22. joulukuuta 2013

Luukku 21 - mitkä ovat parhaimmat ja huonoimmat puolesi hevosten kanssa touhutessa?

Toinen myöhässä julkaistava luukku noudattelee edellisen luukun kanssa samaa linjaa. Omia huonoja puoliani taitaa olla ainakin ajoittainen kärsimättömyys ja väsyneenä olen myös kiukkuinen, jolloin menetän hermoni helposti. Shock-poni opetti minulle rauhallisuudelle ihan uuden merkityksen ja sen, että parempi lopettaa alkuunsa ellei suju! Nykyään huomaan nopeammin, jos olen menettämässä hermoni ja käyn ennemmin laskemassa kymmeneen nurkan takana, kuin alan räkyttää hevoselle. Vaatii kyllä paljon saada minut oikeasti menettämään hermoni, mutta komennan kyllä hevosta asiallisesti tarvittaessa. Leevillä on minua suuresti ärsyttävä tapa unohtaa koko muu maailma, jos Kurre lähtee sen silmistä parivaljakon oltua yhdessä liikenteessä - treenaamme kärsivällisyyttä meille molemmille tässä tilanteessa.


Olen myös perfektionisti, hyvässä ja pahassa. Haluan tallilla asioiden tapahtuvan niinkuin minä sanon, minua ärsyttää ellen onnistu valmennuksessa ja vielä enemmän ärsyttää kun tiedän, että syy on minussa itsessäni! Vaadin itseltäni oikeasti aika paljon ja ärsyynnyn, kun en onnistu täyttämään omia odotuksiani. Tällä hetkellä suurin ärsytyksenaihe on puutteet estesilmässäni. Turhaudun helposti, kun en vain millään näe askeleita ja tuon hevosen kerta toisensa jälkeen huonosti esteelle. Tämäkään vain ei korjaudu ilman harjoittelua!

Hyvinä puolina nostan esille tarkan vainuni omien hevosteni suhteen sekä tietynlaisen rentouden, jolla olen saavuttanut monen hevosen luottamuksen helposti. Olen omieni kanssa hirveän tarkka ja reagoin todella pienistäkin merkeistä esimerkiksi soittamalla eläinlääkärin, jos epäilen hiukankaan jotakin olevan vikana. Kurren ainoat merkit selkäkivusta olivat hienoinen muutos toisen takajalan liikeradassa ja hiukan normaalista poikkeava käytös - isänikin piti minua hulluna rahantuhlarina, mutta onneksi Wilkku on kaltaiseni vainoharhainen ja samaa mieltä kanssani, että tutkitaan heti eikä viikon päästä! Uskon päässeeni monesta ongelmasta, kun hoidatan heti enkä jää odottelemaan.

Olen perusluonteeltani kohtuullisen rauhallinen, vaikka mainitsinkin väsyneenä hermojen menettämisen huonona puolena. Tämä on poikinut monen hevoshoidokin luottamuksen nopeasti, josta olen myös aika ylpeä. Rauhallisella ja määrätietoisella käsittelyllä olen saanut useita hevoskavereita, jotka eivät minun läsnäoloani kavahda :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti