31. maaliskuuta 2012

Erikoispostaus: elämää Italiassa part II

Palataan taas kolmisen tuhatta kilometriä kohti etelää :)

Osaka Wise
Vietin tosiaan Italiassa 9kk elämästäni. Näihin kuukausiin mahtui niin iloa kuin surua, opin järjettömästi uutta ja kertasin vanhaa. Olen iloinen siitä, että uskalsin lähteä muille maille vierahille, enkä luovuttanut ennen kuin fyysiset vaivat siihen pakottivat. 

Luovuttaminen oli tosin lähellä sairastaessani erittäin kovan kuumeen muutama kuukausi Italiaan saapumisen jälkeen. Kuumeilin jatkuvasti parin viikon ajan eikä kuume laskenut millään, olin lopulta keskellä yötä lääkärissä hakemassa jotain, jolla 40 asteen kuume saataisi alas. En tiedä mitä sain, mutta tehokasta oli kun seuraavana päivänä kuume oli muisto vain... Tuo korkea kuume vaan sattui nousemaan Milanon raveissa ollessani koelähdössä tyttöjeni Oak ja Osaka Wisen kanssa, onneksi pääsin tytsyjen kanssa kotiin aikaisin pienen auton kyydissä. Minun piti olla ravien loppuun asti muiden kilpailevien hevosten kanssa, mutten meinannut jaloillani pysyä.

Jatketaan mukavammista asioista. Alkuperäisestä hevoskaartistani oli jäljellä viimeisinä kuukausinani vain Oak Wise sekä Osaka Wise. Molemmat olivat mennessäni 2-vuotiaita, eli taakseni jäi kaksi 3-vuotiasta kilpahevosen alkua. Kukaan muu työntekijöistä ei tahtonut sietää näitä kahta tapausta... Osaka oli superkiltti käsitellä ja suorastaan jähmettyi paikalleen kuvaustilanteessa. Tamman kanssa oli aina mukavan helppoa, se piti pintelit jaloissaan yön ajan ja oli toimiva ajaa. Sen verran luonnetta tästäkin tytöstä löytyi, että perähevoset piti pitää tarpeeksi pitkällä tai kiukkupotkua tuli melkoisen kipakasti!

Osaka Wise 3v.
Osaka oli kilpahevosena ihan ok. Tamma stressasi juoksemista, mutta oli kiva käsitellä kilpailupaikalla. Alkuun otettiin vakuuttava rivi pelkkiä kolmosia, Osaka jäi aina parempien jalkoihin. Tämän jälkeen tehtiin pieni varustemuutos ja minun käskettiin vaihtaa tammalle takajalkoihin säärisuojien tilalle pintelit starttiin. Tästä minimaalisesta muutoksesta hyväliikkeiselle hevoselle ilmestyi 3 sekuntia lisää vauhtia! Ensimmäinen voitto sai taas minut äärimmäisen onnelliseksi, olihan sitä jo odotettu.
Osaka sai myös minut loistamaan kerran kotona. Ajoin tammalla hiittiä muiden kanssa ja minut määrättiin yhtäkkiä ajamaan vedot keulasta. Eihän mulla mitään kelloa ollut, mutta siinä ei paljon muuta voinut kuin vetää kuuden vedon sarja ilman kelloa perstuntumalta. Osaka oli usein vetoja ajaessa kärkihevosena, ollessaan aina yksi parhaista ajaa omasta ryhmästään. Ja mitä tamma teki nyt? Pelasti mamman nahan juoksemalla vedot sekunnilleen niin kuin pitikin! Kolmeen ensimmäiseen vetoon jokaiseen aina sekunnin kovempaa ja kolmeen viimeiseen taas sekunti hiljempaa. Pomo kysyi neljännen vedon jälkeen, onko mulla kelloa. Oli kuulemma ennen viimeistä vetoa meinannut sanoa, että saan satasen jos onnistun vielä viimeisen ajamaan tasan 1.45. Saatte kaksi arvausta, mitä aikaa viimeinen veto ajettiin ;) Satasta en saanut, mutta aika omahyväinen olo oli hetken aikaa.

Oak Wise taas... Self Possessed isänä puhuu tyttärensä kautta. Oak oli raivostuttava käsitellä. Kiukutteli, jalkoja hoitaessa sai varoa potkuja, pää ei pysynyt hetkeäkään paikallaan, auta armias kun piti saksia korvakarvoja. Huulipuristin oli paras kaverini Oakia hoitaessa. Jalkoja oli turha kääriä yöksi, pintelit suikaloitiin alta aikayksikön ja haavojen hoito oli suorastaan vaarallista, kun neitokainen oikein tähtäsi osuakseen kaviolla keskelle otsalohkoa. Latelin monena iltana koko mahdollisen kirosanalitanian sekä italiaksi että suomeksi tämän elikon hoidon aikana... Tamma sai yhdessä vaiheessa syvän vekin jalkaansa ja koska sitä oli tietenkin pakko hoitaa ja suojata, kehittelin mitä hienompia virityksiä pintelin suojaksi. Suosikkini olivat mm. itseliimautuvan pintelin sively reducinella, vahvasti tervalta haisevalla tökötillä ja kun tämä kikka lakkasi toimimasta, laitoin pintelin päälle tähän tarkoitukseen kehitetyt piikkimatot. Soljilla kiinnitettävästi "pintelisuojasta" lähti tylppiä, n. 3cm pitkiä piikkejä parin sentin välein ja tämä oli ainoa keino saada Oak pitämään pinteli jalassaan.

Oak Wise 3v.
Oak sai kuitenkin paljon anteeksi ollessaan kohtuullinen kilpahevonen! 2-vuotiaana tamma voitti ensimmäisen lähtönsä Bolognassa pystyyn ja niin myös sitä seuraavan. Tämän jälkeen otettiin viiden lähdön kestävät laukkaharjoitukset, tamma laukkasi ilman mitään näkyvää syytä kun siltä vaan sattui tuntumaan... Taas alkoi elämä hymyillä, kun Gocciadoro ajoi Oakia Milanossa ja kerrankin ohjastaja kuunteli, mitä hevosesta kerroin etukäteen! Oak painoi ohjalle reippaasti ja sitä oli parempi ajaa selästä. Italiassa saa loppusuoralla kääntää johtavan takaa nollaradalle, eli ohittaa johtava sisäkautta. Tämä oli Oakin kanssa paras mahdollinen juoksupaikka, johtavan takana - suojajuoksu ja lopussa ohi. Taisin kiljua riemusta, kun Oak pisteli Milanossa kovassa lähdössä kolmanneksi 15-vauhtia, ilman pienimpääkään elettä laukalle hyppäämiseen!

