30. toukokuuta 2013

Kurre tiistaiaamuna

Janita kävi tiistaina liikuttamassa Kurreneidin. Edellisen päivän vedot tuntui selvästi korvien välissä eikä poni ollut yhtä rauhallinen eikä hyvä, mitä ekalla kerralla Janitan kanssa. Janita tulee kuitenkin lauantaina uudelleen ja juoksutan ponin huomenna jossain vaiheessa kumppareilla eteen-alas, josko lopputuloksena olisi vähemmän kuumuva ja keskittyvämpi eläin :)









29. toukokuuta 2013

Mätsärikuvia

Mirella Ruotsalainen oli kuvaamassa Keikyän mätsäreissä ja ihania kuvia ottikin! 

Klikkaa kuvat täyteen kokoonsa :)











26. toukokuuta 2013

Mätsärituloksia

Tänään tuli käytyä Keikyällä mätsäreissä molempien neitien kanssa. Molemmat palkittiin sinisellä ruusukkeella, eli kakkospalkinnolla. Kurren kohdalla odotettu, Ellalta odotin kyllä sitä ykköstä. Hiukan kyllä ihmetyttää parien jako, Kurren parina oli 1-vuotias ahaltek ja Ellan parina 8-vuotias suomenhevostamma. Mätsäreissä kun aina pärjäävät erikoisemmat rodut sekä aikuiset alkuperäisrotuja - shetlanninponit poisluettuna - ja varsoja paremmin. Minä jakaisin parit ennemmin suurinpiirtein samankokoiset (mielellään samanrotuiset jos mahdollista) ja -ikäiset, enkä ihan täysin randomilla. Kyllä yksi pieni Kurre jää aika kirkkaasti metallinkiiltoisella karvalla varustetun teken varjoon.

Kurre käyttäytyi ok, oli lähinnä perusnegatiivinen ja onnellinen kun sai puputtaa kehän jälkeen vihreää varjossa. Esiintyi kyllä paremmin, mitä viime syksynä mätsäreissä käydessä ja nyt kolmioura oli sen verran suurempi, että sain sen raviliikkeet näytettyä kunnolla. Ella oli jännittynyt, mutta ihan ok verkassa pyöriessä. Kehään päästessä käytös laski kuin lehmän häntä ja tuloksena oli lähestyvää tuomaria karkuun pyrkivä poni, joka pelkäsi kuollakseen kolmiouran puomeja sekä kulmien kukkakoristeita. Sinisten kehässä Kurre pudotettiin odotetusti heti ja sen lähtiessä Ellan edestä käveltiin hetki kahdella jalalla ja pelättiin kaikkea. Ella sai kuitenkin ihan hyvän arvostelun, palkittiin päivän satumaisena ja sai hiukan edes kokemusta vieraassa paikassa esiintymisestä. Toivottavasti käytös on parempaa heinäkuussa Kokemäen rotunäyttelyssä, josko vaikka ikäkaverit samassa kehässä rauhoittaisivat.

Klikkaa kuvat suuremmiksi! Poneista tulee kuvia, kunhan saan niitä osteltua paikalla olleelta kuvaajalta :)



Zoega II
"Kaunis runko, vielä hieman puutteellinen takaosa. Sirot jalat, vennohkot etujalan vuohiset. Suorat, jännittyneet käyntiliikkeet. kevyen oloiset raviliikkeet, vaikkakin nyt jännittynyt. Suoriutui upeasti pelottavassa kehässä.

Palkinto päivän satumaisin" 

("vielä hieman puutteellinen takaosa"... hei, se poni on kaksivuotias!)




Zenita Dar
"Ryhdikäs tamma. Hyvä, pitkä runko. Sirot, hyväasentoiset jalat. Suorat käyntiliikkeet, hieman jännittynyt käynti. Pitkät, takaa hieman ahtaat raviliikkeet. Hyväkäytöksinen, rauhallinen poni."




