillessä pysähtely alkaa olla ilmeisesti loppumaan päin ja neiti liikkuu koko ajan eteenpäin. 

Kurre oli happaman näköinen jo ketjuissa ja todella vetelä metsässä. Ei olisi huvittanut. Sai kuitenkin kesäkengät lauantaina, tällä viikolla hiittiä taas tiedossa, mitä tehdään etupäälle :) Eilisen perusteella vaihdetaan, nyt alla takana kapea ura ja edessä kapea 6mm oikein päin. Etunen ei tahdo päästä alta pois, viime kausi juostiin idiootissa. Katsotaan, mitä keksitään hiitin jälkeen!

28. huhtikuuta 2013

Varustepostaus: Kurren ratsastusvarusteet ja riimut

Nyt, vihdoin se aikaisemmin lupailemani varustepostaus - osa yksi. Minulla on niin paljon varusteita, että on fiksumpaa esitellä kaikki omissa postauksissaan, eikä tunkea kaikkea samaan... Aloitetaan siis Kurren ratsastusvarusteilla. Seuraavassa osassa käydään läpi Kurren ravivarusteita.

Satulat ja satulahuovat




Kurrella on Cliff Barnsbyn yleissatula normaalikäytössä. Istuinkoko 15" ja leveyttä mediumin verran, joten satulan alla on Mattesin lampaankarvaromaani täytepaloilla kaventamassa satulaa edestä. Satula sopii Kurrelle erinomaisesti muuten, mutta kaipaa tosiaan kavennusta. Nyt onkin vain helppo vähentää paloja romaanista tarvittaessa, eikä heti tarvi lähteä satulakaupoille kun poni toivottavasti saa lihasta selkäänsä.




Satulassa on Stübbenin jalustinhihnat ja muoviset juniorijalustimet, jotka vaihdan pian nivellettyihin metallisiin turvajalustimiin. Ihanan pinkki satulansuoja on tehty mittojen mukaan Porin Riding Sportissa ja se on täydellinen! Satulavyö on metrin mittainen, molemmissa päissä jousto. Vyö on muuten pehmeä, mutta reunat ovat jotain ihme materiaalia, joka on alkanut hieman hangata - Kurre saa neopreenivyön aivan näinä päivinä. Kuvan satulahuopa on iki-ihana Eskadronin Nici-kokoelmasta, yleismallia.




Kurrella on tällä hetkellä lainassa tutulta Zilcon 1,5kg laukkasatula. Satulan mukana saimme jalustinhihnat ja kunnon kevyet alumiinijalustinhihnat mukaan, tällä Viivi treenaa montea. Satulahuopa on Horzen, Viivin oma huopa kuten kirjailusta voi päätellä.




Tämäkin Equi-Themen tummansininen huopa ja yhteensopiva korvahuppu ovat Viivin. Huopa on ihan ältsin paksu, menee oikeastaan enemmän jo padipaksuuden puolelle! Kivan pehmoinen ja pieni :)




Eskadronin yleishuopa kirkkaan pinkkinä. Kiva perushuopa, käytetään paljon kotona. Laadultaan kunnon Eskaa, eli verrattuna esimerkiksi Hööksin Showmasteriin, ei ole mennyt pesussa miksikään eikä edes värjääntynyt satulasta. Tukeva ja kuivuu nopeasti, ei kylläkään yhtä söpö mitä aikaisempi Nici-huopa.




Hööksin Showmaster-yleishuopa, yllättäen kirkasta pinkkiä sekä huovassa että hupussa. Lena Furbergin ponibrodyyri molemmissa, huopa värjääntynyt satulasta ja meni jo ekassa pesussa ihan lörpöksi. Kotihuopana kulkee hyvin edelleen.




Perintökalleus Pommacilta, eli Equilinen tummansininen Octagon-huopa punaisella kanttinauhalla. Nimenomaan kisahuovaksi hankittu. Jos Tuulin ja Kurren kilpaura lähtee samanlaiseen nousukiitoon, kuin Janitalla ja Pommacilla, saanee Kurre ihan omankin Equilinen. Olen tätä huopaa vähän säästellyt ja ihan ylivoimainenhan tämä on laadultaan muihin huopiin verraten. Tukeva, hyvin muotoiltu ja kaunis.