Italiassa otetaan usein jokaisen lähdön voittajahevonen dopingiin sekä arvotaan dopingissa ennen lähtöä käyvät. Ennen lähtöä otetaan verta ja lähdön jälkeen ensisijaisesti pissanäyte, mutta ellei sitä saada, otetaan taas verta. Olin eräänä kivana päivänä Oakin ja Ramonin sekä Laurel American kanssa Bolognassa pääsiäisraveissa, kun Oak arvottiin osallistumaan dopingiin ennen lähtöä. Tamma oli jo lämmitetty ja olin riisumassa varusteita kun kuulutus tuli. Ramon kysyi, riisutaanko tammalta kengät starttia varten ennen dopingissa käyntiä ja minä fiksuna sanoin "ei tarvi, otan ne kengät pois kun tullaan takaisin"... Mikä kuningasidea, jälleen kerran.
Hölkkäsin tamman kanssa dopingtalliin ja sain käskyn viedä hevosen karsinaan, otetaan näyte toiselta arvotulta ensin. Eläinlääkärin tullessa meidän luoksemme, ehdotin välittömästi näytteenottoa käytävällä. Ei käynyt, joten varoitin saman tien olemaan varovainen... ja saman tien armas hevoseni seisoi kahdella jalalla. Yritin heti ennen näytteenottoa sanoa, että tamma antaa pistää käytävällä, muttei karsinassa edes kotona. Tässä vaiheessa alettiin etsiä huulipuristinta jota myös pyysin jo ennen näytteenottoa ja todettiin, ettei dopingtallissa ollut mokomaa keksintöä. Yksi lääkäreistä lähti hakemaan huulipuristinta ja minä yritin saada kiukkuista otustani rauhoittumaan. Kokeiltiin maskin kanssa, joka estää näkemästä taakse. Oak tajusi heti, mitä yritetään eikä etujalat osuneet maahan kuin sen verran, että saa taas vauhtia hypätä uudelleen ylös.

Oak Wise
Kun huulipuristin saatiin paikalle, tarvittiin ko kolme ihmistä tähän projektiin. Minä olin ainoa joka pääsi lähelle ilman pystyynhyppäystä, eli metsästin huulta vastaanpanevalta tammalta ja toinen ell sai puristimen paikalleen. Kiristin mokoman niin kireälle, ettei varmaan Oakin turvassa enää kiertänyt edes veri, muuten ei verta olisi saatu otettua. Koko tähän projektiin meni niin kauan, että mulla oli vartti aikaa saada Oakilta takakengät pois ja hevonen valjaisiin ja radalle.
Sain hevosen aikanaan radalle ja kerroin vakio-ohjastajallemme Antoniolle dopingjupakasta. Antonio naureskeli, että se vielä puuttuisi jos Oak menisi voittamaan tämän lähdön - ja saatte arvata, voittiko! Italiassa ei normaalisti ole kuin isoissa lähdöissä valokuvien ottoa ja palkintojenjakoa, mutta pääsiäisraveissa tällä kertaa oli. Nostin vetolaput Oakilta takaisin ylös, ettei neitokainen vie Antoniota voittajakehän kukkapuskien läpi ja hyppäsin itse autoon joka kiikutti minut myös voittajakehään valokuvaa varten. Oak pysähtyi ja SEISOI ehkä ensimmäistä kertaa elämässään rauhassa ja yritimme saada valokuvaajaa ottamaan kuvan väärin päin, eli hevosen peppu yleisöä päin... Ei käynyt. Saimme hevosen käännettyä, mutten tähän päivään mennessä tiedä, saatiinko siitä kuvaa. Taas seisottiin kahdella jalalla, onneksi Antonio ennakoi tämän ja oli puoliksi kärryillä hevosen loikatessa pystyyn. Ei jääty odottelemaan lisäkuvia, hevonen sai lähteä kehästä :)
Minä keräsin hevosen voittamat kaksi valehtelematta 40cm korkeaa suklaapääsiäismunaa, rannekellon sekä Antonion loikkimisjupakassa hylkäämän piiskan sekä itseni autoon ja tallialueelle päästessäni viipotin takaisin dopingiin. Olisitte nähneet niiden eläinlääkärien ilmeet, kun ilmotin tulleeni taas...

Tällä kertaa Oak ei päästänyt eläinlääkäriä kahta metriä lähemmäs yrittämättä hyökätä päälle. Olin siis itse pissanäytteenkeräystavaroiden kanssa karsinassa odottelemassa, josko neiti suvaitsisi pissata. Ei muuten suvainnut. Tällä kertaa se huulipuristin haettiin ennen kuin tamma edes näki ruiskua, mutta jo se huulipuristin sai hulabaloon pystyyn. Neljän ihmisen voimin saatiin metsästettyä Oakin toinen korva huulipuristimeen ja otettua se verinäyte. Seuraavalla viikolla kun marssin taas Bolognassa dopingtalliin, oli eläinlääkärin ensimmäinen kysymys "eihän sulla ole sitä viimeviikkoista hevosta?"

Tästä tuli melkoinen romaani. Näistä kahdesta hevosesta riittäisi juttua vaikka millä mitalla, näiden kanssa kuitenkin tuli oltua koko aika :) Pätkäisen tarinaa siis taas ja jatkan vaikka pojista seuraavassa osassa!


29. maaliskuuta 2012

Erävoitto!

