Puomeja ja lievää epätoivoa

Veikko on saanut tällä viikolla nauttia enemmän ja vähemmän märästä maastoilusta, kouluratsastuksesta ja puomeista. Enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä.

Alkuviikosta lähdettiin Oonan kanssa "pitkään rankkaan maastoon", joka supistui vauhdilla hyvin lyhyeksi ja nopeatempoiseksi. Käveltiin pidempää reittiä metsään, kun taivas repesi totaalisesti ja alle kahdessa minuutissa kaikki neljä oltiin kuin uitettuja koiria. Oltiin jo lähes metsässä, jossa posotettiin pari kilometriä ravia ja laukkaa ja lyhyttä reittiä vedenpaisumuksen keskellä kotiin. Toki sade loppui sata metriä ennen kotiporttia... En ihan oikeasti muista, koska olisin ollut alusvaatteita myöten litimärkä! Onneksi olin tullut tallille suoraan töistä, eli vaihtovaatteet olivat messissä.

Koulupuolella olen keskittynyt pitämään tahtia joka askellajissa, vaikka sitten mentäisi alitemmossa. Käynnissä Veikko lähtee herkästi passitahtiin varsinkin, jos käyntiä yrittää ratsastaa tuntumalla ravaamisen tai laukkaamisen jälkeen. Onneksi ilmoittauduin huomiseksi Luvialle C:1 enkä B:0! C:ssä ei nimittäin ole käyntiä lainkaan. Ravissa ja laukassa Veikko mieluusti rullaisi kuolaimen alle ja mun on tuettava sitä jaloilla reippaasti, sekä laukassa muistettava lopettaa ratsastaminen ja itse enemmänkin istua passiivisesti, kuitenkin jalalla tukien. Jos lähden istumaan laukkaa (kuten mieluusti teen) niin tahti kärsii ja Veikko alkaa kuumua, kun puutun liikaa. Paketti pysyy kasassa, kun en yritä liikuttaa Veikon jalkoja sen puolesta :)

Eilen heitin ruunalle oikein estepenkin selkään ja koska maastossa todettiin satulan hiukan valuvan taakse, heitin sen alle liukuesteen ja vielä rintaremmi messiin. Veikko oli ihan hirveä alkuun! Rullasi ja oli täysin poissa avuilta, yksi hyvä askel siellä sun täällä. Liukueste napattiin pois satulan alta ja kas, hevonen alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Hänen herkkä mielensä ei selvästi digannut liukuesteestä! Kun sain ruunan vähän tähän maailmaan takaisin, tulin pari kertaa molempiin suuntiin 9m välillä olevia kunnon kenttäratsastajan puomeja, eli noita metrin leveitä koivutukkeja. Näitä tehdessä on meinaan tähtäyksen oltava kunnossa!

Puomit olivat alkuun katastrofi, mutta pikkuhiljaa homma alkoi hiukan sujua. Tarvitsisin kymmenen puomia lisää, jotta voisin tehdä erilaisia puomiratoja ja treenata "radan" ratsastusta kotona, mutta näillä kahdellakin saan treenattua ajatusta, miten Veikolla tulee hypätä. Käsi hyvin hiljaa ja pehmeänä, jalka kiinni. Ikävä kyllä Leevi vaati sen viime hetken prkl-asenteen hevosen muuten hidastaessa vauhtia juuri ennen hyppyä ja se tulee alitajuntaisesti meikäläiseltä edelleen, joudun keskittymään ihan sikana ja vaan miettimään "ole HILJAA!" kun teen Veikon kanssa mitään. 

Loppuraveja aloitellessani Veikko otti kaksi ihan superaskelta, pää täysin luotiviivalla ja isoa rentoa ravia. Varsinkin alussa homma menee herkästi juoksemiseksi, joten aloitan homman hitaasti ja toivon mukaan pian pääsee ravia jo kasvattamaan. Veikko on ovela hevonen, se putoaa kaikessa hiljaisuudessa pohkeen taakse ilman, että edes tajuan sitä - ja sitten on ongelmia. Onneksi meitsillä on apuna valmentaja, joka todella haluaa auttaa meitä eteenpäin. Leevi oli sillä tavoin rehellisempi ratsastaa, että se oli ihan avoimesti ja häpeilemättä pohkeen takana. :D

Aavistuksen kiinnostaa, mitähän tässä tapahtuu...

Tänään oli lyhyet kenraaliharkat huomisiin koulukisoihin ja Wilkku ratsasti Veikkoa ensin hetken. Sain vihdoin ja viimein Veikon kulkemaan oikeasti pidemmällä kaulalla ja rentona, mutta saa nähdä, pysytäänkö noususuhdanteessa huomenna vai tullaanko pilvilinnoista ryminällä alas.