Suojat, suitset ja riimut





HMK Sports Equipment on tarjonnut kannatuksensa Kurren suojitukseen, eli kaikki ratsusuojat ovat samalta merkiltä. Koko shetland, eli pienimmät mahdolliset. Kuvassa kotikäytössä olevat suojat, ovat naarmuuntuneet, mutta käytettäväksi ne on ostettu. Vaaleanpunaiset lakeriputsit on jalassa kuljetuksessa, tosin saattavat saada ylennyksen ratsastusputseiksi kun aletaan todella työstää laukkaa ja väistöjä.




Vaaleanpunaiset varasuojat ja mustat kisoihin ja valmennuksiin, ellei halua lähteä maailmalle pinkkiin pukeutuneena. Edelleen HKM Sports Equipmentin tuotantoa ja kokoa shetland.




Ajossa ja montessa käytettävät takajalan säärisuojat ja polvisuojat. Polvisuojat löysin ponikokoisina Hevarin raviautosta ja velvoitin siskon kipittämään hakemaan autosta Vermossa. Olleet tosi hyvät! Nahkaa ja sisäpuoli neopreenia, neopreeni jo hajonnut suojien alareunasta. Rasvaan ja pesen näitä fanaattisesti, sillä olen pulassa jos nämä hajoavat. Säärisuojat ovat Wahlstenin ponisuojat kokoa L, Viivi sai nämä joltakin? Olleet tosi hyvät, sillä tarvitsin nimenomaan korkean hivutussuojan takajalkoihin, eikä ratsupuolelta löytynyt mitään sinne päinkään.




Claridge Housen eli Hööksin meksikolaiset kirkkailla strasseilla vuodelta sata. Ostettu aikanaan Pommacille ja nyt näistä ei voi luopua, sillä ovat ainoat, joissa on tarpeeksi lyhyt poskihihna sopimaan Kurrelle. Turpahihnoihin tehty lisäreikiä, kun taas uusi otsapanta olisi paikallaan pidempänä versiona. Ihan perusnätit, kuolaimina kolmipala pyörivällä renkaalla.




Otsapanta lähempää. Millaisen otsapannan hankkisit näihin tilalle? Tämä on siis aavistuksen liian lyhyt, Kurre tarvisi ennemminkin cob-koon otsapannan.




Kurren starttiriimu. En muista, onko tämä Finntackin vai Equitaren riimu, mutta hyvin on palvellut viime kaudella. Värit pysyneet hyvin, sinipunainen yleensä haalistuu nopeasti - tämä tosin säilytetään valjashuoneessa mahdollisimman pimeässä :)




Hööksin supersuloinen poniriimu! Tästä on pikalukko rikki, pitäisi käyttää Riding Sportissa lukon vaihdossa. Tämä on ehdoton suosikkini, istuu Kurrelle tosi hyvin ja on ihanan pehmeä.




Lena Furbergia siis taas :) 




Viimeisenä pitkään metsästämäni pinkki glitteririimu, jonka eteen näin vieläpä vaivaa - tämä on cob-koon riimu, jonka niskahihnaa on lyhennetty. Ponikokoinen riimu oli niin nafti, etten viitsinyt ponia sillä kiusata ja otin cobin tilalle. Sitten eräs kaunis kerta viime syksynä Kurre oli kuratarhassa tämä siihen asti varjelemani riimu päässä. Se oli sen riimun tarun loppu, sitä mutakerrosta ei saanut pois ilman pesukonetta ja se oli glitterien menoa. Nykyään siis tarhariimuna kotona.

26. huhtikuuta 2013

Murukuulumisia




Murusta tarinaa pitkästä aikaa! Olen säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt ruunaa ratsastamassa, nyt toivottavasti taas vähän säännöllisemmin. Elikosta lähtee tuhottomasti karvaa ja se olisi pesun tarpeessa, mutta homma alkaa pikkuhiljaa skulata.