Näin asian vierestä, aloitin tänään treenauksen puolimaratonille, eli ensimmäinen lenkki on takana. Katsellaan, kauanko into kestää... Tosin taka-ajatus tässä on - kun kunto kohoaa, pitäisi jaksaa myös hevosen selässä paremmin :)

Tänään otin vihdoin erävoiton harjoitusravista. Nimittäin harjoitusravissa Lindoksen kyydissä! Kenttä on vihdoin sulanut, eli siirryttiin pellolta kentälle ratsastamaan. Sain saman tien taas pidentää jalustimia reiällä ja vähän aikaa tuntui, että hevonen on täysin hukassa alta :D 
Verryttelin poitsun normaaliin tapaan ensin pitkin ohjin käynnissä, taivuttelin isoilla ympyröillä ja kolmikaarisella kiemurauralla molempiin suuntiin. Ravissa keräsin jo vähän ohjia käteen ja jatkoin taivuttelua kevyessä ravissa. Vähän sai tässä vaiheessa muistutella, että eteenkin olisi suotavaa liikkua. Yhden huomautuksen jälkeen alkoi Lindos löytää takajalkansa ja homma eteni taas. Myös laukat nostettiin alkuverkoiksi, on se vaan hyvällä helppo harrastaa!

Nyt kun mahdollisuus todella oli, otettiin kunnon työskentelyä mukaan. Aloitin oikeassa kierroksessa pohkeenväistöä uralta viitisen metriä kentän keskelle ja taas takaisin uralle aina pitkän sivun aikana. Käynnissä väistöt meinasi käydä turhan jyrkiksi, mutta ravissa esitettiin kyllä ihan mallikelpoista väistöä uralta kentän keskustaa päin kummassakin kierroksessa. Mentiin käynnissä myös pari avoa ja sulkua, joista sulku onnistui kerrasta mutta avoa jouduttiin hakemaan vähän ensialkuun. Laukassa tehtiin myös hiukan pohkeenväistöä ja se onnistui myös kerrasta. Näiden harjoitusten jälkeen tuli totuuden hetki ja aika oli liimata takamus sinne penkkiin ja alkaa ihan oikeasti istua sitä harjoitusravia. Vauhti hidastui sen verran noihin väistöihin, että pystyin istumaan, mutta suoraa uraa mennessä tarvin kyllä kaiken keskittymiskyvyn ihan vaan istumiseen.

Hengähdin siis syvään ja keskityin kaikin keinoin pitämään jalat rentona ja keskikropan kunnolla kontrollissa. Ja onnistuihan se! Tuli oikeasti ihan hyviä pätkiä, peräänanto kärsi kyllä mutta eiköhän sekin parane kun tulisi vähän rutiinia touhuun. Sain molempiin suuntiin varmaan 1,5 kierrosta putkeen hyvää ravia alas istuen ja se tuntuu oikeasti erävoitolta, kun en ole tippaakaan tottunut istumaan isoliikkeisen ravissa ja kun pitäisi saada se vielä näyttämään hyvältä ja pystyä tekemään muutakin kuin istumaan... Hiljaa hyvä tulee!

Sunnuntaina Mia tulee pitämään Shockille ja mulle tuntia, yritetään päästä Kiahan maneesille kunnon treeniä varten. Samana päivänä Suvi starttaa Lindoksella Porin Ratsastuskeskuksessa harjoituskisoissa, eli sinne vie tieni ennen maneesia, tsemppaamaan Lindosta ja toimimaan apukäsinä :)


27. maaliskuuta 2012

Erikoispostaus: elämää Italiassa

EDIT: Tästä olisi tulossa niin superpitkä postaus, että kirjoitan ensimmäisen osan nyt ja jatkan jos lukijat niin haluavat. En viitsi satuilla kilometritarinoita, jos aihe ei kiinnosta ollenkaan :)

Julkisivukarsinat - starring Odinga & Moriera As
Tylsä koulupäivä sai ajatukset palaamaan lämpimään ja ajattelin saman tien tehdä aiheesta erikoispostauksen hevosettoman päivän ratoksi, josko jotakuta kiinnostaa lukea enemmän elämästäni Italiassa.
Muutin työn perässä Pohjois-Italiaan, Nocetoon, noin tunnin matkan päähän Milanosta. Olin tien päällä päivälleen 9 kuukautta, ennen kuin jouduin jättämään välimerelliset maisemat ja palaamaan takaisin Suomeen - oli todellinen kulttuurishokki lentää vuorten ja peltojen keskeltä suoraan metsään Pirkkalan lentokentälle!

Lähdin tien päälle 15. syyskuuta 2010, eli 20-vuotiaana. En tiennyt mitä odottaa, en puhunut sanaakaan italiaa ja pelkäsin etukäteen selkävaivojeni takia, kuinka kauan pystyn tekemään raskasta ruumiillista työtä. Ihmeekseni sopeuduin joukkoon nopeasti ja toinen suomalainen työntekijä, jo vuoden Italiassa asunut Hanni auttoi minut alkuun italiani kanssa. Olen onneksi oppinut puhumaan kieliä arastelematta ja äärimmäisen huvittavia tilanteita koettiin erityisesti ensimmäisten kolmen kuukauden aikana, kun olin oppinut ymmärtämään italiaa mutten puhunut itse vielä kovinkaan paljon. Hyvin puutteellisella sanavarastollani yrittäessäni selittää asiaani vain italiaa ja espanjaa puhuville chileläisille työkavereilleni saatiin monet naurut, kun sanoin jotakin aivan muuta mitä olisi pitänyt. Olen tosin edelleen vähän vihainen Wilsonille, kun lykkäsi mut hakemaan hevosten numerot ja kysymään tallipaikat Montecatinin raveissa oltuani kuukauden töissä - mokoma kehtasi seisoa parin metrin päässä nauramassa kun yritin selvittää asiaani numeroiden jakajalle! :)

Tarhoja auringon laskiessa
Töihin aloin heti tilalle saapuessani ja ensimmäisen viikon ajoin tasapuolisesti kaikkien hevosia ja iltaisin autoin Hannia hänen passiensa kanssa, kun minulle ei vielä oltu passihevosia osoitettu. Ensimmäinen järkytys tuli, kun lähdin ajamaan treeniä ensimmäisellä hevosella - en ollut ikinä pitänyt perähevosta ja samaan aikaan ajanut yhtä, aina oli ollut toinen ihminen perähevosta varten. Eipä siinä mitään, käsihevonen kainaloon ja menoksi! Tästä tuli päivässä täysin rutiinia, usein pidettiin kahta perähevosta samaan aikaan. Säännöllisen epäsäännöllisesti oli yksi tai kaksi perähevosta irti, mutta ne metsästettiin kiinni ja matka jatkui. Onneksi hevoset olivat niin tyhmiä (vai viisaita?), että juoksivat suoraan tallille jossa oli yleensä aina joku ottamassa kiinni.
Ehdottomasti hauskin kokemus perähevosen päästessä irti oli, kun Hanni oli alkanut pitää yhtä passihevostaan, silloin 3v Oregonia perähevosena. En tosiaan muista millä ajoin itse, mutta mulla oli kaksi tammaa perähevosina ja toinen tammoista oli oma passini Osaka. Oregon sai idean repiä itsensä irti Hannilta ja lähti juoksemaan rataa ympäri minun perässäni. En tiedä mikä tilanteessa oli niin hauskaa, mutta Oregonin kiinniottamisesta ei tullut mitään kun nauroimme Hannin kanssa molemmat vedet silmissä, kun nuoriherra tepsutteli minun kolmikkoni perässä aivan varmana siitä, että pidin myös sen narusta kiinni. Tilanne on vaikea kuvailla näin jälkikäteen, mutta se oli jotain uskomattoman hauskaa.