Ratsastajan kauneusihanne

Arvatkaapa, mikä on yleisin lause minun suustani, kun katson itsestäni otettuja ratsastuskuvia? 

Yök mitkä reidet. 

Tämä tapahtui viimeksi eilen. Mia oli kuvaamassa kotitreenejä kun oli Porissa sopivaan aikaan ja katselin jälkeenpäin kuvia. On niissä muutama julkaisukelpoinen, mutta itse näen kuvissa silti ratsastajalle liian paksut reidet. Näkee niistä muutakin korjattavaa, mutta kun ajattelee sanaa ratsastaja, ainakin minulle tulee mieleen hoikka ja yleensä vielä muutenkin siro nuori nainen. Miehet ovat luonnollisesti mielikuvassani harteikkaampia, mutta yhtälailla hoikkia. Minä en leveäharteisena, mutta silti päärynävartaloisena pidä siitä, miltä näytän hevosen selässä. Kuvakulmilla voi tilannetta vähän hämätä, mutta jotenkin meikäläisen pitkät paksut jalat ja lyhyt ylävartalo eivät ole... Kaunista. 

Olen laihtunut aikuisiällä reilusti ja aloitin tänä keväänä vihdoin myös lenkkeilyn. Osittain kunnossa pysymisen vuoksi, osittain laihtuakseni. Niin sanotut arkivaatteet päällä näytän hyvin erilaiselta kuin ratsastushousuissa, jotka eivät vartalonmalliani erityisesti imartele. 

Vaikka olen itseäni suhteen kriittinen ja tuijotan lähinnä ongelmakohtiani, en silti arvostele muita ratsastajia - ellei nyt esimerkiksi ratsastajan paino ole oikeasti hälyttävällä tasolla ihan hevosta ajatellen. Tiedän itse, että sekä Veikko että Leevi kantavat minua painavampaa ratsastajaa ilman ongelmaa, sillä olen täysin normaalipainoinen. 

Tämän postauksen punainen lanka on eniten siinä, että ratsastusta harrastavilla on tietynlainen kauneusihanne. Minä kuulun niihin, joka lihoan poikaystäväni syödessä sipsejä vieressäni ja joudun tekemään töitä päästäkseni tiettyyn ihanteeseen. Ratsastus ON urheilua, kun ratsastaa tosissaan ja haluaa kehittyä - jospa siinä sivussa huomaisi yhtäkkiä täyttävänsä myös ratsastajan ulkomuotokriteerit? :)

Poniterapiaa

Onneksi on Anne!

Ylläoleva herkkupeppu kuuluu Wilkun ponitamma Annelle. Opetin Annen Wilkulle muuttaessani ajolle ja poni tarjosi eilen juuri sitä tarvittavaa terapiaa, jota olen kaivannut Kurren lähdöstä asti. Ajaminen on eri tavalla rentouttavaa, kuin esimerkiksi maastoilu ratsastaen - ei tarvitse niinkään keskittyä itseeni ja tekemiseeni, vaan saan vain körötellä eteenpäin. Itse asiassa tällä hetkellä vähän haaveillaan Annen kanssa valjakkoajomahdollisuudesta, sillä poni oli metsässä aivan liekeissä ja esitti hienoa ravia laukan ohella! Ravikilpailuoikeutta Annella ei ole, mutta se kulkee kauniisti peräänannossa kärryjen edessä, eli meitsi etsii itselleen valjakkoajon starttikurssin ja alkaa opetella uuden lajin saloja :) Valjakkoajoa varten Anne toki tarvitsisi siistit koppakärryt ja varmaan mieluiten remmivaljaat, ellei aleta panostaa ihan valjakkovaljaisiin ja -vaunuihin. Ehkä ei kuitenkaan ihan heti ensimmäiseksi?

Myös W ja Oona testasivat (turvallisesti kentällä) miten Anneponiini toimii ajossa :)

Ilo irti elämästä!

Kurkkaa blogikirppikselle

Päivittelin tuossa aikani kuluksi blogikirppiksen facebookin puolelle ja lisäsin myytävää tavaraa. Kurkkaa, löydätkö jotain itsellesi :)

Blogikirppis facebookissa

Kurrekuulumisia

Ponikasvattajan urani ei oikein ota tuulta alleen. 

Voi Kurre. Poni lähti toukokuun alkupuolella oriasemalle ja olen ollut säännöllisesti yhteydessä asemaan Kurren kiiman - tai tässä tapauksessa kiimattomuuden tienoilta. Poni on saanut kaksi kiimapiikkiä ja systemaattisesti kieltäytyy kasvattamasta follikkeleita.  Follikkelit ovat suurimmillaan olleet kolmesenttiset, mutta kohdunkaula on pysynyt kiinni eli siemennys ei onnistu. Tästä tilanne olo katsottu uudelleen parin päivän päästä ja vastassa oli kiiman sijaan keltarauhanen, eli "kiima" oli ohi. 

Yritetään kiimapiikkiä vielä kerran, mutta olen itse jo heittänyt pyyhkeen kehään. Kurre on ollut minulla vuotiaasta saakka, enkä muista sen kiimailleen kertaakaan. Pahasti näyttää siltä, ettei sitä saada kiimaan edes hormooneilla. 

Haluaisin teettää Kurrella varsan nyt, jotta se ensinnäkin pääasiassa olisi kevyemmällä, kun itselläni olisi ammattikorkean kakkosvuosi käynnissä. Toisekseen siksi, että yhden varsan ja käyttöpisteiden avulla mahdollisesti korotuksen kantakirjaluokkaan. Kolmanneksi, Kurre saisi kilpailla varsan jälkeen vielä joitakin vuosia ennen kokonaan siitokseen siirtymistä. Varsominen 7-vuotiaana olisi ollut muutenkin hyvästä, kun ekan varsan tekeminen ei jäisi vanhemmalle iälle. 

Mitä nyt?

Suunnitelmissa on etsiä Kurrelle mahdollisesti Fannin lisäksi myös toinen kouluratsastuksesta kiinnostunut vuokraaja, jota myös innostaisi valmentautuminen ja kisaaminen. W saa edelleen jatkaa Kurren ratsutusta ja poni pysyy ravitreenissä kilpaa juosten. Kurre ei kestä pitkiä aikoja vain seisottamista, vaan käy lähinnä kiukkuiseksi huomion puutteesta, eli jatkuva liikunta on vaib hyvästä :) Taidan myös pistäytyä satulakaupoilla, eli alan metsästää Kurrelle yleissatulan tilalle koulusatulaa. Ponilla on vähän hypätty lähinnä mielenvirkistyksenä, mutta sillä tyylillä ei mitään huimia korkeuksia päästä :)

Seuraava ongelma onkin löytää se enintään 160cm/50kg ratsastaja, jolle riittää koulutuuppaus ja maastoilu!

Vastailkaapa sivupalkin kyselyyn! :)

Uusia suunnitelmia

Meillä on Veikon kanssa W:n ensimmäinen tunti huomenna reippaasti lepakkovuorossa eli kello 21:00, jonka jälkeen toivottavasti ollaan hiukan taas enemmän kartalla. Luonnollisesti Leeville suunniteltu alustava kilpailukalenteri menee ainakin osittain uusiksi, mutta meillä oli W:n kanssa tänään pikaneuvottelu aiheesta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että starttaan Veikon kanssa UR:n ja PRRC:n aluekoulukisoissa helppo C:1 29.6. eli reilun viikon päästä ja hyppään 80cm ja 90cm 6.7. samojen seurojen järjestämissä aluekisoissa. Jos nämä skabat sujuvat hyvin ja saan kvaalit kasaan, meidät toivottavasti nähdään Niinisalon harrasteessa 12.-13.7. :)

Kokeilin maanantaina Veikolle lainaksi saatuja micklem-suitsia ja säästin siinä samalla sen reilun 200e. Suitset eivät sovi ruunalle alkuunkaan, vaan Veikko lähinnä tuntui hätääntyvän ja rullasi päätään rintaan kaikissa askellajeissa. Vaikka yritin nostaa ruunaa kuolaimen alta, se painui välittömästi sinne takaisin. Vaihdoin suitset takaisin normaaleihin remonttiturparemmillisiin ja loppujen lopuksi W kävi ruunan selässä, kun en saanut sitä lopettamaan passikäyntiä millään. W sai Veikon rauhoitettua ja kun poitsu oli takaisin tässä maailmassa, sain minäkin sitä puhdasta käyntiä ulos. On oikeasti aika iso helpotus, että W oli tilanteessa paikalla ja auttoi purkamaan tilanteen, jotta ratsastus loppui positiivisesti.

Anne halusi osille Veikon päiväruuista...

Luetko mieluummin tällaisia nopeita työn lomassa kirjoitettuja kuulumispostauksia vai pidempiä treeniselontekoja? Molempi parempi vai mieluummin vain kunnon päivityksiä?

Marttilan valmennus part. II

Toinen päivä Pauliinan neuvoja takana. 