Satumaisen Ellan erikoispalkinto: pastellivärinen riimunnaru, glitteriharjakampa ja vaaleansiniset näppyläratsastushanskat. Riimunnarussa on paniikkilukko, joten narusta tuli hevoskoppiin toinen kuljetusnaru - en käytä ikinä paniikkilukkoa normaalielämässä. Harjakampa on söpö ja Murun voinee pukea vaaleansiniseen, jotta saan käyttää noita hanskoja. Värit on ihan söpöt :)

24. toukokuuta 2013

Yli esteiden!

Ja minä luulin olevani kouluratsastaja!




Hyppäsin Murulla tänään ekaa kertaa ja oli ihan superkivaa! Korkeudet oli maltillisia, pikkuristikosta noin 70 cm saakka, mutta hirvittävän esteinnon sai taas päälle. Koulupuolella on vielä tekemistä ennen kisoihin lähtöä, mutta estekisoissa voitaisi kyllä käydä kokeilemassa jo :)

Mentiin ihan vaan näitä kahta kuvissa näkyvää pystyä, molemmista suunnista. Lopussa hypättiin "rataa" eli vasemmassa kierroksessa tuo takana näkyvä pysty, sitten koko kentän kierto ja edelleen vasemmasta tämä hieman pienempi pysty ja tästä vaihto suoraan oikeaan laukkaan ja vielä kerran tuo takana oleva. Muru oli hieno! Todella hyvin pohkeen edessä ja ihan superinnoissaan, liikkui hyvin eteen, mutta tuli myös takaisin kun muisti itse istua sinne satulaan ja nostaa hevosen istunnalla ylös. Kaikki hypyt puhtaita ja helppoja! Kyselin jo omistajalta, pääsenkö kokeilemaan myös maastoesteitä. Ties vaikka startattaisi Niinisalossa harrastetta syksyllä ;)




Mulla oli levyrissakannus jalassa, kuten myös keskiviikkona koulua vääntäessä ja on selvästi Murulle hyvä kannus. Terävä ja nopea, mutta pyörähtää kyljessä käyttäessä ja on täten kuitenkin pehmeämpi kuin esimerkiksi Shockilla käyttämäni vasarakannus. Kädessä kouluraippa alkuverkkojen vuoksi ja hyvin toimi näin, tosin tarvii kyllä hypätä lyhyellä raipalla jos kisata meinaan. Tuo Murun estepenkki on ihan hirveä istua näin koulupenkissä viihtyvät näkökulmasta, mutta äkkiä siihen tottui ja oli tosi hyvä kyllä hypätä. Mullahan on järjettömän pitkä reisi ylävartaloon verraten ja tarvitsisin varsinkin koulusatulasta mallista riippuen istuimelta kokoa 17,5"-18", jotta reisi ja polvi mahtuu kyytiin. Tähän Kiefferin Excellentiin mahtui kuitenkin hyvin, vaikka on 17". Jos maastoesteille lähdetään, tarvii poni kyllä kunnon panssarin ja todennäköisesti tuon ohuen nivelen tilalle myös vähän lisäjarrua, sellaisia elkeitä oli ilmassa.




Suurinpiirtein tunti meni tämän päivän treenissä, hyppyjä ei otettu pitkän hyppytauon takia kuitenkaan kuin alle 20. Muru pääsi suihkuun ratsastuksen jälkeen ja nautti suuresti kunnon pesusta.




Kohta ollaan hevostalli.netissä: minulla on käsi reidellä, koska johdan sisäohjalla. Tyyli on Kirsi Tuomisen opettama, ratsastetaan johtavalla sisäohjalla ja vahvalla sisäpohkeella kohti ulko-ohjaa. Tässä kyseessä on loppuravit, joissa ratsastan tarkoituksella jo pidemmällä ohjalla ja alan syöttää hevoselle ohjaa, jotta aletaan hakea eteen-alas. Muru toimii tällä tyylillä todella hyvin ja käyttää hyvin selkäänsä. Johtava ohja ei saa vetää taaksepäin, vaan kevyellä kädellä haetaan hevosta pyöreäksi ja työskentelemään. Kunhan saadaan vielä vähän voimaa lisää, saadaan Muruakin vielä enemmän ylämäkeen. Laukassa hevonen oli ihan mahtava tänään ja luonnostaan tosi ylämäkeen, mutta pitkä tauko kunnon oikeinpäin liikkumisesta on tehnyt tehtävänsä ja otetaan hevosta nyt vain pätkiä kootummaksi. Tiedän myös kenottavani!

Tästä näkyy  hyvin tuo mun reiden pituus... Ei jeesus!

Tässä voltilla johtavalla ohjalla ja selvästi vähän kiihdyttelevä hevonen. :)
Kiitos kuvista ja puomipirkkoilusta Mialle!

21. toukokuuta 2013

Kesä tulee...

ja Kurrella on kilpakengät alla!

Turun poniraveissa tavataan!


19. toukokuuta 2013

Varustepostaus osa II: loimiarsenaali

Edellisestä siirtotallipostauksesta sain hyvin aasinsillan esitellä Kurren loimet, kerroinhan hyvän loimivaraston auttavan talvella. Suurin osa loimista on kooltaan 115cm ja kuten kuvista voi huomata, en kerää minkään tietyn värisiä loimia, vaan valitsen siihen hetkeen sopivia. Ella käyttää sujuvasti Kurren loimia meillä asuessaan. Kuvaamatta jäi kaksi loimea ja yksi lensi roskiin, iänkaikkisen vanha Horse Housen kaulakappaleellinen fleece jonka hajoamista olen odottanut jo pari vuotta.

Ulkoloimet




Kurren toppaloimena on ollut Pommacilta peritty Hansbon 300g täytteellä oleva, kiinteällä kaulakappaleella varustettu toppaloimi. Tämän kimppuun ikävä kyllä rotat hyökkäsivät muutama vuosi sitten ja tänä vuonna huomasin loimen vuotavan räntäsateella, eli uusi toppaloimi on kotiutettava kesän aikana. Jätän tämän kuitenkin varaloimeksi ja esimerkiksi Ellaa varten, jos tulee toppaloimen vaativaa keliä.




Rain Busterin sadeloimi, näitä minulla on kaksi. Tämä on alunperin ostettu Kurrelle ja muuten samanlainen, mutta musta-harmaa Pommacille. Ella käyttää tätä loimea huonolla kelillä ja musta on varaloimena, siihen saa myös kaulakappaleen. Tästä Kurren entinen tarhakaveri ystävällisesti repi kaulakappaleen kiinnitystarran päällisen irti, eikä tuohon tarraan yllättäen tartu enää mikään.
Kurre käyttää itse Bucasin Irish Turnout-sadeloimea, jota ei tullut kuvattua. Loimi on musta keltaisin Bucas-tekstein ja se sopii Kurrelle niin järjettömän hyvin, että jatkossakin Kurren loimet tulevat olemaan Bucasin mallistoista.

Sisäloimet




Hansbon 400g mahaläpällinen sisätoppaloimi, jonka ostin viime talvena. Tämä on raivostuttava pukea ja riisua, mutta todella todella lämmin! Ostan tähän vielä kaulakappaleen ja pienennytän tämän kaulaa, kun saan talviloimet pestyä. Hiukan reilu Kurrelle edestä, mutta liukas sisäpinta.




Hööksin 150g toppaloimi, ollut ihan älyttömän hyvä! Tätäkin pienennetty edestä, mutta muuten istuu ponille hyvin. Yleensä talvella alusloimena, viime talven paukkupakkasissa lisäsin tämän päälle ylläolevan Hansbon tarvittaessa. Kurre oli juuri klipattu ennen pahimpien pakkasten iskemistä.