Ainoa kuva varsoistani - Perla Axe 2-vuotiaana
Ensimmäiset omat passihevoseni olivat Broadway Marquis, Nuryev, Nischninowgorod, Nancy Or, Oak Wise ja Osaka Wise. Broadway, tai lyhyemmin B-way johon muotoon nimi loppuviimeksi vääntyi, oli kiva hevonen. Amerikantuonti, ollut Italiassa vuoden eikä kulkenut mihinkään. En ollut valehtelematta ikinä nähnyt niin kilttiä ja positiivista orihevosta. Ajaa B-way oli alkuun kamala - ohjien toisessa päässä ei ollut mitään, ei yhtikäs mitään. Hevonen juoksi pää rinnassa ihan omatoimisesti ja näin tapahtui treenin lisäksi myös hiiteillä. Koeta ajaa sellaista nyt sitten... Yhtäkkiä Broadway alkoi kuitenkin löytää ohjalle ja painamaan ja yhtä yhtäkkiä paineli 13-aikoja muutamaan starttiin! En tiedä mikä muuttui, mutta hevonen löysi sisäisen kilpahevosensa ja tottakai otan kaiken kunnian siitä itselleni ;)
Sisäinen kilpahevonen tosin valloitti myös kotoisen olemuksen ja entinen jokapaikanhöylähevoseni (eli se, jolle laitettiin aina ensimmäisiä kertoja perähevosena toimivat... Broadway puksutti eteenpäin kuin juna ja ohjastaja sai keskittyä pitämään perähevosen aisoissa) alkoi painaa myös treenissä. Siirsin sen loppuviimeksi perähevoseksi, ei ole mitään niin ärsyttävää kuin etuhevonen joka painaa ohjalle ja parhaassa tapauksessa kaksi painavaa perähevosta.

Broadway Marquis
Hevoskatraani venäläisedustus lisääntyi yhdessä vaiheessa ja remmiin liittyi vielä Nowosibirsk. Tämä pieni, hyvin arabimainen oripoika oli ihana! Nowon kanssa ei koskaan ollut tylsää ja se jos joku oli suloinen paketti. Alla oleva kuva ei tosiaankaan tee oikeutta hevoselle, mutta liikkuessaan tämä poika oli ihana ja keksi aina äiskän päänmenoksi jotain kivoja kevätjuhlaliikkeitä. Nowon bravuuri taisi olla nelitassuhyppy suoraan ilmaan ja mahdollinen spagaatin yritys... En tosiaan tiedä mitä se yritti, mutta aina se oli yhtä huvittava.

Nowosibirsk
Raveissa kävin yhdessä vaiheessa 3-4 kertaa viikossa, myös muiden kuin omien hevosteni kanssa. Kävin useimmiten Milanon San Sirossa tai Bolognassa, mutta nähtyä tuli myös Montecatini, Padova, Follonica, Torino, Firenze, Cesena ja varmaan muitakin ratoja, mutta useimmiten kävin mainituissa paikoissa. Raveissa oli välillä tuhoton kiire ja välillä pyöriteltiin peukaloita ja nautiskeltiin Italian auringosta. Bolognan kahviosta sai ehdottomasti parhaat ruuat! Vietin joskus koko päivän Bolognassa Ramonin hevosen Laurel Americal juostessa tris-lähdössä, joka vaati lähtöön osallistujat paikalle reippaasti ennen raveja - ehdimme nauttia rauhallisen lounaan ja jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä. Ramonin kanssa oli aina kiva reissata, tulimme hyvin toimeen ja juttua riitti.

Nuryev
Jos aihe kiinnostaa, seuraavaksi voisin satuilla lempihevosistani Irresistibilestä, tytöistäni Oak ja Osaka Wisesta, Noblesse Comosta, Oberon Jetistä sekä kilpailumatkasta Pariisiin sekä hevosen viennistä lentokentälle Frankfurtiin. Aloitettiin siis vähän historialla :)



26. maaliskuuta 2012

Likainen Shock ja uudet saappaat

Shock lomaili viime viikon ja marssin tänään intoa puhkuen kohti rouvan residenssiä, hurmaavasti hankaavat nahkasaappaat jalassani. En yleensä koskaan jaksa vaihdella kenkiä edestakaisin ellen tee muuta kuin mene ratsastamaan, mutta upouudet, rakkaat MH Firenze High Riderini kertoivat tänään selvää kieltään siitä, että soveltuvat autolla ajamiseen vain tuskien kautta. Fine, käytän muita kenkiä siirtymiseen kunnes saappaat painuvat nilkasta tarpeeksi eivätkä murhaa oikeaa polvitaivettani.

Tallilla tätiä odotti kovin kovin likainen poni. Shock oli ottanut selvästi kaiken irti viikon lomailustaan ja ruokittuani ponit nappasin sahalaitaisen hikiviilan käteen ja rapsuttelin melko kasan pesänrakennustarvikkeita pikkulinnuille. Kyllä se poni vielä saadaa karvansa pudottamaan, hitaasti mutta varmasti... Intouduin jopa selvittämään Shockin hännän ja harjan kunnolla. Häntä olikin melko rotanhännillä, mutta selvitysaine auttaa aina.
Ratsastin tänään todella kevyesti, poni rokotettiin viime torstaina ja vielä vältetään hikoilua. Pääasiassa mentiin käyntiä, kierros-kaksi ravia kun poni kovasti kuulosteli mitä metsässä tapahtuu ja steppasi minkä ehti. Höyryjä pitäisi päästä päästelemään jotta Shock jaksaisi keskittyä, mutta kyllä se siitä.

Keskityin lähinnä taivuttamaan jäykkääkin jäykempää ponia ja saamaan sitä irti sisäohjasta. Shock suorastaan ylitti itsensä puremalla sisäohjaan molemmissa kierroksissa, vaikka se on yleensä kiinni vain oikeassa ja tämän lisäksi olemalla pohkeelle täysin kuuro... Kenttä oli siinä kunnossa, että käyntiharjoituksia pystyi tekemään, mutta ei sen nopeammissa askellajeissa. Lisäksi Shock oli sydänjuuriaan myöten järkyttynyt vesilätäköistä, voisi yrittää maneesikeikkaa ponin kanssa joku päivä jos saisi todella ratsastettua ponin läpi avuille.
Tästä päivästä ei jäänyt erityisen hyvä maku suuhun. Sain ponin pätkissä hyväksi, mutta väistättävät avut Shock olisi mielellään ohittanut kokonaan ja käytiin asiasta hiukan keskustelua. Välillä on hetkiä, kun kannukset olisi niin kiva olla jalassa kun raippaa Shock pelkää kuollakseen. Mennään siis aina ilman, joten välillä kannukset terävöittämässä pohjeapuja olisivat oikein kiva juttu.

Koulua kuukauden takaa

24. maaliskuuta 2012

Kuvapostaus keskiviikosta

Linssin takana tuttuun tapaan Henna Glade

Perusilme
Kalansilmälinssin iloja!
Hanaaaaaaaaaaaaaaa!
Tai sitten nätisti
Kurren omat väistöharjoitukset
No okei okei
Kelpaako näin?
Ai NÄIN!
Kyl mä tän hiffaan vielä...
...ties vaikka musta tulis GP-ratsu!
Moi äiti!
Kasvava lapsi :)
Ponia ei vahingoitettu kuvauksissa. Pukkilaukat, ristiaskeleet sun muut hörhellykset neidin omaa käsialaa.

23. maaliskuuta 2012

Keskiviikon juoksutuksista

Olen pahoillani postaustauosta! Koko viikko on mennyt vain maatessa, olen vain vääntäytynyt kouluun ja takaisin, keskiviikkona pääsin tallille asti. Shockille on annettu vähän lomaa - kenttä ja maastot huonossa kunnossa, paksu lumikerros pettää alta sulaessaan ja poni vielä rokotettiin eilen, eli maanantaina aikaisintaan liikutetaan. Lindos piti käydä ratsastamassa eilen, mutta Suvilta tuli viestiä myös siellä olevista huonossa kunnossa olevista ratsastuspaikoista ja lisäksi oksennustaudista. Uusi yritys siis myöhemmin taas...

Asiaan. Keskiviikkona oli tarkoitus käydä Kurren kanssa lenkillä, joka vaihtui loppuviimeksi juoksutukseen piuhojen kanssa. Henna oli kuvaamassa ja teen keskiviikosta erillisen kuvapostauksen heti, kun saan kuvat ahdisteltua Hennalta.
Kurrea ei siis aikaisemmin ollut juoksutettu kumppareiden kanssa, mutta melko vaikuttava alakaula antoi kimmokkeen pienelle opettelulle, miten voisi vähän myödätä niskasta. Juoksutusvyön puutteessa irrotin kaikki remelit valjaista ja laitoin pelkän tekkelin päälle, mahavyöhön turparemmi piuhoja varten. Käveltiin reippaasti Wilkun kentälle, joka myös petti alta eli siirryttiin pellolle.

Lämmityskierrokset mentiin ilman piuhoja ja sitten viriteltiin. Olivat juuri sopivan kireällä - eli löysällä - kun laittoi mahavyön kautta valjaisiin kiinni, ohjaamaan eteen-alas. Kuvissa näyttävät olevan kireämmällä mitä oikeasti ovat, Kurre kun jo periaatteesta kiukutteli ensialkuun, kun piti jotain uutta tehdä. Erinäisten pukituskiukuttelujen jälkeen poni tajusi, että kannattaa myödätä vähän, niin taas on kivaa.
Kurrella on mielenkiintoinen ongelma juoksutuksessa oikeaan kierrokseen nykyään. Poni esitti lahjakkaasti molempiin suuntiin oikeaa laukkaa (tarkoitus oli kyllä ravata...) ja muutenkin ponin oikea puoli tuntuu vahvemmalta kuin vasen. Silti oikeaan kierrokseen juoksutuksessa pitää yrittää karata ympyrältä ulospäin ja loppuviimeksi tilanne menee siihen, että seisotaan nokakkain juoksuttajan kanssa. Poni ehti oppia tavan ennen kuin tiesin siitä itse, Viivi kun ei saanut ponia enää liikkeelle lyhyen kouluraipan avulla ponin tehdessä näin. Aikaisemmin molemmat kierrokset ovat sujuneet mukavasti, nytkin hetken aikaa jouduttiin tahkoamaan ongelman kanssa. Käytin Hevoset ja Ratsastus-lehdestä onkimaani kikkaa (pdf) ja laitoin liinan kulkemaan hetkeksi kuolainrenkaasta valjaiden lenkkiin, jolloin ulospäin karkaaminen loppui välittömästi eikä poni edes yrittänyt lähteä ympyrältä karkuun.
Tästäkin varmaan joku saa vesimelonin nenäänsä, mutta meillä toimi ja meillä myös kuunnellaan ponia. Eipä se erityisen kivuliaalta näyttänyt yrittäessään livistää liinasta melkoisia ristiaskeleita esittäen, mutta tajusi heti tällä kikalla ettei ympyrältä karata ulospäin.

Erityisesti vasempaan kierrokseen neiti tajusi jo hyvin, mitä ne kumpparit mukana teki. Lopuksi riisuttiin vielä tekkeli selästä ja napattiin pari rakenne- ja pääkuvaa ennen kotiin lähtöä, hieman taas vertailukuvia entisiin. Ainakin nopealla silmäyksellä Kurre on taas tai edelleen takakorkea...