Myös tänään sileä ja puomityöskentely sujui hyvin ja Veikko oli jo alussa suorempi kuin eilen tunnin alussa, toki se poikitti edelleen herkästi varsinkin oikeassa kierroksessa. Ikävä kyllä hevonen on hypätessä täysin eri kaliiperia Leevin kanssa ja meikäläisen kokemattomuus esteillä nousee taas pintaan. Enää en jännitä hyppäämistä, mutta Veikko jäi salakavalasti kaarteessa pohkeen taakse ja tällöin kävi edestä täysin tyhjäksi juuri ennen estettä. Alkuun minulla oli ongelmia ihan puhtaasti tasapainon kanssa, kun iso hevonen lähti isoon hyppyyn ja jäi hiukan leijailemaan ilmaan. Lopputunnista tulin yksittäistä okseria apupuomin kanssa, jolloin saatiin ponnistuskohta oikeaksi ja hevonen tuli kunnolla pohkeen eteen, jolloin hypyssä oli helpompi pysyä ja sain runtattua kantapääni kunnolla alaspäin ja alapohkeen kiinni. Luonnollisestikaan näistä onnistuneista hypyistä ei ole videota saati kuvia... Alussa otetuissa hypyissä oli suurin ongelma, että pari askelta ennen estettä palasin Leevimoodiin "prrrkle" ja paineistin Veikkoa ihan järjettömästi sitä itse edes lähes tajuamatta! Tästä johtuen pari hyppyä lähti laakana suoraan eteenpäin, eikä ylöspäin.

Veikko on tositosi herkkä hevonen kaikin puolin ja mietittiin tunnin jälkeen, mitä varustemuutoksia tehdään. Sain sovitukseen micklem-suitset ja aloitetaan niistä, lisäksi micklemeiden jälkeen kokeillaan vaihtaa estekuolain ihan superhyperpehmeään lötköön suoraan kumikuolaimeen. Remonttiturpis on sopinut hyvin sileälle metallisen kolmipalan kanssa, Veikon on saanut hyvin kahdelle ohjalle ja rentoutumaan pikku hiljaa. Nyt oli tunne, että yhdistelmä oli kuitenkin liian kova esteillä, kun alun sileä- ja puomityössä hevonen toimi hyvin. Nyt etsitään siis se toimivin yhdistelmä ja jos micklem-suitset sopivat, hommataan sellaiset.

Könötyksen maailmanmestari...

Mun täytyy nyt ratsastaessani keskittyä siihen, että pääsen kehumaan Veikkoa mahdollisimman paljon. Ruuna on luonteeltaan herkästi stressaantuva ja jännittyy herkästi. Sen sai palaamaan pyöreäksi levittämällä käsiä ohjaamaan sitä hiukan alemmas ja sitä pitää nyt ratsastaa enemmänkin eteen-alas ajatuksella, kuin yrittää kovasti koota. Ensin rentous, sitten temput :) Meidän yhteistyöhän on aivan alkutekijöissään.

W pitää meille tuntia nyt alkavalla viikolla, aikataulut on vähän pakko saada sopimaan. Toivotaan, että kehitystä tapahtuu nopeassa tahdissa ja päästään hevosen kanssa kunnolla sinuiksi toistemme kanssa. Heinäkuun alussa päästään muuten kotiin! Meille muuttaa yksi poni vuokralle ja heillä on kuukauden irtisanomisaika vanhaan paikkaan. On ollut mukavaa olla hoidossa W:n luona, mutta koti on koti :)

Ja könötys jatkuu!

Marttilan valmennus part. I

Jee mikä fiilis! Tässä lauantaissa on monta hyvää puolta:

Kaunis ilma!

Piiitkästä aikaa valmennuksessa!

Pauliinalta sain hyviä vinkkejä Veikon ratsastukseen

Oli ihan mahti fiilis saada vaan tehdä ihan rentona, hevonen rentona ja sujuvana

Lauantai on perinteisesti koulu- ja puomipäivä ja aiheena olikin pohkeenväistö käynnissä ja ravissa puomien lisäksi. Hevosia väistätettiin uralta kohti keskihalkaisijaa ja ennen väistöön lähtöä piti napata ulkokylki kunnolla hallintaan asettamalla hevosta ulos. Veikko on täysin suvereeni väistöissä, mutta se lähtee herkästi väistämään takaosa edessä ja vasempaan kierrokseen saikin hiukan kikkailla ravissa ennen väistöjä. Taivutin pitkät sivut ulos ja sen jälkeen lyhyelle sivulle suoraan avotaivutukseen sisälle, jotta takaosa saatiin pysymään siellä missä pitääkin. Kun sain pikkuhiljaa hevoseen kunnon otetta ja Pauliinan sanoin annoin hevosen soljua väistöön, homma sujui mukavasti. Minun piti koko ajan vahtia, että kevensin mahdollisimman hitaasti ja sain kuin sainkin hiukan alkuun jännittyneen ruunan pidemmälle kaulalle ja rennoksi. Tämän lisäksi oli vaan sisäistettävä se, että tämä hevonen osaa tämän, älä ajattele koko ajan vaan tee vain, rennosti, pienin avuin, pelkällä ajatuksella.

