Luukku 17 - haaste hevosenomistajille

Roosa ja Elina ovat haastaneet myös minut tähän hevosenomistajan haasteeseen mukaan. Tästä muotoutuu kätevästi yksi joulukalenterin luukku :)

"Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi, kenet olet haastanut."

Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta.

6-vuotiaaksi kääntyvä gotlanninrusstamma Zenita Dar on sulostuttanut elämääni jo vuoden 2009 keväästä lähtien. Kurre oli melkoinen kauhukakara varsana, mutta on näiden yhteisten vuosien varrella rauhoittunut pikkuhiljaa aikuiseksi leidiksi. Nykyään Kurrella on edelleen pilkettä silmäkulmassa, mutta se on perusluonteeltaan kiltti ja ottaa uudetkin tilanteet rauhassa. Kärsivällisyyttä ei vieläkään ole ihan muille jakaa, mutta nykyään sen selkään uskaltaa jo laittaa pikkuihmisenkin hetkeksi kävelemään - onpa Tomppa 6v sillä ravannutkin ihan omatoimisesti pari kierrosta kentällä. Kurre on myös maailman paras hurmaamaan ihmisiä - kuka tuollaista takkutukkaa voi vastustaa?

Enemmän kuin vain eteenpäinmenoa vaativalta ratsastajalta vaatii myös Kurre, matkustaja saa katsoa ponia yläkautta silmiin ja poni osaa olla varsinainen laama. Kurre kuumuu tietyissä tilanteissa suhteellisen helposti ja ajaessa se käy huomattavasti kuumempana kuin ratsastaessa. Kurre on tosin oikeasti todella hyvä ajaa, sillä se ei pelkää mitään, uskaltaa uudellekin lenkille levollisin mielin ja siihen voi aina luottaa!

Poni on tällä hetkellä teknisesti helpon B:n asiat osaava (kilpaileminen aloitetaan tulevana kevättalvena) ja ravipuolella volttiennätys 2.09,1ke, autoennätys 2.15,4ake. Statistiikka 12: 6 - 0 - 5.

Kiitos Henna!

Hevoset vai ponit? Miksi?

Ponit! Olen ponityttö henkeen ja vereen. Russiponityttö tarkkaan ottaen. Pommac aloitti russihuuman ja Kurre jatkaa sitä vakuuttavasti. Ponin luonne on jotenkin enemmän mieleeni - hiukan veijarimaisempia ja innokkaampia harrastamaan kaikkea tyhmääkin, verrattuna hevoseen. 

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?

Taitaa olla Hepohes ja Olita NLD. Hese oli vakiotuntiratsuni ja vuokrasin sitä myös aina vuokrausviikolla ollessani 15-16-vuotias. Iita oli ensimmäinen oikea vuokrahevoseni, mahtava silloin tiine puoliveritamma, jonka kanssa puskailin. Iitalla ratsastelin 18-vuotiaana ennen sen varsomista.

Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko? (Jos se on kengässä)

Riippuu käyttötarkoituksesta. Meillä molemmat ovat kengässä, Kurrella edessä 6mm kapea ja takana kapea urakenkä. Kurrella on kokeiltu myös idioottikenkää, joka toimi hyvin kasvuiässä, mutta nyt paremman balanssin raviin saa tuolla 6mm kapealla ja varvaspainolla.

Meillä hevoset liikkuvat paljon maastossa, joka on osan vuotta myös peilijäässä. Koen kaikille osapuolille turvallisemmaksi pitämällä hevoseni kengässä ja varsinkin talvella hokkeja lisätään tarvittava määrä. Kesällä liikutaan pehmeiden maastojen lisäksi kovemmillakin alustoilla, joten ihan liiallisen kulumisen välttämiseksi pidän elikkoni kengitettynä niiden ollessa varsin raskaassa työssä. Kurren kaviot ovat nykyään hyvät, Leevillä varsinkin toisessa etujalan kaviossa on hieman asentovirhettä, jota korjataan kengityksellä. Kurren mahdollisesti joskus varsoessa siltä napataan kengät pois ja kaviot vain vuollaan käytön keventyessä.

Kurrella on A-kengän 0. Kenkien kokohan vaihtelee kengän merkistä riippuen. :) Leevillä on muistaakseni kolmosen A-kengät, se on tällä hetkellä 8mm leveässä ympäri. Ensi kengityksessä vaihdetaan 6mm leveään ympäri, kevennetään kenkää sen liikevirheiden vuoksi. Leeviparka joutuu meillä sietämään ravimerkin kenkiä.

Klippaus: puolesta vai vastaan?

Puolesta, jos tilanne sitä vaatii. Minä en ainakaan halua tahallani vilustuttaa hevosta seisottamalla sitä tunteja vuorokaudessa litimärkänä liikutuksen jälkeen, kuten Kurrelle käy karvallisena versiona. Kurre liikkuu paljon, eli se seisoisi kuivatusloimien alla ison osan vuorokaudesta joka tapauksessa.

Oloneuvoksen klippaamista en ymmärrä ilman hyvää syytä, kilpahevosen kohdalla tilanne on eri.

Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

Kurre ja Leevi tarhaavat molemmat poikkeuksellisesti yksin. Alkuperäinen tarkoitus oli laittaa nämä sankarit yhteen, mutta nyt vihdoin löytyi se hevonen, jonka kanssa Kurre ei tule toimeen. Katsoin hiukan molemminpuolista simputtamista reilun viikon ja sitten erotin tyypit, kun Kurre imuroi Leevin heinät ja Leevi muuten vaan jaakasi ponia. Karsinassa pääsevät pussailemaan väliseinän yli niin halutessaan.

