9. luukku - Marttilan valmennus part. II

Tenttiinlukupäivän vuoksi tämän päivän joulukalenteripostaus koskee eilistä valmennusta. Huomenna jotain vähän jouluisempaa tiedossa :)

Kaikki postauksen kuvat (c) Annika, kiitos!

Eilinen oli tehtävää ja mietittävää täynnä, nähtiin maneesissa muutama varsin valkoinen naamakin... Harjoitukset olivat täysin uudenlaisia minulle, mutta kivoja tehtäviä! Alkuverkat tehtiin tosin itsenäisesti ja heti töihin ryhtyessä jopa Pauliina kysyi, otinko kotoa oikean hevosen mukaan. Leevi oli ihan älyttömän HYVÄ koko ajan! Eteenpäinpyrkivä, oma moottori käynnissä ja innoissaan. Ekaa kertaa sain tehdä pidätteitä esteiden välissä, enkä vain ratsastaa eteen!

Maneesi näytti tältä. Kaksi törkeän pitkää okseria lyhyen sivun suuntaisesti, pituushalkaisijalla kaksi pystyä joille tie vei okserin osien välistä ja vielä pitkän sivun normaali okseri. Alkuverkkana tultiin pituushalkaisijan pystyjä ravipuomeina, sitten laukkapuomeina ja lopulta kahtena pikkupystynä, välissä kolme laukkaa. Harjoitus oli todella kiva, hevonen oli oikeasti saatava pohkeen väliin, jotta pitkien oksereiden tolpat pysyivät pystyssä.

Lopussa hypättiin rataa, joka alkoi kuvasta katsoen vasemmanpuoleisesta pitkästä okserista oikeassa laukassa. Siitä laskeutuminen vasempaan laukkaan ja kierrettiin uran kautta kolmikaarisen kiemurauran tietä toiselle pituusokserille, josta oikeaan laukkaan alas ja suoraan pituushalkaisijan kahdelle pikkupystylle, josta laskeutuminen vasempaan laukkaan, pitkät okserit uudelleen toisesta suunnasta, pituushalkaisijan pikkupystyt vasemmasta laukasta ja vielä vasemmassa kierroksessa perusokseri. Kunnon kiemurtelua siis! Koko ajan vaihtui suunta ja pituusoksereille hevonen piti tuoda aivan suorassa, jotta se varmasti venyisi oksereista yli selkäänsä käyttäen. Ihan vain hiukan hirvitti kääntää Leevi suoraan surman suuhun, mutta ruuna olikin SUPER! Minä kämmäilin kyllä molempien edestä, mutta mukaan mahtui hyviäkin hyppyjä ja yhdessätekemisen meininkiä. Parin kuukauden hyppytauko näkyi kyllä itsessä, mutta se tasapaino esteillä ei kai tule kuin hyppäämällä...

Ennen radan hyppäämistä tultiin nuo pituusokserit pikkupystyinä. Se oli piece of cake. Kunnes...

Kyllä. Hirvitti. Tosin tämän jälkeen oli fiilis, että pystyn lähes mihin vain :D Suurin ongelma näissä oksereissa oli ihan puhtaasti omassa päässä, Leevi selvitti homman helposti! Ensi estetreeniin tosin sidon jalustinhihnani kannusremmillä satulavyöhön, jotta saisin jalan pysymään paikallaan. Ekat pikkuhypyt menivät hyvin, mutta näiden oksereiden astuessa kuvaan aloin jännittää ja vanhat tavat tulivat pintaan - puristan polvella satulaa ja alapohje lentää taakse. Tämä tulee aina hypätessä jännittäessäni jostakin esiin, enkä muista kiinnittää siihen huomiota. Muutama kerta haetaan apuja siitä, että jalustin pysyykin paikallaan vaikka yrittäisin potkaista omaa jalkaa taakse, jotta saan sen fiiliksen, mikä kuuluisi olla. 

Ellen ole huomannut mainita; kehitin hyppypelon vuosia sitten ratsastuskoulussa, jossa vakioratsukseni muodostui iso poni, joka suoritti esteradat korkealta ja kovaa. Tämän jälkeen kuvioihin tuli Pommac, ratsastus jäi ja puskailin useamman vuoden. Kuuden vuoden hyppytauon jälkeen aloitin uudelleen hyppäämään Shockilla 1,5 vuotta sitten. Shockin kanssa hyppäsin jo 80-90cm rataa, mutta nyt uuden hevosen kanssa jännitän taas jonkin verran, vaikka Leevi on umpirehellinen hyppääjä. Jännitys pyrkii taas jostakin esiin, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä - siitä pääsee eroon vain hyppäämällä. Niin kävi Shockinkin kanssa, jännitin alkuun ihan älyttömästi.

Eilisestä jäi taas ihan loistava treenimieli ja Pauliinalta saatiin kuulla hyvää palautetta. Hevonen oli kuin eri eläin viimekertaiseen verrattuna, homma alkaa toden teolla sujua kun saan vain oman pääni hallintaan. Jotakin edistystä on jo tapahtunut, sillä alan päästä eroon tavastani työntää hevosta jos näen viime hetkillä, ettei askel tule sopimaan - ryssin lähestymisen totaalisesti vain kerran eilen. Leevi ei onneksi ottanut siitä nokkiinsa, vaikka itselle jäi kyllä pieni morkkis asiasta. Ylläoleva kuva kuitenkin toivottavasti on pieni lupaus tulevaisuudesta!

Söpöponi ja michelinukko-ratsastaja.
Kaksi pitkähihaista, huppari, toppaliivi ja toppatakki toimivat instant-lihotuskuurina 8)