Normipäivä

Kurren kanssa on kiva harrastaa siinä suhteessa, että se ei pahemmin pelkää tai "pelkää" mitään. Metsässä on hakkuu käynnissä ja ponia ei voinut vähempää kiinnostaa metsäkoneet pyörimässä ympärille, vaan hölköteltiin menemään normaaliin tahtiin. Meillä on tosi kivat ajopaikat - ihan vaan hevosille pyhitetty, pari kilometriä pitkä lenkki metsässä. Naapuritallin pitäjä lanaa ja auraa ajoreitin ja siellä viihtyvät sekä ratsut että ravurit sulassa sovussa.

Poni oli nakuna tarhassa kun pääsin tallille, tuli päivällä viestiä josko sen loimen saa riisua. Tottakai saa, aurinko paistaa ja lämmittää ja lämpötila plussan puolella! Oli kiva kävellä koulustakin kotiin kun paistoi aurinko.

Takaisin asiaan, Kurre taitaa olla taas pienen loman tarpeessa. Käsitellessä kovin äkäisen oloinen, vaikkakin lenkillä jalka nousi liiankin reippaassa tahdissa... Ajoin tarkoituksella kierroksen pidemmän lenkin kuin normaalisti ja vähän poni kyseli ensin, onko muka pakko hölkätä vielä viimeinenkin kierros ja seuraavaksi Kurre ottikin taas uuden spurtin. Meillä ei tunneta käsitystä keskivauhtinen hölkkä, joko yritetään mennä ihan nöpöhölkkää tai sitten minkä jaloistaan pääsee. Vauhti korjaa virheet vai miten se meni...

Ajon jälkeen poni joutui kyllä fleecen ja sadeloimen alle, mutta normaaliin tapaan pääsi takaisin pihalle.

Kengittäjä tulee ensi viikon torstaina, hieroja 12. päivä tiistaina ja pitäisi varmaan kilauttaa lääkärisetää käymään, hammaslääkäristä alkaa olla jo aikaa. Kurre sai muuten ratsusuitsiinsa vaaleanpunaiset kuolaimet! Kävin eilen Manussa ja Teija mainosti tilanneensa pinkkejä jänne- ja hivutussuojia. Henna ja Ida, arvatkaa mitä mulla on ostoslistalla...

Olin jopa niin ahkera, että parturoin neitokaisen korvat ja ruununrajat. Ja kyllästyin myös vuohiskarvoihin ja parturoin nekin. Sallis, hengitä, ne kasvaa näyttelykauteen mennessä takaisin.

Mahtaa olla hyvää tuo savimaa...

Huomenna uhreina ovat Shock ja Lindos. Toivon mukaan vihdoin tulisi kuvamateriaalia Shockista ja myös Lindoksesta, Henna lupasi lähteä kameran kanssa messiin :)

Aurinko ja superponi!

Odottelin koko koulupäivän kotiinpääsyä, jotta pääsin harrastamaan Shockin kanssa. Aivan ihana ilma, aurinko lämmitti hyvinkin keväisesti!

Kameran unohdin lahjakkaasti kotiin, mutta poni oli taas tosi kiva ratsastaa. Kentällä on järjettömästi lunta, mutta ura on ratsastuskunnossa.

Menin ilman satulaa kuten viime kerrallakin, huopaa tosin käytän välissä osaksi Shockin karvanlähdön takia ja osaksi kitkan... Niin hyvä tasapaino mullakaan ei taida olla, että pysyisin pyöreässä liukkaassa selässä ilman lisäkitkaa :)

Taivuttelin uralla ponia kunnolla notkeaksi, ratsastin ensin ponia irti oikealta ja taipumaan oikealle kunnolla. Ilmeisesti siirsin omaa painoani tänään sisälle aktiivisesti, kun poni koetti ensimmäiset 10 min haahuilla puolen metrin hangessa keskellä kenttää... Shock on herkkä istunnalle ja kun keskityin istumaan keskellä, alkoi ponikin kulkea suoraan.

Käyntitaivutteluiden jälkeen ravailtiin alkuraveja eteen-alas. Shock oli alkuun vähän pohkeelle kuuro, mutta parani koko ajan. Poni kulki kivasti oikein päin alusta asti, pehmeä suusta ja kantoi itse itsensä. Laukat nostettiin molempiin suuntiin, vasemmalle enemmän nostoja kun laukka ei tuntunut pyörivän kunnolla, oikealle oli tosi hyvä. Mun alkaessa ratsastaa Shockia oikea laukka oli hankalampi, ollaankohan kaikki vaan keskitytty ratsastamaan sitä oikeaa paremmaksi ja vähän unohdettu vasen laukka... Vasen on kyllä ponilla vahvempi, esim. maastossa Shock nostaa ennemmin vasemman laukan.

