28. kesäkuuta 2014

Ratsastajan kauneusihanne

Arvatkaapa, mikä on yleisin lause minun suustani, kun katson itsestäni otettuja ratsastuskuvia? 

Yök mitkä reidet. 

Tämä tapahtui viimeksi eilen. Mia oli kuvaamassa kotitreenejä kun oli Porissa sopivaan aikaan ja katselin jälkeenpäin kuvia. On niissä muutama julkaisukelpoinen, mutta itse näen kuvissa silti ratsastajalle liian paksut reidet. Näkee niistä muutakin korjattavaa, mutta kun ajattelee sanaa ratsastaja, ainakin minulle tulee mieleen hoikka ja yleensä vielä muutenkin siro nuori nainen. Miehet ovat luonnollisesti mielikuvassani harteikkaampia, mutta yhtälailla hoikkia. Minä en leveäharteisena, mutta silti päärynävartaloisena pidä siitä, miltä näytän hevosen selässä. Kuvakulmilla voi tilannetta vähän hämätä, mutta jotenkin meikäläisen pitkät paksut jalat ja lyhyt ylävartalo eivät ole... Kaunista. 

Olen laihtunut aikuisiällä reilusti ja aloitin tänä keväänä vihdoin myös lenkkeilyn. Osittain kunnossa pysymisen vuoksi, osittain laihtuakseni. Niin sanotut arkivaatteet päällä näytän hyvin erilaiselta kuin ratsastushousuissa, jotka eivät vartalonmalliani erityisesti imartele. 

Vaikka olen itseäni suhteen kriittinen ja tuijotan lähinnä ongelmakohtiani, en silti arvostele muita ratsastajia - ellei nyt esimerkiksi ratsastajan paino ole oikeasti hälyttävällä tasolla ihan hevosta ajatellen. Tiedän itse, että sekä Veikko että Leevi kantavat minua painavampaa ratsastajaa ilman ongelmaa, sillä olen täysin normaalipainoinen. 

Tämän postauksen punainen lanka on eniten siinä, että ratsastusta harrastavilla on tietynlainen kauneusihanne. Minä kuulun niihin, joka lihoan poikaystäväni syödessä sipsejä vieressäni ja joudun tekemään töitä päästäkseni tiettyyn ihanteeseen. Ratsastus ON urheilua, kun ratsastaa tosissaan ja haluaa kehittyä - jospa siinä sivussa huomaisi yhtäkkiä täyttävänsä myös ratsastajan ulkomuotokriteerit? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti