Hiittiä hiittiä

Eilen oli loppuviimeksi ihan hyvä päivä. Olen ollut armottoman ketutuksen vallassa suurinpiirtein viikon verran ja tiedän myös, mistä se johtuu. Harmi vain, että parannusta asiaan taitaa olla turha odottaa.

Kurre on selvästi ihan liian helpolla! Toissapäivänä ajattelin ajaa sen alunperin (Tuuli on Italiassa, eli yksi ratsastus jää välistä) mutta satoi vettä, joten laiska sisäinen ponitreenarini siirsi liukkaasti ajamiset eiliselle. Olen jo viime vuonna todennut, että jos Kurren treeni on yhdestä päivästä kiinni, se ei ole raviponiksi tarkoitettu.

Lapsikurre! (c) Henna

Eilen siis roippeet niskaan sekkiä myöten - sain vihdoin viriteltyä sekin niin, ettei se heilu päässä auki ollessaan! - ja lämmittelemään metsään. Kurren ja Ellan ero tuli hyvin esiin eilen, sillä Ella porskutti maanantaina suoraan vesilätäköiden yli vauhdin hidastumassa ja Kurre eilen inhosta väristen hidasti vauhtia ja katsoi taas tarkkaan, mihin jalkansa laittaa. Vieläkö ihmettelette, että me odotellaan kurakelien kuivumista? :D Tässä tein virheen ja ajoin vain kierroksen metsää ympäri, eli vähän reilu 2 km. Suunnattiin peltosuoralle paria vetoa varten ja tässä kyllä kiittelin, Kurre oppi jo viime vuonna pysähtymään sekin kiinnityksen ajaksi ja hienosti toimii siinä edelleen. Paljon kivempi toimia yksin kädet täynnä piiskaa, ohjia ja sekuntikelloa.

Peltosuoralla poispäin kotoa poni ekalla suoralla ei tuntunut oikein liikkuvan mihinkään, joten en suostu uskomaan kellotuksiani. Tai jos uskon, meillä ei ole hätäpäivää edes Guminoa vastaan ;D Eli ilmeisesti pikku säätely kellon kanssa johti mielenkiintoiseen lopputulokseen. Kotoa poispäin ei liikuttu kieltämättä ollenkaan niin liukkaasti, mitä kotiinpäin. Kotiinpäin tullessa lähinnä yritin pitää ravia kasassa ja kertoa ponille, ettei kotitreenissä tarvi juosta minkä jaloista lähtee.

Kurre näki pieniä vihreitä miehiä joka puskassa ja ojassa, joten ajoin vielä pienen maantiehiitin vetojen päälle. Ensin palauttelua vetojen jälkeen ja pidempää reittiä kotiin. Hieno poni :) Hyvä fiilis jäi ja poni peräti käveli kotiin metsän kautta sekin avattuani. Rentoa, pitkää ja matkaavoittavaa käyntiä. Kotona oli pitkän talven jälkeisen pesun vuoro ja se jos jokin teki hyvää. Kiusasin aamutallin tekijää eli isäpappaa käärimällä kaikki neljä jalkaakin yöksi.

Vieläkin lapsikurre! (c) Viivi