Eurohunterin tallitoppaloimi, paksuudeksi ilmoitettu 200g. Kurrelle reilu, mutta menee hyvin sisäloimen ja ulkoloimen välissä paukkupakkasella, kaulakappale ulottuu korvien päälle asti joten lämmittää hyvin. Sisäpinta ei ole liukasta materiaalia, joten en halua käyttää tätä suoraan ponia vasten. Ostin tämän ensihätään viime talvena Kodin Terrasta, kun piti saada sunnuntaina heti lisätoppausta ponille - sen hillittömän pakkasen aikaan, kun poni oli juuri kaljuuntunut. Tämä oli kylmimpinä öinä Kurrella tuon Hööksin ruskean toppiksen päällä sisällä, kun poni asutti hetken aikaa yksin huonommin lämpöä pitävää tallia. Nykyisessä tallissa Kurre läkähtyisi kahden loimen alla talvellakin.




Tämän ostin Manun eli Ratsastusvaruste Nurmen alennuksesta, olisiko maksanut peräti 15 euroa. Kuljetusloimena syksyyn ja kevääseen, fleecevuorinen ja liukaspintainen loimi. Lämmittää kuljetuksessa tarpeeksi olematta kuuma :)




Mun tämänhetkinen suosikkiloimi, jonka ostin Seinäjoen poniraveista raviautosta. Tämäkin pienennetty edestä, sisäpuoli froteeta ja ulkopuoli puuvillaa. Ihan törkeän hyvä kuivatusloimi, ollut myös talliloimena viileinä kevätöinä estämässä pienen karvattoman ponin palelua.




Finntackin villaloimi, Pommacilta perintöä tämäkin. Edestä pienennetty, ihana talvella.




Hööksin villasekoiteloimi. Aika naftia kokoa, ollut varsaloimena eli Kurrella varsa-aikaan ja nyt Ellalla kuivatusloimena tarvittaessa. Loistavan kokoinen edestä!




Eurohunterin kaulakappaleellinen fleece, ostin muistaakseni 2007 Teivon poniraveista. Ollut tosi hyvä, mutta alkaa tulla tiensä päähän pikkuhiljaa - alkaa revetä saumoista. Ostan näitä lisää jos jostain löydän.




Thermo Masterin eli Hööksin ornamenttifleece, Pommacille hankittu. Tästäkin alkaa saumat väsyä, mutta ihana loimi! Aika paksu ja lämmin, kuivatusloimena nykyään.




Ihkupihku Hööksin fleece :) Tämäkään ei ole suurta kokoa, eli sopii Kurrelle hyvin edestä. Väri on ihku!




Taas mennään perintölinjalle, ihka ensimmäinen Pommacin Suomeen tullessa raviautosta ostettu loimi. Pienennetty edestä, villasekoitevuorinen puuvillaloimi. Tykkään tästä ihan älyttömästi, hyvä viileän kelin talliloimi. Pysyy hyvin paikallaan eikä pahemmin valu mihinkään suuntaan, lisäksi tässä on jalkalenkit - joita en ole tainnut käyttää ikinä.

Muut loimet




Ensimmäinen voittoloimi Ypäjältä, veljekset Wahlstén Oy. Kiva muotoilu, mikrofleeceä, edustukseen.




Toinen voittoloimi, jonka ei pitänyt edes meille tulla. Sekaannuksen vuoksi seiskavitosiin ei tilatut poniloimet saapuneetkaan ja lähtivät voittajille jälkitoimituksena, laitettiin sponssiloimet seuraaviin raveisin - joihin ei B-lähtö tullutkaan kasaan. Kurre siis juoksi isäni sponssaamassa lähdössä ja napsaisi voiton Iitun ohjastamana ja toi Finntigin loimen kotiin. Tätä ei raaski käyttää, kun on valkoinen :)




Ja kolmas voittoloimi, tämä on Kurren neljännestä startista Kokemäen poniraveissa. En henkilökohtaisesti tykkää näistä Pony Power-loimien väreistä, mutta onpahan hyvä Mildtexin kuivatusloimi talveksi! Mildtexin loimissa on käyttöloimiksi ehdottomasti parhaat kiinnitykset, kunnon lukot edessä joita availlessa ei riko käsiään.