Laukkaharjoitukset aloitettiin kulmissa olleilla puomeilla, joiden yli piti ihan vaan laukata. Varsinkin oikeassa laukassa Veikko oli suurinpiirtein puomien suuntaisesti, poikittaen peppua sisälle minkä ehti ja viis veisasi meikäläisen sisäpohkeesta. Ruunaa työstettiin molempiin suuntiin hetki myös ympyrällä, jotta se saatiin suoristumaan rehellisesti. Kun siirryttiin kolmen laukkapuomin linjalle - yksi askel jokaiseen väliin - esitin pari ekaa kertaa sujuvia vaihtoja, kunnes onnistuin skaalaamaan kääntävät avut tarpeeksi pieniksi ja tehtävä alkoi sujua. Laukkapuomit tultiin sekä vasemmassa että oikeassa laukassa ja olin niin ylpeä itsestäni (ja hevosesta) kun oikeassa kierroksessa klaarattiin tehtävä kerrasta ja tultiin neljä kertaa perätysten tehtävä oikeasti todella hyvin! Osuin yksinkertaisesti juuri oikeaan paikkaan ekalle puomille, pysyin tasapainossa enkä vahingossa heilahtanut tasapainosta antaen vaihtoapuja ja tehtävä tuli hyvässä tasaisessa rytmissä.

Puomilinja tultiin molemmissa laukoissa myös toisesta suunnasta ja kolmen askeleen päässä linjasta oli kaarevalla tiellä puomi, jonka yli tultiin vielä ja vaihdettiin laukka uuteen kierrokseen. Tässä vaiheessa tuntia Veikko toimi ihan ajatuksella ja ihan oikeasti koin ensimmäistä kertaa elämässäni tunteen, kun vain laukkasin rytmissä tehtävälle ja rytmi pysyi läpi tehtävän, hevonen oli täysin rento ja itse olin täysin rento. Se fiilis oli aivan upea, kertakaikkiaan.

Minä niin pidän Veikosta! Se opettaa minulle ihan järjettömästi ratsastuksesta ja nyt saan ihan oikeasti opetella sen osaavan ratsun kanssa. Leevi oli ihana, mutta sen kanssa ei saanut oikeastaan mokata yhtään mitään, vaan joka askel piti olla kaksi askelta edellä ja valmis korjaamaan. Veikon kanssa olen vielä liian vahva kun käytän apuja ja prässään sitä liikaa, mutta siitä opetellaan koko ajan pois.

Huomenna on toivon mukaan kuvaaja paikalla!

Kurren valmistautuminen kisoihin

Onpa outoa kirjoittaa tätä postausta! Kurre, tule kotiin jo...

Edellisessä aihetta käsittelevässä postauksessa läpikäytiin Leevi, nyt on siis Kurren vuoro. Esimerkiksi hevostalli.netissä kysellään usein, miten muut treenaavat ponejaan tai viimeistelevät ne starttiin: pyydän tässäkin huomioimaan, että tämä on tapa, jonka olen omalleni todennut parhaaksi. Kaikille poneille ei tällainen viimeistely sopisi alkuunkaan, eli muiden tavoista ei kannata välttämättä ottaa mallia tai uskoa sokeasti sitä, mitä muut sanovat. :)

(c) Elina Karjalainen

Raveihin valmistautuessa...

Kurre on juossut kaksi kautta kilpaa ja vasta nyt, kahteen viimeiseen starttiin löysin ainakin tällä haavaa toimineen viimeistelytaktiikan. Kurrella siis ratsastetaan puhdasta kouluratsastusta kunnon tunnin treeni laukkoineen päivineen noin neljä päivää ennen starttia ja sen jälkeen se saa tarhailla starttipäivään asti. Välipäivät poni yritetään pitää mahdollisimman tyytyväisenä runsaalla rakkaudella ja rapsutuksilla ja mitä enemmän se saa tehdä jäyniään, sen parempi! Toki järkevyyden rajoissa, mutta vietän ponin kanssa mahdollisimman paljon muuten vaan aikaa ja tehdään mm. niinkutsuttuja porkkanavenytyksiä tarhassa. Olen kokeillut useaa vapaata peräkkäin, vetoja 1-6 päivää ennen starttia, kevyttä lenkkiä vetojen sijaan ja kaikkia näiden variaatioita, mutta ratsastus toimi parhaiten ainakin vuoden 2014 kevään starteissa.

Starttipäivänä poni kiillotetaan ennen kotoa lähtöä niin hyvin kuin mahdollista (= yleensä se on pyörinyt sydämensä kyllyydestä kurassa) ja letitän otsatukan valmiiksi. Sitten kohti ravipaikkaa, jossa lämmitystä päivästä riippuen 2-3 kierrosta radalla ja mieluiten suoraan lämmityksestä starttiin, noin vartin kävelyttelyt lämmityksen jälkeen varikolla.