Eilen meni ensimmäiset 20min juorutessa juuri hyppäämisen lopettaneen Jennin kanssa, kun pääsin kentälle Murun kanssa. Kun Jenni lähti hoitamaan Essiä pois, otin itseäni niskasta kiinni ja aloin työstää Murua kunnolla. Halusin sisäpohkeen kunnolla läpi ja hevosen ulko-ohjalle kunnolla. Tein samaa harjoitusta hieman vaativammalla tasolla, mitä olen teettänyt Tuulilla ja Kurrella - selvästi johtavalla sisäohjalla kahdeksikkoa, jolloin suunta vaihtuu koko ajan. Muru alkoi vastata yllättävän nopeasti nimenomaan oikealle, johon kierrokseen se kaiken lisäksi vähän puree kiinni. Vasemmalle haettiin kauemmin. Tein harjoitusta käynnissä ja kevyessä ravissa ja istuin alas harjoitusraviin, kun sain selkää töihin. Loppuviimeksi vatsalihakseni olivat tulessa, Murua sai jonkin verran tuupata eteenpäin kun nenä laski eikä  hevonen enää yrittänyt juosta alta pois... Ensi kerralla pakko saada kannukset jalkaan taas, Muru on siinä ja siinä, onko minulle hieman pieni koulujalkkareilla ja huomaan välillä nostavani jalkaa käyttääkseni alapohjetta. Pitkällä kannuksella tätä ongelmaa ei ole, vaan saan helpommin alapohkeen käyttöön.

Laukat nostin keskiympyrällä ja edelleen pidin johtavan sisäohjan ja reilusti sisäpohjetta. Yllätyin kyllä, että hevonen haki heti oikein päin laukassa, vaikka ravissa sai työstää jonkin aikaa. Kiva silti :) Laukan jälkeen Muru tuntui myös letkeämmältä, eli hiukan ilmeisesti avaa paikkojakin.

Molemmilla oli lopettaessa hiki ja hyvä mieli jäi. Ensi viikolla taas uudelleen!

25. huhtikuuta 2013

Aamuhiitillä

<3
Kurre kävi pitkän talven jälkeen ensimmäistä kertaa radalla. Neiti ei ollut ihan samaa mieltä aamuyhdeksältä lähtemisestä, mutta alistui kohtaloonsa ja koppiutui. Kaivoin oikein kilpakärryt varastosta ja mietin, muistinko ottaa kaiken tarvittavan mukaan heitellessäni tavaroita autoon.

Radalle päästessä Kurrenkin ilme alkoi vähän kirkastua. Ja kyllä sitten täti saikin kyytiä - askeltakaan ei kävelty, kun katokselta lähdettiin. Yleensä suuntaan suoraan radalle, mutta nyt kierrettiin hiittisuoran kautta kun halusin nautiskella kuivasta suorasta.

Kurre painoi radalla ohjalle ihan huolella. Lämmitin sekki auki ja se mokoma alkoikin rullata päätä rintaan ja painaa sieltä! Oli täysi työ saada päätä nostettua ylös ja pullaus oli kuin Pommacilla aikanaan. No, alkaa selvästi ratsastusharjoitukset tuoda tulosta... Otin hiukan apuaisoja käyttöön, oikeasta ei sanottu mitään ja vasen aiheutti kaunista koululaukkaa, kuten ajattelinkin. Kurre on siis vasemmalle vino. Lämmityksen jälkeen hyppäsin vetämään sekin kiinni ja ajoin hiitin suoraan tähän päälle, tosin hipsuteltiin vähän palauttelumielessä volttauspaikalle takasuoralta. Olisin halunnut kävellä, ei onnistunut.

Poni teki kertakaikkiaan hyvän hiitin. Hokkikengät vähän vaikeutti menoa ja soittelinkin kengittäjää, lupasi tulla sunnuntaina lyömään Kurrelle kesäpopot ja vuolemaan Ellan. Olin tosi positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin Kurre otti vauhtia vaikka juoksikin yksin. Mutta ihan paras tunne tulee siitä, että ponin on ihan itse tehnyt ja saanut tähän malliin. Tietty nyt vaan laukataan kaikki lähdöt kun menen kehumaan :)



Ella oli ajossa eilen. Metsä oli ikävän raskas, mutta poni suoriutui hommasta hienosti ja hölkkäilee kuivemmissa kohdissa hienolla tyylillä. Nähtiin myös yksi ratsu ja tuli saman tien todettua, ettei ainakaan edestä päin tulevan ohittaminen ole homma eikä mikään. :)

23. huhtikuuta 2013

Lisää ylistyssanoja!

Ponitäti Marjukka pakkasi Tuulin ja Kurren vaihteeksi autoon ja huristeli ponitätimaisesti maneesille. Ihan kuin Pommacin aikaan, poni"äiteilen" useampaan kertaan viikossa... 