Shock on pihatossa kahden issikkavarsan kanssa ja kenttä on pihattotarhan yhteydessä, enkä yleensä jaksa sulkea varsoja erilleen etteivät pääsisi kentälle ratsastuksen aikana. Dimma ravailikin pitkän matkaa uraa pitkin Shockin edellä tänään, osaavat onneksi kiltisti väistää kun huutelee selästä.
Pitää yrittää lahjoa joku valokuvaaja joku kerta mukaan, jotta saisin jotain kuvamateriaalia Shockistakin. Ponin voisi myös pakata koppiin ja ajaa maneesille, jotta pääsisi ratsastamaan kunnolla. Shockilla on vaan vähän lastausongelmaa, joten vaatii vähintään yhden ihmisen mukaan.

Pomsu toimii aina hyvänä kuvituksena :)
Kuvasta kiitos Henna Glade

Mörrimöykkyponilta terveisiä

Tänään piti olla Shock-päivä, mutta viestiteltiin Marin kanssa kun olin lähdössä kotoa ja Marin sisko Anni liikuttikin ponin tänään. Painuin joka tapauksessa hakemaan takkiani kotitallilta, jossa heitin sen eilen pesukoneeseen illalla. Nappasin myös Kurren harjakassin sekä Kurren mukaani ja keskityin neitokaisen perusteelliseen harjaukseen.
Kurrella tuntui olevan kovin kiukkupäivä tänään. Ei nimeksikään kärsivällisyyttä ja tavoistani poiketen otin ponin naruun ja lähdettiin palauttelukävelylle eilisestä. Yleensä en viitsi, koska poni on kuitenkin koko päivän tarhassa ja liikuskelee siellä sen minkä tarvii.
Enkä taida viitsiä muuten jatkossakaan. Poispäin kotoa sain lähes raahata ponia eteenpäin sen yrittäessä raivokkaasti kääntyä kotiinpäin. Tiedä sitten mikä niin kamalaa taas oli, käveltiin me viitisensataa metriä ja käännyttiin kotiin. Kotiinpäin tultiinkin puolijuoksua... Kotona loimet takaisin päälle ja pihalle, johon Kurre jäikin rapsuttelemaan tarhakaverinsa kanssa. Aurinko lämmitti mukavasti, joten revin sadeloimesta kaulakappaleen irti ja poni pääsi pitkästä aikaa ilman kaulakappaletta pihalle. Kaulakappale löysi tiensä pesukoneeseen.

Poni tarvitsisi kipeästi uutta riimua ja pitää muistaa soittaa kengittäjälle alkuviikosta.

Eilen kävin Kurren hiittaamisen lisäksi jeesailemassa Miaa 4-vuotiaan Jatsinsa kanssa. Jatsi oli muuttanut alkuviikosta uudelle tallille ja Mia epäili pitkäkoipisen vauvansa keksivän ties mitä jäyniä ensimmäisessä liikutuksessa uudessa paikassa ja pyysi minua mukaansa. On tuo hevonen iso! Mukana ollut Viivi oli suurinpiirtein Jatsin etujalan korkuinen.
Jatsi on aikalailla uransa alkutaipaleella, sen kanssa on otettu rauhallisesti hevosen koon takia. Minä 171-senttisenä en nähnyt edes varpustamalla otuksen selän yli... Ilmoitin tunkevani Mian mukaan toistekin Jatsia katsomaan, erityisesti vähän paremmalla ilmalla.

Täytyy pitää myös pikku neuvottelu isäni kanssa kesästä. Jos neuvottelu tuottaa tulosta, on toivottavasti ensi kesä entistä mukavampi!

Ratahiittiä ja satulansovitusta

Eipä vieläkään löytynyt sopivaa satulaa Kurrelle. Montaa ei ole vielä ehditty kokeilemaankaan ja tämänpäiväinen oli jo sinne päin, mutta ei silti aivan sopiva. En halua ponin käyttävän häntäremmiä satulan kanssa, etsin ennemmin sen taatusti sopivan.