Mukaan raveihin lähtee

• valjaat, ohjat, kilparintaremmi, potkuremmi + varmistuskumilenkit
• suitset kuolaimineen, o'mara raymond-sekki, meksikolainen turparemmi
• kilpakärryt
• suoja-arsenaali: polvi- ja jännesuojat sekä takajalan pitkät säärisuojat
• oma kilvanajopuku ja -kypärä, turvaliivi, varrelliset kengät/kumisaappaat, piiska
• heinäpussi, vesiämpäri, hikiviila ja ehkä jopa yksi harja
• loimet kelin mukaan, talvella toppaloimia myöten
• hevospassi, rahaa (= isän lompakko, kun en koskaan muista nostaa käteistä)

Ravimatkoilla usein pysähdytään kotimatkalla syömään, jos lähdetään Turkua tai Tamperetta pidemmälle. Tällöin poni saa heinäverkon eteensä, jos kotimatkalle on lähdetty tyyliin suoraan startista.

Ratsastuskilpailut

Kurre on ehtinyt korkata vasta yhdet koulukilpailut niinkutsutusta oikeasta luokasta, mutta Wilkku ratsastaa ponin ainakin kahtena kisoja edeltävänä päivänä itse kunnolla kentällä. En puutu ratsastukseen sen kummemmin, vaan keskityn lähinnä jännittämään. Kisapäivänä letitän ponin kotona valmiiksi, harja jatkoletille ja ainakin toistaiseksi etutukka saa olla auki. Kurrella on paksu, mutta hankalan mittainen harja, joka kovin mieluusti aukeaa vauhdissa ja etsin vielä täydellistä kisakampausta. Seuraava testi on niinsanottu oriletti, eli jaan harjan kaulan molemmille puolille ja letitän kaksi jatkolettiä, jotka mahdollisesti myös ommellaan yhteen. Etutukkaan aion kokeilla sykeröä (ja lähinnä sen ulkonäköä), mutta nyt puuttuu poni jolla harjoitella.

Aluekisojen myötä saatan jopa pestä ponin kisoja varten kunnolla puhtaaksi. Raveihin en viitsi.

Mukaan kisoihin pakataan

• satula, lampaankarva, satulavyö ja valkoinen huopa
• koulusuitset kuolaimineen ja ohjineen
• mustat, puhtaat suojat verryttelyyn ("oikeissa" kisoissa valkoiset pintelit?)
• numerolappu
• karvakiilloke, harjat, letityskuminauhat varmuuden vuoksi
• ämpäri, vettä
• hevospassi ja rahaa
• loimet ja lahjontanaksut

Fanni kisaa Kurrella harjoitus- ja seurakisoissa toistaiseksi lähinnä ravi- ja puomiluokkia, joihin ei panosteta ihan yhtä paljoa kuin "oikeisiin" kisoihin. Pikkukisoihinkin lähdetään silti letitetyllä, siistillä ponilla, siisteillä puhtailla varusteilla ja hyvällä mielellä :)

Kurren koulusuitset - tämän vuoden rakkausvaruste

Blogiesittelyssä: team karvakorvat

Kiitoksena uudesta bannerista lupasin kirjoittaa kunnon blogiesittelyn ja (ensimmäisen ;)) voittajabannerin pykäsi kokoon team karvakorvat-blogista löytyvä Salli K. Tällä blogilla on noin 250 rekisteröitynyttä lukijaa, jotka eivät voi olla väärässä - myös Hippolan kuukauden blogiksi päässyt blogi on täynnä laadukkaita kuvia, mielenkiintoista ja elävää tekstiä sekä tietenkin kaksi äärimmäisen suloista ja lahjakasta ravishetlanninponia.

Blogi löytyy itse asiassa omalta lukulistaltani muutenkin ja seuraan erityisellä mielenkiinnolla Sallin omakasvatin Soul Sisterin kilpailu-uraa. Tämä nuori poni on tainnut ylittää Sallin odotukset jo moninkertaisesti, ainakin blogista päätellen! Vanhempi poni Jupiter III on Sallilla ylläpidossa ja kuuluu Suomen kärkikastiin, eli turhista poneista ei todellakaan ole kyse.

Salli kirjoittaa arjestaan, sekä onnistumisista että epäonnistumisista. Starttipostauksissa on usein video ja aina hyviä laadukkaita, suuria kuvia. Salli käyttää kuvituskuvina sellaisia kuvia, joita itselleni ei tulisi edes mieleen ottaa, mutta ne toimivat kivasti tekstin elävöittämänä. Blogi on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, jos raviponit yhtään kiinnostavat!

Uusi ulkoasu

Bannerikisaan osallistunut Salli sai minut ihastumaan tekemäänsä banneriin niin paljon, että koin aivan välttämättömän tarpeen ottaa sen käyttöön heti. Mutta! Otan mieluusti edelleen bannereita vastaan, sillä olen ikävän nopea kyllästymään ja silmääni miellyttävä banneri pääsee varmasti käyttöön jossakin vaiheessa.

Mitä mieltä olet uudesta ulkoasusta?

Kirjoitan Sallin blogista kunnon esittelyn viimeistään huomenna. Tänään olen aivan liian ylityöllistetty ehtiäkseni tekemään mitään muuta kuin töitä - terveisin "tallilla aamukuudelta juoksuttamassa!"

Nopea viikkoupdate

Tuntuu siltä, että menen koko ajan pää kolmantena jalkana! Intoa blogin päivitykseen olisi, mutta vuorokaudesta tahtovat tunnit loppua. Näin töissä tauolla saan edes pienen päivityksen aikaan - nykyaikaisesti puhelimella! 

Veikon kanssa keskityn edelleen perusratsastukseen ja nappuloiden opetteluun. Ruuna on superherkkä kaikille avuille ja teen herkästi sen selässä liikaa liian kovalla paineella varsinkin jalasta. Siitä hyvä esimerkki on sulkuväistö ympyrällä käynnissä, kun pitäisi kävellä kaikki jalat samalla uralla :D No, me jatketaan harjoituksia! Perus ratsastuskerta sisältää paljon erilaisia väistöjä ja ympyröitä ja tänään sain Veikon hiukan rentoutumaan käynnissäkin. Käynnissä Veikko tarjoaa herkästi mm. väistöjä ja sulkua, kun painoavut hiukankaan siihen antavat aihetta. Hyvin opettavaista, kun todella tarvii itse keskittyä tekemiseen! Odotan Wilkun äänen palautumista, jotta päästään oikein superrääkkiin. Sain ruunan koulusatulankin käyttöön ja melkein vuosi estesatulassa on kyllä tehnyt tehtävänsä... Olen lisäksi isosti tuettujen satuloiden ystävä, jotn nyt opetellaan istumaan vain vähän tuetussa satulassa. 

Viikonlopulta on tiedossa kunnon valmennuspostausta ainakin kuvien kera, toivottavasti saisin jonkun myös videoimaan pätkiä. 

Loppuun ihanan puhdas kesäesa!

Bannerikisaa pystyyn

Nyt kun Leevi poistui keskuudestamme ja Veikko puolestaan liittyi remmiin, olisi aika uudistaa blogin ulkonäköä ainakin bannerin osalta. Omat kuvankäsittelytaitoni rajautuvat pitkälti kuvien pienentämiseen ja kevyeen värien paranteluun, joten käännyn teidän puoleenne! Laitetaan pystyyn pientä bannerikisaa, josta palkinnoksi voittaja saa runsaasti mainetta ja kunniaa sekä bloginsa esittelyn omana postauksenaan. Rahallista palkintoa en tällä kertaa laita tarjolle :)

Banneriin haluaisin sekä Veikosta että Kurresta kuvat sekä tekstin Zenita Dar & Licodo. Jos johonkin pääotsikon lähelle sopii, voi siihen kirjoittaa blogin osoitteen http://viiputinn.blogspot.com tai alaotsikon keep on rollin' - ei mielellään molempia. Fontin suhteen ei ole liiemmin toiveita, kuin että siisti, selkeä ja helposti luettava. Yleinen värimaailma saisi olla kivan kesäinen, ei mitään tummaa tällä kertaa. Olen sillä tavalla nirso, että bannerin olisi kiva olla suht rauhallinen, mutta kuitenkaan ei kokonaan väritön :D Todella helppoa! Nappasin pari screenshotia alemmas bannereista, joiden tyylistä pidän ja jollaista haluaisin itsekin. Minuun vetoaa siisteys, selkeys, tyylikkyys, utuisuus.

Pidän blogin nykyisestä bannerista, mutta kaipaisin hiukan jotain vaihtelua. Nykyinen banneri on 461px korkea ja kovasti sitä korkeampaa en kaipaa, leveyttä saa olla bannerin tyylistä riippue 850-1050px. Enemmänkin siis matala ja leveä kuin korkea ja kapea.

Kuvien suhteen vähemmän on enemmän, eli vaikka listaan useamman suosikkikuvani, ei niitä kaikkia tarvitse tunkea samaan banneriin. Molemmista hevosista haluaisin kyllä kuvan, mutta asettelun jätän minua mielikuvituksekkaamman ja osaavamman käsiin ;)

Valmiin bannerin voi joko linkittää kommentteihin tai lähettää halutessaan sähköpostiin viiputin@gmail.com. Olette kaikki ihania, jotka minua haluatte auttaa banneriongelmassa :)

Suosikkikuviani - klikkaa suuremmaksi

Kuvat ovat mahdollisimman suuressa koossa listattuna alle. Myös muita blogissa käytettyjä kuvia saa käyttää, mutta kaikista ei ole saatavilla alkuperäisversiota.

Bannereita, joista pidän

Nämä ovat esimerkkejä hahmottamaan tyyliä, joka miellyttää silmääni. En toivo täydellistä kopiota! Klikkaamalla suurenee.

(c) Rival & Riia - asettelu ja erityisesti otsikkotekstin asettelu banneriin nähden miellyttää. Vaikka banneri on niinsanotusti yksien rajojen sisällä, läpinäkyvällä taustalla tällaisen asettelun saa kivasti toimimaan monenlaisessa ulkoasussa.

(c) Koodikielellä - tykkään tästä ihan yleisesti tosi paljon! Kaunis asettelu ja siisti, selkeä fontti otsikossa. Tässä on sitä utuisuutta, josta tykkään, tokikaan tällainen väri ei oikein kesää kohti mennessä ole paras :)

(c) Kisamatkalla - tässä pidän isommasta harmaasävyisestä kuvasta sekä otsikon asettelusta, pikkukuvat eivät ole ihan minun juttuni tässä muodossa. Muuten kyllä kiva, väriä saisi olla enemmän :)

(c) Equel - läpinäkyvä banneri tulee paremmin esiin blogissa taustan kanssa, mutta idea on kiva - yksi kuva täysissä väreissä ja kaksi haaleampana. 

(c) Aadan hevoselämää - ihanan kesäinen, pirteä ja yksinkertainen.

Tukkaa, nassua ja valokuvia :)

Tämä päivä on ollut ihanaa vaihtelua ja hemmottelua arkeen! Lupauduin mainoskasvoksi ja sain nauttia kunnon hemmottelusta ennen kuvauksia, kampauksen ja meikin tiimoilta. Kerron kuvauksista lisää saatuani kuvia kuvaajalta. Kaikille porilaisille suosittelen kyllä lämpimästi Johanna Sjövallia, jos esimerkiksi muotokuvaus kiinnostaa! Johanna oli ihanan pirteä ja neuvoi amatööriä poseerauksissa niin, että sain jopa hiukan homman jujusta kiinni ;)

Meikki ja kampaus hyväksikäytettiin myös hevoskuvien suhteen. Ratsastin aamulla Veikon heti aamutallin jälkeen kentällä, ihan perusratsastusta ja suoraan menoa ilman seiniä. Siitä ei ole oikeastaan sen ihmeempää kerrottavaa.

Mikä on suosikkikuvasi?

1

2

3

4

Vepe sitä ja tätä :)

Veikolla on kotiutuminen uuteen paikkaan käynnissä ja se sai mukavan pehmeän pudotuksen muutenkin, kun itse sairastan vuosisadan flunssaa joka sitoi sänkyyn koko eilispäiväksi. Maanantaina Vepa liikkui kevyesti ratsastaen ja hiukan liinassa, eilen vapaa, tänään käytiin kävelykoneen puutteessa narusta kävelyllä. Täällä on ihan törkeän hiostava ja painostava ilma ja oltiin W:n kanssa litimärkiä muutaman kilometrin kävelylenkin jälkeen! Meillä oli Veikko ja Timi mukana kävelemässä ja kyllä se touhu vaan on kivempaa kahdestaan kuin yksin.

Huomenna yritän kuitenkin nousta taas selkään, josko henki alkaisi kulkea pikkuhiljaa. W on ratsastanut Veikolla jo ennen minua ja sain käskyn koettaa sille remonttiturparemmiä ja sainkin sellaisen jo lainaan. Koetetaan siis, miten homma pelittää remontilla. Ensi viikolla on tiedossa niin W:n pitämää puomituntia kuin Pauliina Marttilan kaksipäiväistä estevalmennusta, eli parempi olisi pikkuhiljaa päästä hevosen selkään ja treenaamaan.

Vuosisadan rakkaustarina... Noooot!
Timi on upean värinen kesäisin, vai mitä?

Ensivaikutelma Veikosta on edelleen tosi positiivinen. Kiltti, fiksu hevonen, jolle käy kaikki. Tällaisen kanssa on kiva harrastaa, lottovoittoa odotellessa :) Treenaillaan muutama viikko ja katseet on jo ensimmäisissä kisoissa, jos 6.7. hypätään oman seuran aluekisoissa seuraluokka 80cm ja 9.7. lähdetään Turkuun koettamaan varmaan 80cm ja 90cm, jos kaikki sujuu hyvin. Kvaalien metsästys käynnissä...

May I introduce: Licodo

Uuden alku!

12v hannoverruuna Licodo, "Veikko"

Licodo on minulla ylläpidossa toistaiseksi ja samaan aikaan myös myynnissä. Omistajan yhteystiedot saa minulta kysymällä!

Viimeinen kuvapostaus Leevistä

Leevi matkasi omistajansa hoiviin toissapäivänä sunnuntaina, mutta viimeinen fiilistelypostaus kuvien muodossa :)

Kuvat (c) Emma Peltonen & Annika

Loppukevennyksenä vesipeto Anne!