Haluaisin kovasti molemmille tarhakaverin. Isä haaveilee omasta suomenhevosesta, jonka toivon menevän samaan tarhaan Leevin kanssa - sitten on hyvä syy hommata seuralaisshettis Kurrelle kaveriksi.

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vaiko ulkonäkö? (Esim. väri)

Myönnän auliisti, että molemmat ponini on ostettu osittain värin perusteella! Pommac nyt oli superkaunis ilmestys, mutta Kurrea etsiessä toinen vaihtoehto oli suurinhokkivärini, ruunivoikko varsa. Kurren suku oli myös hieman parempi, mutta jos suvullisesti varsat olisivat olleet samalla viivalla, Kurre olisi vienyt voiton värin perusteella. Turhamaisuutta tai ei, jos on mahdollisuus valita, miksei niin tekisi?

Tässäkin menee silti raja, eli en ota täysin sikamaisesti käyttäytyvää kaunista hevosta, jos toinen vaihtoehto on arkisemman näköinen, mutta mukavampi käsitellä.

Millainen on hyvä hevosblogi?

Samankaltainen, kuin muutkin hyvät blogit. Siisti ulkoasu, jonka eri osat pelaavat hyvin yhteen, fontin on oltava helposti luettava ja kielen pääasiassa hyvää ja sujuvaa. Pienet kirjoitusvirheet eivät haittaa, mutta teinix-kielellä kirjoitettua minä en jaksa lukea. Siisti ulkoasu kiinnittää antaa ensivaikutelman ja kiinnittää huomion.

Sisällöllisesti... Tykkään lukea rehellisesti ihan arjesta höystettynä pienellä lisällä. Tätä pientä lisää ovat mahdollisesti kisapostaukset, jonkinlaiset erikoispostaukset, mielipidepostaukset... Mielenkiinto ei ihan herää, jos postaukset ovat kerta toisensa jälkeen täsmälleen samanlaisia ja samankaltaisilla kuvillakin varustettuja. Joskus ei vain saa kuvaajaa ja vanhojen kuvien kierrätys on täysin ok, mutta esimerkiksi raviblogissa olisi kiva nähdä muutakin kuin vain kärryiltä otettuja pebakuvia :)

Pahin tippumisesi?

Mieleen ei tule mitään erityisen pahaa, eli ei mitään perushuttua kummempaa? Olen oppinut jalkoineni aika apinaksi ja pysyn kohtuu hyvin satulassa (*koputtaa puuta*) mutta jos puhutaan nimenomaan tippumisesta, nimeän pudottautumiseni Pommacin kärryiltä Jyväskylän kuninkuusraveissa. Poni ehti potkaista seitsemästä ihan kunnolla molemmin takajaloin, ennen kuin sain tilaisuuden poistua kyydistä. Täältä lähdettiin päivystykseen hakemaan nelisenkymmentä tikkiä, muutama käteen ja loput jalkaan.

Tuohon vasemmassa reunassa olevaan kassiin mahtui Kurren loimista noin 20 :)

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?

Onko ihan pakko tunnustaa?

Äkkiä laskettuna Kurrella ja Leevillä on loimia reilusti yli 30 yhteensä, suurin osa on Kurren (osa loimista on Kurren voittoloimia ja suurin osa käyttöloimista on Pommacin perintöä)

Kuinka usein hevosesi liikkuvat?

Kurren pyrin pitämään liikkeessä 4-6 kertaa viikossa, vähän viikosta riippuen. Mitä monipuolisemmin, sen parempi! Ajoa ja ratsastusta hiukan suunnittelemalla sekaisin, näistä rankkaa ovat ajopäivät ja Wilkun ratsutuskerrat. Fannin ratsastuskerrat ovat ponille kevyempiä. Välillä korvaan ajolenkin kävelyttämällä narusta pitkin metsiä (Kurre inhoaa tätä) ja kesällä käydään myös uimassa. Poni käy myös irtohyppäämässä jos siihen tulee mahdollisuus.

Leevi liikkuu 6-7 kertaa viikossa, joista noin 3 tai 4 kertaa rankasti ja loput kevyempää. Rankasti eli kunnolla hikeen mennään ihan sileällä, hypätessä tai maastossa, "kevyesti" tulee yleensä vielä pieni hiki. Oikeasti kevyt päivä on lähinnä maastokävelyä ja korvaa välillä täysvapaan.

Oletko varovainen vai "uhrarohkea" ratsastaja?

Varovainen. Olen jo niin vanha, että mulle on kehittynyt itsesuojeluvaisto ;) Sillä tavalla varovainen, etten kiipeä uuden hevosen selkään ihan tuosta vain joko ensin näkemättä oman ratsastajan sillä menevän tai haluan hiukan briiffiä, mitä odottaa. En myöskään hanattele pilkkopimeässä jäällä laukkaa, vaan menen enemmän hissuksiin. Pystyynhyppimistä en siedä lainkaan, alan vaistomaisesti jännittää ja sitähän ei missään nimessä saisi tehdä. Normaalin rajoissa oleva pukittelu on ihan fine.

Minulta haasteen saavat Johna K., Salli ja Karkki :)