Thermo Masterin ratsastusloimi. Ostin tämän jostain kuninkuusraveista ravitorilta alennuspöydästä, mitkäköhän ravit oli kyseessä... Ollut aika vähällä käytöllä, mutta saa viriteltyä myös valjaiden kanssa käytettäväksi.




Jacksonin heijastinpeppupeitto, tämäkin elämää nähnyt ja Pommacille alunperin ostettu. Käytössä syksystä kevääseen aina kotiportin ulkopuolelle poistuessa ratsastaessa, valjaisiin hankala virittää mutta onnistuu. 

Erikoispostaus: siirtotallielämää

Minulta on useasti vuosien varrella kysytty, kaipaanko normaalia tallia tai miten voin pitää klipattua kilpaponia siirtotallissa, jonka lämpötila on talvella vain juuri ja juuri plussan puolella. Tänään vihdoin muistin napata tallille mennessä edes yhden kuvan :)




Meillä on asuttu siirtotallissa vuodesta 2007 saakka. Varsinkin alkuunsa se todella vaati totuttelua, sillä kaikki todellakin tehdään ulkona ja ulkolämpötilassa. Nyt vuosia myöhemmin meillä on mukavasti homma hanskassa, talleja on kaksi vastakkain jolloin väliin jää käytävä. Käytävällä on valokate kattona ja tuulen puolella on seinä suljettu. Minulla on kunnioitettava loimiarsenaali talven varalle, sillä kylmissä olosuhteissa pidän tärkeänä helposti hikoilevan hevosen klippausta. En voi pestä Kurrea reippaassa pakkasessa - klipattuna riittää kunnon loimitus ja ponin voi viedä takaisin ulos pelkäämättä sairastelua. Minun ei tarvitse stressata loimien vaihdosta ponin kuivuessa karvojensa kanssa yli puoli vuorokautta. Meillä ei ole sairastettu yhtäkään flunssaa, kun poneilta on ajettu karvat pois talveksi.

Meillä on erillinen rehuvarasto, jossa on heinät (pikkupaalissa kuivaa) ja rehut sekä lisärehut, jotka eivät jäädy eli lähinnä jauhemaisessa muodossa olevat. Rehuvarastolta tallikäytävälle matkaa on kymmenisen metriä, joka tosin tuntuu pitkältä vaakasuorassa vesi- tai lumisateessa ;) Valjashuoneen tarve ratkaistiin mitä ihanteellisemmalla tavalla, nimittäin yhdistämällä ulkorakennuksen kaksi varastoa yhdeksi isoksi tilaksi. Meillä on ihanan luksuslämmin valjashuone myös talvella lattialämmityksen ansiosta. Ei tarvitse murehtia nahkavarusteiden homehtumisesta kosteudessa saati märkien loimien kuivumisesta seuraavaksi päiväksi, lattialämmitys hoitaa homman. Kertaakaan näiden vuosien aikana ei ole tullut tilannetta, että loimet olisivat olleet vielä seuraavana päivänä märkiä. Lisäksi on reilusti hyllytilaa loimia ja muita tavaroita varten.

