Eilen oli kunnon poninvaihtopäivä - ensin kävin töiden jälkeen ajamassa Kurren, jonka jälkeen Viivi kiipesi Shockin selkään ja kävelin ratsukon vieressä Wilkulle, jossa itse hinasin itseni suomenhevosruuna Elkun kyytiin. Uusia kokemuksia metsästämässä...
Ensin Kurresta. Poni oli HYVÄ! Vähensin siltä väkirehuja jokunen viikko sitten, jätin ruokintaan pelkän krafft sportin. Edellisellä lenkillä poni oli veeeteeeläää, joten lisäsin kauran takaisin iltaruokiin, lisätään ensi viikon alusta myös aamuun kun buustataan raveihin. Nyt oli poni taas oma itsensä, energinen, omalla moottorilla etenevä ja muutenkin hieno tyttö! Ponilla ei ole hetkeen ajettu kunnolla paikkoja auki, joten otin peräti piiskan mukaan ja vajaan puolen kilometrin kovemman pätkän jälkeen alkoi ravikin käydä kunnolla. Olen nyt kahden vaiheilla, pitäisikö Kurre nyt kuitenkin kengittää vielä ennen Porin starttia, vai vasta Kokemäen jälkeen...
Paras osuus Kurren kanssa oli ehdottomasti se, että sitä sai käskeä! Siis ihan oikeasti sai käyttää sitä piiskaa hoputteluun, ilman neidin kiukkupukkia. Edelleen häntä koipien väliin, mutta vaikutus on oikea. Vauhtia tulee lisää ilman protestointia, eihän siihen mennyt kuin 3 vuotta opetteluun :)
Poni on ilmoitettu ensi torstaiksi Poriin, ilmo auennut eilen ja nyt jo 6 ilmoittautunutta. Kokemäen ilmo sunnuntaille auennee muutaman päivän sisään. Jännittää jo nyt, Porissa 80m takamatkaa ja Kokemäellä 100 3v ponien saadessa 20m hyvää.
Kurren pesun ja kiillotuksen jälkeen kävelin tosiaan Shockin vieressä Wilkulle. Kerran sydän hyppäsi kurkkuun, kun eräs traktorikuski käsimerkeistä huolimatta porhalsi suoraan kohti ja kävi kuten arvasinkin, Shock otti ja lähti. Matkaa olisi ollut seuraavalle pihatielle viitisenkymmentä metriä, Wilkulle enää kolmisensataa. Onneksi Viivin tasapaino on huippuluokkaa ja tyttö pysyi ryntäävän ponin kyydissä onnistuen vetämään sen pellolle traktoria karkuun... Siinä vaiheessa kun poni lähti, tämä välkky traktorikuskikin tajusi sentään hiljentää. Ehdin pelästyä toden teolla, mutta Viivi hoiti homman kotiin ja rauhoitteli ponia sen pysähtyessä.
Kentällä Viivi verkkasi ponin kunnolla, vaikka erityisesti laukassa sain huomautella laukkaamaan kovempaa, kovempaa, KOVEMPAA ja peppu ylös satulasta :) Shockin laukka alkaa pyöriä parhaiten, kun sen antaa mennä rennosti vapaassa muodossa ja ottaa takajalkoja kunnolla käyttöön reippaamassa laukassa. Poni toimi Viivin alla hienosti koko ratsastuksen ajan, vaikka Viivi valittikin hiukan tunnottomia kylkiä. Shockin huonoin puoli on ehdottomasti kuurous pohkeelle, jota treenataan taas huomenna laukannostoharjoitusten muodossa.
Itse tosiaan ratsastin Lauriinan vuokrahevosella Elkulla, Lauriinan pyynnöstä. Minua odotti lihavaakin lihavampi hevonen, joka näytti oikeasti selästä käsin lähinnä virtahevolta. Suuren plussan tosin toi, että pääsin pitkästä aikaa kunnon koulusatulaan istumaan :)
Aloiteltiin käynnissä ja kevyessä ravissa. Elkku oli jäykkä kuin rautakanki, ei tahtonut hyväksyä pohkeita lähelle ja ohjat tuntuivat olevan kiinni tiiliseinässä. Pitkän verryttelyn päätteeksi Elkku alkoi pikkuhiljaa taipua oikealle, vasemmalle mentiin edelleen lapa edellä. Hevonen yritti vähän väliä lähteä alta pois, oli rauhaton ja stressasi ollen hiestä märkä alkuverryttelyn jälkeen.
Käveltiin hetki pitkin ohjin ja lähdettiin jumppailemaan vasenta kylkeä ympyrällä. Käynnissä ohjat kädessä ja pohkeet lähellä Elkku tarjosi koko ajan ravia eikä rentoutunut kävelemään yhtään, mutta ilkeä akka selässä ei antanut periksi. Muutama ok pätkä käyntiä tulikin ja siirryttiin ravaamaan ja jatkamaan jumppaamista. Laukat nostettiin molempiin suuntiin ja hevonen tuntui vahvasti siltä, että kunnon reipas maastolaukka tekisi todella terää. Sen pitäisi kipeästi päästä purkamaan liikaenergiat...
Elkku alkoi loppua kohti toimia paremmin erityisesti oikeaan kierrokseen. Olisi mielenkiintoista saada tämä hevonen pelkästään omaan käyttöön esimerkiksi puolen vuoden ajaksi, sillä hevosella tuntui olevan potentiaalia kaikesta huolimatta. Nyt se vain tuntui väärin ratsastetulta ja ehkäpä vähän väärin ymmärretyltäkin. Minulle jäi ihan positiivinen kuva kuitenkin, vaikka jouduinkin sinänsä jättämään ratsastuksen hieman kesken - en viitsinyt huonokuntoista hevosta ratsastaa piippuun asti, vaan lopetin kun hevonen toimi edes välttävästi. Loppuraveja ravailtiin eteen-alas isoilla ympyröillä, jolloin Elkku malttoi puolisen kierrosta aina tehdä töitä ja toisen puolen yritti taas juosta alta pois.
