Olipa päivä. Olenko koskaan maininnut inhoavani vuorotöitä? No, nyt ainakin. Aamulla availin työpaikalla ovea 5:30, viihdyin töissä 12 asti ja kotona kävin vain vaihtamassa vaatteet. Suunnitelma oli ottaa nokka kohti Yyteriä Kurren kanssa, mutta sitä ennen vääntää koulua Shockin kanssa.
Eka taistelu käytiin kotipihassa lähtiessä. Hansu oli lähdössä hiitille, eikä Shock olisi millään voinut kävellä hevoskopin ohi, josta oli lastaussilta auki. Loppuviimeksi mentiin peruuttaen ohi, jotta päästiin tallustelemaan kentälle. Inhoan lastausongelmaisia hevosia, ihan näin asian vierestä. Shock matkustaa hyvin, mutta sinne koppiin meno on jotain aivan kamalaa. Näköjään myös kopin ohitus - tai edes lähestyminen - ratsastaja selässä on liian vaikeaa.
Kentällä poni oli alkuun todella ärsyttävä. Pohkeeseen reagoitiin kymmenen minuutin viiveellä, taivutukset sentään menivät läpi. Vähän seurattiin draamaa verryttelyn ohessa, kun naapurin hevonen oli ottanut tarhasta ritolat ja sitä metsästettiin aikansa.
Loppuviimeksi pyysin Julilta kuitenkin kouluraippaa lainaan. Olen kerran aikaisemmin koettanut raippaa Shockin kanssa ja silloin lopputuloksena oli alta juokseva poni, joka ei keskittynyt ollenkaan. Tänään ensimmäinen puoli kierrosta oli yritys alta pois, mutta sitten jokin taika tehosi! Allani oli eteenpäinpyrkivä, erinomaisessa peräänannossa polkeva ja ennenkaikkea pohkeen edessä oleva poni! Kaikki pienetkin pohjeavut menivät läpi välittömästi vain sillä, että se raippa oli kädessä. Pari kertaa taisin raippaa käyttää, ensin sen käteen saadessani huomauttaakseni reagointinopeudesta ja pari kertaa laukassa muistuttamaan takapään työskentelystä, sekä vielä lopussa pohkeenväistössä muistuttamaan taas takapäätä. Minulle raippa on aina ollut nimenomaan merkinantoväline, joka huomauttaa hevoselle nopeasti jos ei mitään tapahdu. Tänään raippa palveli nimenomaan tässä tarkoituksessa ja loistavasti palvelikin :) Shock saa siis alkaa totutella raippaan kunnolla.
Tehtiin ihan kunnon treeni ja lopetettiin kuitenkin, kun ponilla oli vielä voimia jäljellä. Kotiin päin tosin käveltiin ensimmäiset 400m niiiiiiiin hitaasti... Kunnes mutkassa tuli traktori vastaan. Shock tosiaan pelkää isoja moottoriajoneuvoja. Onneksi oltiin juuri erään pihatien kohdalla, lainasin törkeästi jonkun pihaa ja väistettiin sinne - ja kiltti traktorisetä hiljensi heti vauhtia, kun näki meidän väistävän. Shock sai isot taputukset, kun vain meinasi poistua paikalta :) Loppumatka kotiin tassuteltiin sentään vähän vauhdikkaammin, mitä siihen asti.
---
Viivin kanssa siirryttiin Kurreurheiluun ja pakattiin poni autoon. Huristeltiin koirarannalle, jossa puettiin ponille suitset ja Viivi näppäränä tyttönä loikkasi selkään ilman apuja... Suunnattiin rannalle, jossa oli hillitön määrä koiria. Poni ja minä veteen, järkyttävän kylmään veteen. Yyterin ranta on ihan superloiva, saatiin taas taaplata pitkälle jotta saatiin poni kunnolla uimaan. Kaksi noin viiden minuutin uintipätkää, välissä puhallusta jalat tukevasti pohjassa. Naurettiin Viivin kanssa sukeltavaa ponia, kitistiin kylmästä vedestä ja naurettiin vähän lisää :) Kauaa ei viihdytty, kotona poni pestiin merivedestä ja päästettiin päiväheinille. Keskiviikkona uudelleen!
---
Koulupossun kanssa on muuten eka valmennus varattu - 10.7. Kalle Nykäsen oppiin hyppäämään. Elokuun lopussa ja syyskuun alussa Porin Ratsastajat järkkää seurakisat koulussa ja esteillä, pitänee käydä nolaamassa itsemme? :)
EI me mitää naurettu :D Eihän :DD
VastaaPoista