Itse tallien kanssa ei kesällä ole sen suurempaa ongelmaa, mutta talvella on oltava hereillä tallien mahdollisen jäätymisen suhteen. Kunnon pakkasella ei tarvitse ovien olla kauaa auki, kun kylmyys hiipii jo sisälle hyvää vauhtia. Tallit ovat eristettyjä ja lämpimiä hevosten ollessa sisällä, pikkupakkasella Kurre yksin riittää lämmittämään kahden hevosen tallin. Kovalla pakkasella kaksi hevosta olisi kuitenkin hyvä olla ja silloin saa oviluukkuja viritellä pysymään aivan inan raollaan ilman vaihtumisen takia. Kannan ilmojen kylmetessä iltaisin lämpimän veden hevosille juotavaksi, ainakin oma neitini nirsoilee viileällä veden lämpötilan suhteen. Lämpimänä kuppiin kannettu vesi pysyy myös jonkin aikaa lämpimänä ja maistuu paljon paremmin, kuin kylmä.
Käytävällä on kaksi ketjupaikkaa ja valo katossa, joka helpottaa kaikkea illalla tapahtuvaa. Lisäksi luonnollisesti karsinoissa on omat valonsa, sekä kaksi erillistä valoa näyttäen tarhoille tietä. Koko systeemi on vuosien saatossa hioutunut koko ajan toimivammaksi ja nyt ei paljon muuta valittamista ole, kuin sormien jäätyminen talvella.

Meidän kahdesta tallista toisen on nikkaroinut käsistään kätevä kummisetäni ja toinen on valmiina ostettu, en kylläkään muista kenen valmistamana. Valmiina ostettu rakennelma on selvästi hieman huonompaa tekoa, kuin itse tehty - lämpö pysyy huonommin varsinkin ovien välissä olevien rakojen vuoksi. Itse tehdystä tallista jätetään toisen karsinan ovi raolleen vielä paukkupakkasellakin, mutta ostotallin molemmat yläovet on suljettava, ettei talli jäädy vaikka ponit ovat sisällä. Ilma vaihtuu silti, eli reikiä on selvästi tarpeeksi. Haittaa tästä ei sinänsä ole, ei tarvitse pelätä ilmanvaihdon vuoksi edes kovalla pakkasella.

15. toukokuuta 2013

!!!



Ehkä ne mun haaveet helppoa A:ta kisaavasta ponista ei olekaan ihan niin utopistisia.... Kai wahlsten meille mittatilauskanget aikanaan tekee ;) Sitten pitääkin enää löytää muutaman vuoden päästä se pikkuratsastaja, joka omaksuu nopeasti kevyen käden ja painolla ratsastamisen. Kurre kyllä kertoo heti, jos yrittää ratsastaa liian aggressiivisesti, kun hyvin kevyet ohjasavut ja istunta riittävät.

Janita kiipesi Kurren selkään, idea jonka sain viikonloppuna superväsyneenä. Janita on kasvanut pituutta sitten Pommacin aikojen, mutta lyhytjalkaisena pystyi hyvin vaikuttamaan poniin ja meni itse asiassa samanmittaisilla jalustimilla, kuin Tuuli. Suu loksahti kyllä ravin aikana auki melkolailla, aivan järjetöntä miten Kurre alkoi liikkua kun napsahti oikein päin! Sieltä löytyi schwungia ja ihan törkeän komeaa ravia. Olen ajatellut, ettei Kurren liikkeillä C:tä korkeammalla kisata, mutta aijai mitä pätkiä nähtiin tänään. Koitetaan ottaa tavaksi, josko Janita kävisi ainakin jonkin aikaa noin kerran viikossa Tuulin lisäksi.

Poni edistyy niin järkyttävää vauhtia tässä hommassa, ettei tosikaan. Sille tuntuu olevan tosi luontaista ottaa takapäätä mukaan ja tänään tosiaan nähtiin leiskaus ihan mahtavasta ravista - tältä, 2kk kunnolla ratsastetulta ponilta!