Kotiin käveltiin samaa reittiä kuin tultiinkin, eli asvalttitien reunaa. Ponilla tuntui olevan kaaaaauhea kiire, sisäinen kello ilmeisesti kertoi kotona odottavasta heinäkasasta. Kotona huuhdottiin jalat ja mahanalunen, kurakelit alkaa taas... Aurinko paistoi lämpimästi, joten Kurre pääsi takaisin ulos ilman loimea vaikka hieman hikosikin juoksutuksen aikana vetämästään omatoimirallista.

On se rakas!

19. maaliskuuta 2012

Kurremuru ryhmähiitillä

(c) Viivi
Eilen ajeltiin se kuuluisa ryhmähiitti Turussa! Meillä ainakin oli kivaa vaikka yötyöläistä väsyttikin kovasti, sain paljon enemmän luottoa Kurreen ja sen toimivuuteen. 
Oli melkoisen puheliaita poneja vaan liikkeellä. Jo katoksilla piti vähän hirnua toisilleen, mutta lähtiessämme lämmittämään oli melkoinen meteli! Kaikki neljä huusivat vuorotellen koko ajan kovempaa ja radan varteen tuli peräti autolla joku katsomaan, mitä sikaa siellä tapetaan. Lapsukaiset kykenivät kuitenkin myös hölkkäämään nätisti porukassa parin kierroksen lämmityksen, vaikka välillä pitikin muistaa kysyä, onko ne muut varmasti edelleen kolmen metrin säteellä saatavissa.

"Mä oon niin leija!"
(c) Satamo, kiitos!
Lämmityksen jälkeen käytettiin ponit katoksessa suurinpiirtein puolen tunnin ajan. Ajettiin itse hiitti vasta sitten ja kokeiltiin niinsanottua volttilähetystä... Meidän osalta se oli ainakin enemmän neliö kuin voltti :) Kurre ei oikein jaksa käsittää, miksi ihmeessä pitää ensin pyöriä tietyssä kohtaa rataa ja lähteä vasta sitten, mentiin aika väkäleukaisina aina kilpailusuunnasta pois kääntyessä eli volttia tehdessä. No, eiköhän se vielä opi.
Ajettiin yhdessä porukassa 1500m, hitaimpien vauhtia. Ensimmäiset 500m Ida kellotti 3.05 ja tuhannen 2.55, viimeiset 500m ajettiin omaa vauhtia maaliin. Ajoin Kurren kanssa loppuviimeksi 3100m hiitin kun muut ajoi 2100m, eli laskettelin siitä 1500m vielä kovempaa yksin. Ihan hyvä fiilis jäi, ei maataräjäyttävä mutta poni käyttäytyi ryhmässä ja katoksilla tosi hyvin ja suostui jopa jättämään muun porukan kun ajoin kovemman kierroksen.

Kovemmalta kierrokselta
(c) Viivi
Sain kyllä kovasti luottoa poniin tältä reissulta. Vastasi kivasti hiittikaverille sen tullessa vierelle ja juoksi suorana omasta halustaan. Ehkä sitä uskaltaa kuin uskaltaakin ilmoittaa ponineidin ensimmäiseen starttiin, Ypäjällä on 22.4. mukavan kuuloinen 2.40-sarja joka olisi pehmeä lasku kilpailumaailmaan :)

8.4. me kaivetaan näyttelysuitset naftaliinista ja huristellaan Huittisiin K&K-tallin match show'hun! Aika korkata näyttelykausi ja käydä vähän muistelemassa esiintymistä mieleen ennen kesän rotunäyttelyitä. Russien rotunäyttelyt ovat tänä vuonna Vermon lisäksi Turussa ja Tampereella, joihin ajattelin kumpaankin Kurren ilmoittaa. Jos näistä tulee edes kohtalaista menestystä, voidaan lähteä Vermoon asti.


16. maaliskuuta 2012

Useampi kärpänen yhdellä iskulla

Heppailurintamalla ei ole ollut hiljaista maanantain jälkeen, turha luulo. En viitsinyt kirjoittaa useampaa lyhyttä päivitystä :)

Tiistaina oli Kurren hierontapäivä ja korkattiin samalla juoksutuspiiska käyttöön. Juoksutin ponia kevyesti lämpimäksi ennen hierontaa, koko projekti kesti ehkä 20-25min. Kurre toimii kivasti vasempaan kierrokseen, oikea on alkanut vähän takkuilla ponin kääntyessä kohti juoksuttajaa ja välillä vaihtaessa suuntaa omatoimisesti. Keskusteltiin siis oikeassa kierroksesta halutusta suunnasta muutaman kierroksen ajan, mutta voitin tahtojen taistelun - voitan sen tosin aina, Kurren kanssa ollaan tassuteltu jo niin kauan yhdessä, että tiedän koska neitokaista saa oikeasti komentaa. Tämä tamma on siitä kiva, ettei ota aiheesta tulevaa komennusta nokkiinsa. Lopetettiin juoksutus kuitenkin vasempaan kierrokseen, jotta jäisi hyvä mieli.
Jessica hieroi ponin eikä löytänyt mitään huomautettavaa, lihaksisto hyvässä kunnossa. Selkää hieroessa poni edelleen kuopii raivokkaasti, vaikka jumeja ei ole. ADHD-luonne ei vaan anna periksi seisoa hiljaa rauhassa ja nautiskella tilanteesta kuten Pommac teki... Loppuvenytykset tosin ovat Kurren mielestä ihan superkivoja, joku muu heiluttelee sitä jalkaa!

Keskiviikkona hain Viivin tallille ja Viivi varusti ponin ratsastuskuntoon. Satulaahan meillä ei ole, eli huopa loimivyöllä selkään ja kaulanaru riimunnarusta, näillä mennään! Turvallista ratsastusopettelua ;) Nää, Kurre tietää jo olevansa töissä kun laitetaan kuolaimet - pinkit - suuhun ja jotain selkään. Se ei ole tehnyt virheliikettäkään Viivin käydessä selässä eikä edellisellä "ratsastus"kerralla, toki ponia talutetaan edelleen. Nyt Kurre oli jopa yhdistänyt pohkeiden tarkoittavan eteenajavaa apua.
Punttasin jännittävän Viivin selkään ja käveltiin ehkä puolen kilometrin lenkki. Viivi putosi toiselta ponilta muutama viikko sitten aika pahasti ja tottakai jännitti kiivetä uudelleen ponin selkään. Kurre hoiti homman kotiin tassuttelemalla kiltisti eteenpäin, tosin se mokoma yritti koko ajan purra mua sormista. Kurre ratkaisee uudet, mukamas epämiellyttävät tilanteet pureskelemalla lähintä ihmistä, jos se on mahdollista. Muuten näykkiminen ja puremisyritykset ainakin mua kohtaan ovat jääneet pois aikalailla kokonaan, mutta ketutuksen iskiessä on pakko yrittää.
Kotiinpäin kävellessä päästin ponin irti kävelemään itsekseen ja nätistihän se eteenpäin töpötti. Suostui jopa pysähtymään kiltisti, kärryiltä kun pysähtely on välillä vähän mitä on.