Tänään tie vei Kiahalle, jossa todennäköisesti käydään jatkossakin kun ottavat taas ulkopuolisia maneesiin. Valoisampi, isompi ja pohjaltaan parempi kuin Ulvilan pikkumaneesi, vähemmän käyttäjiä kuin Zilpalla. :)
Kävelin koko tunnin tänään parivaljakon vieressä ja muistutin jatkuvasti korjausta vaativista asioista, ihan perusjutuista kuten nyrkit kiinni ja kantoon, käytä ja päästä sisäpohje, johda sisälle ympyrällä. Tehtiin edelleen perusjuttuja eli suoralla pyrittiin pääsemään suoraan ja haettiin asetusta ja taivutusta kulmissa ja volteilla. Pienellä ponilla on helppo kääntää pieniä voltteja, joten neuvoin pitämään ajatuksena "katsoa tuomaria silmiin" ja ulottaa voltit reilusti keskihalkaisijalle asti. Hyvin jäi päähän ja voltit suurenivat.

Tuulia selvästi auttoi, kun muistutin koko ajan niistä perusjutuista ja poni oli ihan mahtava! Alkoi vastata todella äkkiä apuihin ja hakemaan oikein päin ja myös ravissa tuli pitkiä pätkiä nenä alhaalla. Yksi voltti oli aivan SUPER ja poni polki takapäällä kunnolla alleen! Tämän jälkeen heti pitkä ohja ja hillittömästi kehuja ja hetken kävelytauko. Kaiken päälle tämä supervoltti tehtiin ponin vaikeampaan suuntaan, eli olen ihan superylpeä sekä Tuulista että Kurresta. Kurre kehittyy koko ajan ja Tuuli tuntui hymyilevän tunnin päätteeksi iloisesti, eli ilmeisen kivaa on hänelläkin :)

Otettiin lopuksi muutamaan kertaan ensin käynti- ja sitten ravipuomeja sekä yksi ristikko molemmista suunnista ravissa. Kerran ei askel sopinut ravipuomeille tullessa ja suoritus oli melko mielenkiintoinen, mutta seuraavalle kerralle Tuuli korjasi hyvin ja piti ravin aktiivisempana. Ponia alkoi selvästi hiukan väsyttää ja tahtoi vähän jäädä alitempoiseen raviin, joten lopetettiin hyvään hyppyyn. Kurre on kyllä pian niin pilalle kehuttu, ettei se tee enää mitään ilman jatkuvaa "hieno tyttö!" "hyyyyvä!" -hokemista. :D

Ellaponeilua

Ellaponi toimii mukavasti. Pikkuhiljaa lisäilen 2-3 ajokertaa viikkoon, jotta hommasta alkaa tulla rutiinia. Lyhyitä lenkkejä, annan hölkätä oman maun mukaan ja vähän himmailen jos vauhti meinaa ihan kovin kovaksi yltyä. Eilen tukin korvia vielä lisääkin, pumpulit ja huput olivat hyvä yhdistelmä. Kokolaput laittanen vielä, josko jatkuva kyttäily vähän vähenisi.

Eilen saatiin seuraakin! Ellaa lähinnä ärsytti, kun kaverit vaan käveli eikä ponikaan siis voinut juosta - ja ai kauhea kun ne kaverit jäi vielä lenkille, kun tuli meidän aika lähteä kotiin. :) Kotona seisottiin hienosti pitkissä ketjuissa ekaa kertaa ja jalkojen pesukin sujuu kuin tanssi.

Kännykkäkuvat alkavat selvästi olla blogin erikoisuus...

20. huhtikuuta 2013

Maneesilla on mukavaa

Tänään oli aika pakata Tuuli ja Kurre kyytiin ja huristella taas maneesille. Suomessa on ilmeisesti nykyään talvi- ja sadekaudet, juuri tarkistelin ensi viikon säätiedotusta ja tadaa, VETTÄHÄN siellä taas luvataan! Otan kohta Kurren mukaan ja muutan vaikkapa Australiaan, josko vaikka pääsisi vesisateesta eroon. Haluan takapihalle oman maneesin ja katetun raviradan.





Enikeis, Mia oli hiukan neuvomassa Tuulia, minä keskityin lähinnä kuvaamaan. Juoksutin Kurrea vähän alkuun, sillä tämän viikon liikunnat ovat olleet vähän naftit meikäläisen töissäkäynnin vuoksi. Poni kulki hienosti ja rentoutui nopeasti, eikä vetänyt pelkkää pukkilaukkaa kuten ensialkuun ajattelin sen tekevän.




Sen enempää en sano, kuin että olen ihan hirveän iloinen, että Tuuli tuli kokeilemaan Kurrea ja halusi alkaa sitä ratsastaa, vaikka on kyse raa'asta ponista jolla ei paljoa muuta tehdä kuin kävellään ja ravaillaan ja pyöritellään ympyröitä. Tuuli ratsastaa niin kauniisti ja niin oikein, että on ihanaa kun ratsastajalla riittää kärsivällisyys tällaiseen raakaan! Tuuli tarjoaa ponille yksinkertaisesti vakaan käden ja ratsastaa sitä eteenpäin jalalla. Kurre hakee itse oikein päin kun sisäpohje menee läpi ja tarjolla on vakaa tuntuma, johon on hyvä luottaa. Tuuli ei yritä sahata kaulaa kaarelle ja ponia mukamas kulkemaan kauniisti, vaan pyrkii juurikin saamaan ponin liikkumaan kunnolla pohkeesta eteen ja se muoto ja peräänanto tulevat itsestään mukaan, kun homma toimii.




Kurre ei tietenkään käytä vielä selkäänsä ja takapäätään kunnolla, sen taivuttaminen vaatii maanittelua ja kärsivällisyyttä. Kurre on juuri ratsastajaan totutetun 3-vuotiaan tasolla, koska sitä ei todellakaan ole sen pahemmin koulutettu vuoden aikana. Tuulin kanssa vaikuttaa hyvinkin siltä, että mahdollisuudet on pitkällä :) Wilkku kun vielä opettaa ponia hieman, on mahtava nähdä miten nämä kaksi kehittyvät.




Tuuli osaa kiittää oikeassa kohdassa ja myös käskee kävelemään kunnolla eteenpäin, jos Kurre yrittää jäädä paikalleen rullailemaan. Uskallan väittää, että jos Tuuli saa hyvän opetusmestarin alleen jossain vaiheessa, pääsee hän vielä pitkälle. Ratsastus tuntuu olevan kovin luontaista ja tulee selkärangasta :)





18. huhtikuuta 2013

Google-hakusanoja

Koska paljon muutakaan postattavaa ei ole, jaetaanpa kaikelle kansalle millä hakusanoilla tähän blogiin on päädytty :)

Tamara och Kurre

Zenita Dar - well, obviously...
Tamara Skutnabb - Tamara on kerran mennyt montehiittiä.
Zenita Dar co
Eurostar lorena - olen tainnut kerran mainita, että punaiset ihanuudet ovat lorenat
Zenita Dar blogi
Idioottikenkä - viime kausi juostiin etupää idiootissa :)
Ponireki - meillä on ihan hevosmallia
viiputinn - ilmeisesti muistettu blogin osoitteen alku?
Jokilaakson hevosystävät + match show - käytiin viime syksynä
Mandarin Skott - juostu samassa lähdössä ja ollut listoilla
Marjukka Mahlamäki - what a surprise!
Janita ja Jade - no, useampaan otteeseen mainittu

Aika perusmättöä siis. 

Päivän parhaana tiedotuksena - jätin molempien ponien yläluukut yöksi kokonaan auki. Kesä tulee, halusitte tai ette :)

Hiittiä hiittiä

Eilen oli loppuviimeksi ihan hyvä päivä. Olen ollut armottoman ketutuksen vallassa suurinpiirtein viikon verran ja tiedän myös, mistä se johtuu. Harmi vain, että parannusta asiaan taitaa olla turha odottaa.

Kurre on selvästi ihan liian helpolla! Toissapäivänä ajattelin ajaa sen alunperin (Tuuli on Italiassa, eli yksi ratsastus jää välistä) mutta satoi vettä, joten laiska sisäinen ponitreenarini siirsi liukkaasti ajamiset eiliselle. Olen jo viime vuonna todennut, että jos Kurren treeni on yhdestä päivästä kiinni, se ei ole raviponiksi tarkoitettu.

Lapsikurre! (c) Henna

Eilen siis roippeet niskaan sekkiä myöten - sain vihdoin viriteltyä sekin niin, ettei se heilu päässä auki ollessaan! - ja lämmittelemään metsään. Kurren ja Ellan ero tuli hyvin esiin eilen, sillä Ella porskutti maanantaina suoraan vesilätäköiden yli vauhdin hidastumassa ja Kurre eilen inhosta väristen hidasti vauhtia ja katsoi taas tarkkaan, mihin jalkansa laittaa. Vieläkö ihmettelette, että me odotellaan kurakelien kuivumista? :D Tässä tein virheen ja ajoin vain kierroksen metsää ympäri, eli vähän reilu 2 km. Suunnattiin peltosuoralle paria vetoa varten ja tässä kyllä kiittelin, Kurre oppi jo viime vuonna pysähtymään sekin kiinnityksen ajaksi ja hienosti toimii siinä edelleen. Paljon kivempi toimia yksin kädet täynnä piiskaa, ohjia ja sekuntikelloa.

Peltosuoralla poispäin kotoa poni ekalla suoralla ei tuntunut oikein liikkuvan mihinkään, joten en suostu uskomaan kellotuksiani. Tai jos uskon, meillä ei ole hätäpäivää edes Guminoa vastaan ;D Eli ilmeisesti pikku säätely kellon kanssa johti mielenkiintoiseen lopputulokseen. Kotoa poispäin ei liikuttu kieltämättä ollenkaan niin liukkaasti, mitä kotiinpäin. Kotiinpäin tullessa lähinnä yritin pitää ravia kasassa ja kertoa ponille, ettei kotitreenissä tarvi juosta minkä jaloista lähtee.

Kurre näki pieniä vihreitä miehiä joka puskassa ja ojassa, joten ajoin vielä pienen maantiehiitin vetojen päälle. Ensin palauttelua vetojen jälkeen ja pidempää reittiä kotiin. Hieno poni :) Hyvä fiilis jäi ja poni peräti käveli kotiin metsän kautta sekin avattuani. Rentoa, pitkää ja matkaavoittavaa käyntiä. Kotona oli pitkän talven jälkeisen pesun vuoro ja se jos jokin teki hyvää. Kiusasin aamutallin tekijää eli isäpappaa käärimällä kaikki neljä jalkaakin yöksi.

Vieläkin lapsikurre! (c) Viivi

15. huhtikuuta 2013

One milestone reached :)

Jos pian saadaan ajokuviakin?
Ellaponi oli tänään ensimmäistä kertaa liikkeellä ilman avustajia. Ja voi kuinka voi poni olla iloisen oloinen! Minulta meni vihdoin hermo, kun avustajien saaminen on ollut niin työn ja tuskan takana. Poni on kuitenkin toiminut hyvin, joten uskaltauduin lähtemään sen kanssa yksin liikkeelle. Sen verran tein kuitenkin varustemuutosta, että länttäsin neidin päähän huput ja ensi kerralla taidan laittaa myös pallot huppujen alle.

Lenkki meni oikein hyvin. Talutin ponin tien yli metsään ja loikkasin kärryille, jonka jälkeen käveltiin muutama kymmenen metriä ja Ella paloi halusta hölkätä. Pieni keskustelu käytiin pikkulenkin päässä, käännytäänkö jo kotiin vai mennäänkö hieman pidempi lenkki, minä halusin mennä tuon puolisen kilometriä pidemmän pätkän. Ella hölkkäili nättiä ravia innosta soikeana, sen verran himmailin ettei jalat lähde alta. Pohja oli kaukana hyvästä, mutta Ellaa ei tuntunut haittaavan tippaakaan. Kivaa oli! Minähän siirrän kohta Kurren kokonaan ratsuksi ja keskityn vallan varsojen laitteluun, tämä on paljon kivempaa :)


14. huhtikuuta 2013

Sunnuntaisia montetreenejä

Laina-zilco saapui viikolla ja tänään korkattiin satula käyttöön. Kurre näytti mahansa kanssa melko koomiselta zilcoon satuloituna ja Viivi ratsasti elämänsä ensimmäistä kertaa laukkasatulalla, eli mentiin lyhyt lenkki ja totuteltiin uuteen asentoon. Käydään todennäköisesti viikon päästä radalla, josko kuvaaminen olisi helpompaa ja päästään menemään vähän raskaampi hiitti.

"Miten tässä siis pitikään mennä..."
Alkutotuttelu - sekä Viivin että ponin - lämmityksenä ja takaisinpäin peltosuorilla kaksi vetoa. Metsälenkki on karmeassa kunnossa tien sulaessa, joten vältellään metsää viikko-pari.





