Erikoispostaus: siirtotallielämää

Minulta on useasti vuosien varrella kysytty, kaipaanko normaalia tallia tai miten voin pitää klipattua kilpaponia siirtotallissa, jonka lämpötila on talvella vain juuri ja juuri plussan puolella. Tänään vihdoin muistin napata tallille mennessä edes yhden kuvan :)

Meillä on asuttu siirtotallissa vuodesta 2007 saakka. Varsinkin alkuunsa se todella vaati totuttelua, sillä kaikki todellakin tehdään ulkona ja ulkolämpötilassa. Nyt vuosia myöhemmin meillä on mukavasti homma hanskassa, talleja on kaksi vastakkain jolloin väliin jää käytävä. Käytävällä on valokate kattona ja tuulen puolella on seinä suljettu. Minulla on kunnioitettava loimiarsenaali talven varalle, sillä kylmissä olosuhteissa pidän tärkeänä helposti hikoilevan hevosen klippausta. En voi pestä Kurrea reippaassa pakkasessa - klipattuna riittää kunnon loimitus ja ponin voi viedä takaisin ulos pelkäämättä sairastelua. Minun ei tarvitse stressata loimien vaihdosta ponin kuivuessa karvojensa kanssa yli puoli vuorokautta. Meillä ei ole sairastettu yhtäkään flunssaa, kun poneilta on ajettu karvat pois talveksi.

Meillä on erillinen rehuvarasto, jossa on heinät (pikkupaalissa kuivaa) ja rehut sekä lisärehut, jotka eivät jäädy eli lähinnä jauhemaisessa muodossa olevat. Rehuvarastolta tallikäytävälle matkaa on kymmenisen metriä, joka tosin tuntuu pitkältä vaakasuorassa vesi- tai lumisateessa ;) Valjashuoneen tarve ratkaistiin mitä ihanteellisemmalla tavalla, nimittäin yhdistämällä ulkorakennuksen kaksi varastoa yhdeksi isoksi tilaksi. Meillä on ihanan luksuslämmin valjashuone myös talvella lattialämmityksen ansiosta. Ei tarvitse murehtia nahkavarusteiden homehtumisesta kosteudessa saati märkien loimien kuivumisesta seuraavaksi päiväksi, lattialämmitys hoitaa homman. Kertaakaan näiden vuosien aikana ei ole tullut tilannetta, että loimet olisivat olleet vielä seuraavana päivänä märkiä. Lisäksi on reilusti hyllytilaa loimia ja muita tavaroita varten.

Itse tallien kanssa ei kesällä ole sen suurempaa ongelmaa, mutta talvella on oltava hereillä tallien mahdollisen jäätymisen suhteen. Kunnon pakkasella ei tarvitse ovien olla kauaa auki, kun kylmyys hiipii jo sisälle hyvää vauhtia. Tallit ovat eristettyjä ja lämpimiä hevosten ollessa sisällä, pikkupakkasella Kurre yksin riittää lämmittämään kahden hevosen tallin. Kovalla pakkasella kaksi hevosta olisi kuitenkin hyvä olla ja silloin saa oviluukkuja viritellä pysymään aivan inan raollaan ilman vaihtumisen takia. Kannan ilmojen kylmetessä iltaisin lämpimän veden hevosille juotavaksi, ainakin oma neitini nirsoilee viileällä veden lämpötilan suhteen. Lämpimänä kuppiin kannettu vesi pysyy myös jonkin aikaa lämpimänä ja maistuu paljon paremmin, kuin kylmä.
Käytävällä on kaksi ketjupaikkaa ja valo katossa, joka helpottaa kaikkea illalla tapahtuvaa. Lisäksi luonnollisesti karsinoissa on omat valonsa, sekä kaksi erillistä valoa näyttäen tarhoille tietä. Koko systeemi on vuosien saatossa hioutunut koko ajan toimivammaksi ja nyt ei paljon muuta valittamista ole, kuin sormien jäätyminen talvella.

Meidän kahdesta tallista toisen on nikkaroinut käsistään kätevä kummisetäni ja toinen on valmiina ostettu, en kylläkään muista kenen valmistamana. Valmiina ostettu rakennelma on selvästi hieman huonompaa tekoa, kuin itse tehty - lämpö pysyy huonommin varsinkin ovien välissä olevien rakojen vuoksi. Itse tehdystä tallista jätetään toisen karsinan ovi raolleen vielä paukkupakkasellakin, mutta ostotallin molemmat yläovet on suljettava, ettei talli jäädy vaikka ponit ovat sisällä. Ilma vaihtuu silti, eli reikiä on selvästi tarpeeksi. Haittaa tästä ei sinänsä ole, ei tarvitse pelätä ilmanvaihdon vuoksi edes kovalla pakkasella.