Toinen ratsastuskerta, kolmas kerta selässä
Kotona vaihdettiin ajovarusteet tilalle ja kävin ajamassa muutaman vedon metsässä. Annoin tarkoituksella ponille useamman vapaapäivän ja oli se vaan hyvän tuntuinen! Saisi sen tuntumaan tuolta radallakin, niin kehtaisi ilmoittaa starttiin. Ajoin ilman sekkiä kolme n. 350m vetoa, vetosuoran ollessa pahasti sulamassa jouduttiin ajamaan eri suoralla tällä kertaa. Hyvä fiilis jäi kyllä. Viivi tuli metsään kuvaamaan ja opetteli kotiin tullessa istumaan aisalla, jottei tarvi kävellä.

Torstaina kävin ensin tekemässä Shockin kanssa maastakäsin vähän taivutteluja porkkanan avulla. Shock on tosi tarkka pohjasta jolla liikutetaan ja tällä hetkellä kenttä on todella liukas, tiet sulamassa ja metsissä järkyttävä määrä lunta. En siis vaan viitsinyt alkaa satuloida ponia ja varovasti kävellä kentällä ympyrää, joten rapsuttelin ensin ponista aimo kasan karvaa irti sen syödessä ja sitten porkkanapilatekset pystyyn. Oon aika varma, että Shock pitää mua aina täysin tärähtäneenä kun kaivan ne porkkanani esille.
Shockin jälkeen ajoin Lindoksen luokse, joka saikin satulan selkäänsä ja perään yhden ratsastajantekeleen. ensin normaalit käyntitaivuttelut pitkin ohjin, sitten ohjia vähän tuntumalle ja kevyttä ravia. Lindos oli alkuun vähän jännittynyt ja kesti hetken löytää raviin tahti, mutta löytyihän se sieltä. Alkuravien jälkeen hiukan pohkeenväistöä pellon vähälumisessa kohdassa, kerrankin yritin saada hevosta väistämään vähän vähemmän jyrkästi. Suunnanvaihdot hoituivat etu- ja takaosakäännöksillä.
Laukat nostettiin molempiin suuntiin, vasenta laukkaa koottiinkin pari pätkää kivasti. Jossain näillä vaiheilla alkoi mulla vanha vamma vähän vihoitella lonkassa, eli käveltiin hetki ja nostettiin oikea laukka - joka peräti nousi heti, jee! - ja ihan harjoituslaukkaa. Siitä koetin tehdä mahdollisimman sulavan raviin siirtymisen, joka lähes jopa onnistui ja kävelin Lindoksen pois. Suvin kanssa juoruttiin taas minkä ehdittiin.

Suvilla on kaksi venäjän toyterrieriä, minäkin haluan! Vinguin jo Timolta jos parin vuoden päästä hankittaisi pikkuterrieri, se kuulemma käy jos otetaan myös Timon haluama akita. Taitaisi mun terrieristä olla märkä läiskä jäljellä kun akita innostuisi leikkimään...

Perjantai sujui muuten ilman hevosia, mutta hain Kurrelle sovitukseen tilatun satulan postista. Huomenna sovitellaan kyytiin brittiläistä Falcon-merkkistä yleissatulaa koossa 14,5".
Tämän lisäksi hain Riding Sportista sinne kaula-aukosta pienennettäväksi viemäni loimet ja myöhemmin vielä toisen kerran, sovittamaan aikaisemmin mainitsemiani Mountain Horsen Firenze High Rider-ratsastussaappaita. Kesäsaappaitahan mulla ei ole ollut ja nuo Hööksin karvavuoratut talvisaappaat alkavat olla jopa mun mielestä aina välillä aaaaika lämpimät... No, nyt ne Firenzet ovat vieressäni lattialla, eli kotiinhan ne tuli sieltä. Ovat vähän väljät nilkasta, mutta regular plus-varren takia on parempi olla valittamatta. Mulla on sen verran pohjetta, että turha edes kuvitella regular-varren sopivan näihin jalkoihin. Niin kauan kun ei ole varaa Köningsin saappaisiin, saavat nuo Firenzet kelvata. Kivalta ne tuntui jalassa ja varsi hyvän mittainen, korokepalat lähti myös mukaan kunnes varret painuvat.

MH Firenze High Riderit + vähän aikaa sitten ostetut vasarakannukset

12. maaliskuuta 2012

Vauhtimaasto Shockin kanssa ja Kurren kuulumiset

Ulkona on ihana ilma, mutta melkoinen tuulentuiverrus. Päätin uskaltautua mamman kanssa maastoon siitä huolimatta, vaikka vähän epäilin sen kyttäilevän kaikkea ja kuuntelevan turhia tuulen takia.
Vielä mitä! Shock oli alkuun vähän vetelä, mutta mentiin kuitenkin melko reipas maasto. Normaalisti kävellään pätkä melko vilkkaasti liikennöityä asvalttitietä ennen kuin päästään turvallisemmille vesille, onneksi saapuva kevät ei ollut vielä ehtinyt sulattaa aivan tien reunassa olevaa jäätä! Päästiin ravaamaan maastolenkin alkuun asti tien reunaa ja paljon nopeammin pois mahdollisten Shockin kammotusten eli isojen autojen tieltä.