Kuvista ei oikeasti onnistunut yksikään, kuten nähdä saattaa. En vaan osaa :)

13. huhtikuuta 2013

Sataa sataa ropisee

Olen itse asiassa ihan hirmutyytyväinen, että ulkona sataa! Lumi ja routa alkaa sulaa kunnolla, kaikki pöly häviää ja toivon mukaan pian alkaa samaa tahtia vihertääkin. Huomenna pitäisi paistella aurinko, mutta tiistaista keskiviikkoon on taas luvattu sadetta. Sen jälkeen alan laskea päiviä siihen, että Kurre saa alkaa nauttia elämästä ilman loimea pihalla. Isän mukaan paljon sitruunan nielleempää ponia saa aamuisin etsiä, kun se sadeloimi vaeltaa neidin luokse. Kurrella on kuitenkin jo pitkään ollut vain kevyt sadeloimi pihalla ja sisällä on saatu nakuilla. Ok, tänään sillä on kyllä fleeceloimi sadetakin alla, jottei pikkumuru vain jäädy.

Kurre oli keskiviikkona ajossa tosi kivan ja letkeän oloinen, Maikin hieronta toimii kuin taika! Onneksi varattiin heti ensi kuun alkuun seuraava kerta, jos ponista tosiaan tulee näin mahtavan irtonainen. Kengitysprobleema tulee kyllä vielä, pitäisi päättää miten päin kengät lyödään alle kun hokeista luovutaan.

Meidän kilpailukauden aloitus on vielä varmaan kuukauden päässä, mutta sinne ollaan hyvää vauhtia menossa. Kurre on kaikkea muuta kuin kurakelin kilpaponi, eli pakko odotella vielä jonkin aikaa ratojen kuivumista. Saatiin myös lainaan 1,5 kg zilco, jonka kanssa Viivi saa treenata oikeaa monteasentoa ja Kurre sitä treeniä selästä käsin. Mun tarvii vaan järjestää meidän treenipäivät uudelleen, jotta saan sopivin välein vauhtitreenin ja ratsastukset sinne väliin.

Kurre sai eilen E-vitamiinia ja mustat jänne- ja hivutussuojat. On vielä auki, onko suojat vaan ratsastusta varten (ei tarvi aina pukeutua pinkkiin jos johonkin mennään, kun on pinkkien suojien tilalle myös musta vaihtoehto) vai startataanko jatkossa vähän neutraalimman värisissä suojissa. We'll see :)

9. huhtikuuta 2013

:)

Tässä teille videota ihailtavaksi - kunhan se joskus latautuu youtubeen. Videolla näkyy kaikki huonotkin pätkät ja ennenkaikkea ne hyvät, joita tuli tosi paljon ratsastuksen aikana. Kaikkea en todellakaan kuvannut, vaan irrottelin mm. kopissa etupuomin yli kiivennyttä Ellaa pinteestä ja suurimmaksi osaksi lähinnä ihailin parivaljakon touhuja. Ella pääsi Kurren ratsastuksen jälkeen irtojuoksemaan hetkeksi.

Kuva varastettu Tuulilta :)

Mahdollisille uusille lukijoille siis tiedoksi, Kurren ratsukoulutus on ihan lapsenkengissään ja ponia tullaan kesällä ratsuttamaan ammattilaisen toimesta - kyseinen ammattilainen vain sattumoisin odottaa tällä hetkellä vauvaa, eikä ymmärrettävistä syistä ratsasta vieraita hevosia enää ennen vauvan syntymää. Toinen hoitaja Viivi ei pystynyt alkaa käymään Kurrella tunneilla, joten Viivi monteilee nykyään ja Tuuli ratsastaa enemmän koulutusmielessä. Tänään oli parivaljakon viides ratsastuskerta ja Kurre haki pitkiä pätkiä oikein päin niin käynnissä kuin ensimmäistä kertaa myös ravissa! Oikeasti parhaat pätkät jäi kuvaamatta, mutta tykkään todella paljon Tuulin tyylistä ratsastaa. Videolta näkyy myös, kuinka hyvin Tuuli saa Kurren rauhoittumaan. Kurre on melkoinen kuumakalle luonteeltaan ja jää helposti tikittämään lyhyttä, jännittynyttä askelta. Videon lopussa on pätkä käynnistä vapain ohjin, kun Kurre varmaan ensimmäistä kertaa ikinä astuu takajalalla etujalan tekemään jälkeen - ja videopätkän jälkeen astui paikoin jopa yli etujalan jäljestä, eli ihan mahdottoman paljon rennompaa ja letkeämpää käyntiä. Me likes!

Tähän kun nyt löydetään se juuri oikea koutsi, niin Tuuli ja Kurre valloittavat kilparadat!




Ankkariimu tuli taloon!