Tehtiin kuitenkin pieni kävelylenkki Viivin istuessa selässä, huopa loimivyöllä kiinni ja kaulanaru messiin. Kurrella on siis jo käyty selässä aikaisemmin, tänään minä talutin vaikka Viivillä ohjat olikin kädessä :) Poni selvästi seurasi minua ja vaikka Viivi selästä pyysikin kävelemään eteenpäin, ei Kurre oikeasti siihen huomiota kiinnittänyt. Kunhan tuli mamman perässä, mokoma.

Kiitos Henna Glade!

Ratsastusharjoitusten jälkeen lastattiin poni koppiin ja huristeltiin raviradalle hiitille. Lämmityksessä poni tuntui hyvältä ja innokkaalta, voltti muistutti enemmänkin neliötä kuin volttia. Ajattelin ensin ajaa 2100m hiitin 3000m lämmityksen päälle, mutta loppuviimeksi ajoin 3100m ja annoin todella erään neidin ymmärtää, että jatkuva pelleily ei ole tosiaankaan toivottua. Lähinnä korvat pyörivät päässä ja poni keskittyi kaikkeen muuhun kuin juoksemiseen, hypäten aina laukalle kun edes liikahdin kärryillä. Viimeinen tuhat mentiin huomattavasti paremmalla asenteella.

Ensi viikolla pitänee ottaa uusi hiitti taas. Sovimme muiden B-poni-ihmisten kanssa yhteishiittiä Turun Metsämäkeen 18.3., jolloin toivottavasti porukassa juokseminen saa Kurrenkin ihan tosissaan juoksemaan eikä lähinnä keskittymään kiemurteluun.

Kiitos Henna Glade!

First time for everything!

Mitä isot edellä, sitä muut perässä.

Paljon erilaisia blogeja lukevana ihmisenä tuli aika perustaa myös oma blogi. Tarkoituksena on pitää erityisesti itselle jonkinasteista kehittymispäiväkirjaa erityisesti risteytysponitamma Shockin suhteen, jota liikutan 1-3 kertaa viikossa lähinnä sileällä ja maastossa. Shockin kanssa tavoitteena on valmentautua koulupuolella sen minkä finanssipuoli antaa myöten. Lisäksi ratsastan noin kerran viikossa kouluruuna Flaming Lindosia, jonka kanssa keskityn pitkälti itse opettelemaan kunnon ratsastusta - upealiikkeinen hevonen, jonka kyydissä joutuu todella istumaan ja tekemään töitä.

Päätähtenä toimii kuitenkin oma gotlanninrusstammani, nyt 4-vuotias Zenita Dar. Ostin Kurren Ruotsista sen ollessa 8 kuukautta vanha ja ponista on koko ajan tehty raviponia rakkaan edesmenneen Pommac-ruunan jättäessä kilparadat vuonna 2008. Kurre on temperamenttinen ja erittäin ihmisrakas ponineiti, joka mielellään työntää turpansa joka väliin auttamaan ja paikallaan pysyminen on ponin elämän suurin haaste. Kurre osaa olla todella raivostuttava käsiteltävä sen stepatessa, kuopiessa ja tintatessa edestakaisin tallikäytävällä, mutta se on aivan mielettömän hyvä ajaa. Muutamia pieniä huomioitavia asioita tamman kanssa on myös kärryiltä, mutta Kurre tekee työnsä rehellisesti ja suurimmaksi osaksi myös innokkaasti.

Turun rotunäyttely 2010 - luokkavoitto I-palkinnolla
kuvasta kiitos Sallis Lindqvist

Russruuna Pommac pääsi vihreämmille laitumille elokuussa 2011. Ikävä on edelleen kova, mutta puhkurin pahentuessa katsottiin parhaaksi lopettaa poni 15-vuotiaana. Kilpailin Pommacilla raveissa vuoteen 2008, jolloin poni eläköityi raviradoilta ja siirtyi ratsun sekä näyttelyponin uralle. Janita aloitti Pommacin kanssa valmentautumisen ja kilpailemisen vuoden 2009 keväällä ja kiersimme seuratason koulu- ja estekilpailuja enemmän ja vähemmän menestyen. Mieleenpainuvimmat hetket ponin kanssa ovat ehdottomasti Vermon Poninäyttelystä 2010, kun katoksilla torkkunut ruuna syttyi taas kerron eloon näyttelykehässä ja juoksutti raskaana ollutta esittäjä-Lauraa minkä Laura jaloistaan pääsi. Kotiin olikin tuomisia - luokkavoitto, paras ruuna ja Vuoden Voittaja III.

Vermo 2010 - luokkavoitto I-palkinnolla, paras ruuna & Vuoden Voittaja III
Kuvasta kiitos Henna Glade