14. toukokuuta 2013

Piiri pieni pyörii

Niin vain pyörittiin taas ympyrällä! Aiheena oli silti siirtymiset ylös- ja alaspäin :)




Tein kentälle puominpätkistä pisteet, joissa piti aina tehtävää suorittaa. Aloitettiin ihan pysähdyksillä ja haettiin hiukan kiireistä ponia paremmin kuulolle ja odottamaan. Tehtävä suoritettiin luonnollisesti molempiin suuntiin ja enemmän tuli hyviä pysähdyksiä, kuin huonoja! Useita jalat täysin tasan -kertoja tuli myös, Tuuli muisti hyvin pitää pohkeen lähellä. Kun poni alkoi tulla kuulolle ja pyöristyä, riitti hyvin kevyt ohjasote, vatsalihasten jännitys ja "prrr" pysäytysavuksi. Parissa pysähdyksessä ohjia ei tainnut tarvita lainkaan. Me likes!

Pysähdysten sujuessa ihan vallan mainiosti, alettiin tehdä ravisiirtymisiä. Kurren tason huomioonottaen en teettänyt "neljännes ravissa, neljännes käynnissä, neljännes ravissa..."-tyylistä harjoitusta, vaan siirtyminen raviin, kunnon ravia eteenpäin kokonainen ympyrä ja puoli kierrosta käyntiä, taas ravia kierros ja niin edelleen. Eka siirtyminen oli toooosi vetelä ja onko ihan pakko -tyylinen, mutta sen jälkeen alkoi homma sujua ja lopulta poni siirtyi molempiin kierroksiin raviin kevyellä pohjeavulla. Lopetettiin, kun neiti suoritti kokonaisen ympyrän oikein päin. Oli myös kiva nähdä, kuinka takapää alkoi töihin aina käyntipätkillä raviosuuksien välissä - poni kulki pitkänä ravissa, mutta heti käyntiin siirtyessä pyöristyi uudelleen ja takajalat tuli vähän jo töihin. Kuvat on otettu aikalailla alusta, eli ei todellakaan vielä parhaasta työskentelyvireestä.




Kurre vaikuttaa siltä, että jos kaikki ratsutussuunnitelmat toteutuvat, tästä saa joku vielä tosi kivan ja herkän opetusponin itselleen. Vuokralle tietenkin, minä tätä ole myymässä :) Kurrea on tarkoitus ratsukouluttaa ihan kunnolla, poni tykkää hommasta. Onhan se tietenkin jo startannut kankiluokkia ratsuttajan kanssa, ratsuttaja vaan ei tiedä asiasta mitään ;)

Pieni sydänkohtaus

Ajoin eilen Kurren ja taisimme molemmat saada pienen kuoleman. Metsä oli todella märkä muuten ja ainoastaan vetosuora kuiva, joten käänsin ympäri vetosuoran päässä ajaakseni vain siellä. Kurre on kääntynyt kymmeniä, ellei satojakin kertoja suoran päässä ja eilen astui tiellä roudan pehmittämään kohtaan, joka putosikin 10 cm kavion alla. Ajossa poni ei ontunut eikä jalasta löytynyt jälkeenpäin mitään. Isä ei ole laittanut viestiä ponin ontuvan, mutta syöksyn silti heti koulusta päästyäni tarkistamaan tilannetta...

Ellei onnuta, ratsastutan Tuulilla tänään siirtymisiä sekä käynti-ravi että ravi-käynti. Vähän jotain vaihtelua ympyröiden pyörimiseen :)

13. toukokuuta 2013

Tarhakuvia eiliseltä

Toissayönä ei tullut vaihteeksi nukuttua ja kyllästyin toimettomuuteen aamutunteina, joten otin kameran mukaan ja lähdin hoitamaa aamutallin. Ponien ilme oli varsin priceless, kun aamuruuat tuli puolisen tuntia ajoissa ja vielä väärältä ihmiseltä, isä kun yleensä ruokkii aamulla :) Mahanpalvoja-Kurre nyt ei valita koskaan saadessaan ruokaa. Sen aamuinen tarhaanmeno pitäisi joskus saada videolle, sinne nimittäin hypitään melkein tasajalkaa aamuheinille nälän ollessa ylivoimainen. Kurreraukalla kun ei ole yhtään vararavintoakaan...

On ne söpöjä.