Kävin eilen Riding Sportissa hakemassa taas yhdenmerkkiset näyttelysuitset sovitukseen ja mukaan lähti myös vaaleanpunertava Bucasin riimu. Riimu paljastui liian pieneksi (!) ja tänään kävin sen vaihtamassa ponista cobiksi - ja annoin periksi. Nyt meillä on tämän ihanan Bucasin riimun lisäksi yltiösöötti ankkariimu! Sinisessä riimussa on keltaisia ankkoja, joilla on kypärä päässä. Kuvaa tulee illemmalla, kun pääsen sovittelemaan riimua. Käydään Tuulin kanssa UR:n pikkumaneesilla, Zilpalle olisin halunnut mutta menisi tuntien takia niin pirun myöhäiselle jos maneesiin pääsee vasta iltayhdeksän jälkeen.

Tämä on lähinnä välipäivitys, mutta Maikki kävi hieromassa Kurren tänään. Nyt saatiin poni oikeasti aukikin! Ei pahoja jumeja, lähinnä lavat, selkä ja ristiselkä olivat jumissa. Hyvin helposti arvattavat paikat, kun poni kuitenkin juoksee pää ylhäällä ajossa ja osin myös ratsastuksessa, toivon mukaan nyt oikeinpäin hakemisella alkaa olla vaikutusta. Kurrella on superärsyttävä tapa kuopia niin kauan, kun manipuloitavassa lihaksessa on jumi ja oli superihanaa kun ponia hieroi sellainen, joka oikeasti komensi siitä kuopimisesta! Mieltään saa näyttää, mutta jatkuva kuopiminen on turhaa. Kuopiminenkin lakkasi aina kun lihaksen jumi saatiin auki ja hieronnan lopussa ketjuissa seisoi silmät lurpallaan ja alahuuli pitkänä nuokkuva, hyyyvin rennon oloinen poni. :)

Maikki käviponin selkärangan läpi eikä löytänyt mitään huomautettavaa, myös jalka-asennot saivat yllättäen kehuja. Kurre on liikkeiltään ahdas ja vaatii koko käyttämänsä suoja-arsenaalin, mutta seisoessaan kerrankin suurinpiirtein fiksusti ei ne jalat niin huonosti siellä alla ole, mitä voisi ajatella.

Ankkaillaan lisää myöhemmin! Kuvaaminen UR:n maneesissa ei tule onnistumaan, yrittää ajattelin kuitenkin. Maneesi vaan on ihan superpimeä.

4. huhtikuuta 2013

Sairastamista - BIG time!

Olo on kuin onkimadolla. Maanantaina kuvattiin Janitan kanssa ponit ja Jade ja ihmettelin jo kesken kuvausten, miksi oli niin outo olo. Tulin kotiin puoli neljän tienoilla ja yhdeksältä illalla kuumemittari näytti vaatimattomat 39,8. Nyt on neljäs sairastuspäivä menossa, kuume on tällä hetkellä maltillisissa lukemissa - iltaa odotellessa. Minulla on jostain syystä aina ollut niin, että aamulla voi olla 37,0 ja illalla 40,0. Tosin viime yönä nappasin taas buranaa ja panacodia, jotta saisin nukuttua. Nenäni olen niistänyt aika romuksi :) Huomenaamulla tie vie lääkäriin, jos kuume nousee taas illaksi.

Mainitsin pari postausta sitten Tuulin tulevan kokeilemaan Kurrea. Tuuli kävi kokeilemassa ja on sen jälkeen ehtinyt käydä jo ratsastamassakin pariin otteeseen, eli olin tyytyväinen näkemääni. Tuuli ratsasti eleettömästi ja pehmeästi, poni haki käynnissä suurinpiirtein vartin jälkeen oikein päin ja vaikutti hyvinkin tyytyväiseltä. Kunhan pääsen täältä sängynpohjalta, aletaan etsiä parivaljakolle sopivaa valmentajaa joka auttaa eteenpäin ja ratsukko pääsee kehittymään yhdessä. Kesällä sitten on tiedossa ihan kunnon ratsutusta :)


Sairastumiseni tuli nyt pahimpaan mahdolliseen väliin. Eltsu ei nimittäin tarvitsisi edes taluttajaa enää ajossa, mutta taas tuli väkisin taukoa ajoon kun minä makaan sängyn pohjalla. 

1. huhtikuuta 2013

Miss Lapsi ja Miss Rimpula



Toivotaan, että Kurren kohdalla ratsastus tulee tekemään tehtävänsä... Herranen aika mikä rimpula!