Käveltiin pieni pätkä tuon tienvarsiravaamisen päälle ja sitten kevyttä marssiravia eteenpäin. Annoin ponin ravata melko pitkin ohjin, koska se ei tuntunut mitenkään erityisemmin aikovan poistua tästä maailmankaikkeudesta. Tuuli oli siitä ikävä, että mentiin menomatka vastatuuleen, enkä ihan tosiaan kuullut yhtikäs mitään mitä maailmassa tapahtui! Toivon vaan koko ajan, ettei esimerkiksi maastoreitillä joskus pyörivä traktori tule seuraavan kulman takaa. Eipä sitä vehjettä näkynyt koko aikana, onneksi.
Ravailtiin melko pitkälle ja käytiin vielä tutkimassa yhtä sivutietä joka lähti rinnettä ylös metsään. Se tie päättyi hakkuualueelle ja tultiin takaisin alas vain poiketaksemme seuraavalle sivu-uralle, tällä kertaa metsään päin - ja Shock oli hetken aikaa sydän kurkussa. Jotain kamalaa tapahtui. Se nimittäin joutui kasvotusten noin 20 cm x 20 cm vesilätäkön kanssa. Sitä lätäkköä piti hetki puhaltaa kauhistuneena, ennen kuin rouva kykeni hyvin varovasti astumaan siitä yli. Pienen ponin sielunelämä taisi todella kärsiä.
Kotiinpäin tultiin reipasta laukkaa parin kilometrin verran. Hiki tuli molemmille, munkin alkaisi ehkä olla aika hylätä se toppatakki ratsastuksen ajaksi... Varsinkin jos sen alle on pakko topata kolme paitaa. Shock vaikutti tyytyväiseltä lenkin jälkeen, vaikka selvästi vähän väsyikin pidemmästä laukasta. Palleron kunto vaatii reippaasti nostamista.

***

Ekoja hiittejä viime syksynä

Kurren ensimmäinen ryhmähiitti lähestyy hyvää vauhtia. Tämän viikon sunnuntaina suunnataan Turkuun toisten aloittelevien B-ponien kanssa kokeilemaan ryhmässä juoksemista :) Huomenna ponilla on hieronta, korkkaan uuden ostokseni eli juoksutuspiiskan huomenna käyttöön. Tiedossa on siis kevyellä juoksutuksella lihakset lämpimäksi ennen hierontaa ja keskiviikkona ajan muutaman vedon kotimetsässä, todennäköisesti ilman sekkiä. Viivi putosi erään ponin selästä reipas viikko sitten ja tulee joko huomenna tai ylihuomenna ottamaan ekat askeleet ponin selässä putoamisen jälkeen Kurren kanssa. Kurre varmaan hyppii tasajalkaa riemusta. 
Kurrea edelleen talutetaan Viivin ollessa selässä, satula kun on edelleen haun alla - eiköhän se joskus vielä ala ymmärtämään haastavan tehtävän nimeltä "pohkeet ovat yhtä kuin eteenajava apu".

Eilen oli pitkästä aikaa päivä ilman poneja ja kiva päivä olikin. Käytiin Timon kanssa Ideaparkissa, Valkeakoskella ystäviä katsomassa ja kotimatkalla nähtiin revontulia! Sunnuntai on yleensä mun ratsastuspäivä tai muuten vaan löhötään telkkarin edessä tekemättä mitään. Vaihtelu todella virkistää!

8. maaliskuuta 2012

Lindos...lua


Kuvituksena on viime viikolla otettuja kuvia. Lindoksen ja mun yhteistyö on parantunut nyt joka kerta ja pikkuhiljaa alan uskaltaa ratsastaa sitä! Aluksi oli se "apua en mä uskalla mitään tehdä mitä jos käy näin tai näin tai näin tai..."-olo. Lindos on siis Kouluhevonen isolla K:lla ja en valehtelematta ole ikinä ratsastanut näin herkkää ja osaavaa ratsua. Shock on kiva, mutta Lindos on kuin eri maailmasta jo pelkän kokonsa puolesta, liikkeet viimeistään sen kertoo.


Tänään omistaja-Suvi ratsasti pääasiassa tyttärensä käytössä olevaa hevosta samaan aikaan. Oli kiva nähdä Fara muutenkin kuin tarhassa loimen alla, en olisi heti uskonut parikymppiseksi hevoseksi... 
Keskityttiin Lindoksen kanssa ensin rentoutumaan käynnissä ja vaikka ruunalla tuntui olevan kovasti energiaa, se oli kivast kuulolla kuitenkin. Hevonen oli aivan eri tavalla rento kuin viimeksi ja nyt pidensin jalustimia pienistä epäilyksistäni huolimatta pari reikää ja sain pidettyä omat jalat paljon rennompina ja muutenkin taisin istua paremmin. Joustorunkoinen koulusatula vaatii vielä keskittymistä, satulassa ei ole käytännöllisesti katsottuna lainkaan tukia ja mä olen tottunut kohtuu isoihin tukiin. Nyt Lindoksen ollessa huomattavasti rennompi kun alettiin keventelemään, oli kuitenkin ihan järjettömästi helpompi istua ja keventää!



Keventelin pitkän tovin ja haettiin tasapainoista rentoa ravia. Ja löytyihän sitä! Kädet mun pitäisi todella kantaa paremmin eli se on työn alla. Huomasi heti, että Lindos nappasi pään ylös kun mun kädet laski ja mun kantaessa kädet kunnolla, pää laski taas.
Olin olevinani tosi ovela tänään ja harjoitusravia menin ilman jalustimia. Nyt pystyin istumaan aikalailla, kunhan heppa hissutteli eteenpäin :D Ratsastetaan pellolla tällä hetkellä, siellä kulkee kolme eri uraa ja käytin tänään pääasiassa ulommaista, isointa epäsäännöllisen muotoista uraa. Vatsalihakset tuntui olevan tulessa muutaman  harjoitusravikierroksen jälkeen, mutta oli todella hyvää treeniä kun oli keskityttävä sekä istumiseen että oikeasti ratsastamiseen.


Voi tuota jalkaa... LUPAAN, että tänään jalkani olivat sata kertaa rennommat mitä näissä kuvissa, plus yhden reiän pidemmällä jalustimella. Laukkaaminen tuolla hevosella on täysi nautinto, pieni hipaisu riittää siirtämään hevosen laukkaan. Ainoa vika on siinä, että meille on molemmille oikea kierros vaikeampi ja nostettiin ensin lahjakkaasti oikeaan kierrokseen vasenta laukkaa. Kunnon taivutus sisälle sai oikean laukankin nousemaan. Sain jopa koottua laukkaa mukavasti pakettiin.


Overall, tästä päivästä jäi tosi hyvä fiilis. Suvin kanssa juteltiin mun mahdollisesta hevosen ostosta tulevaisuudessa ja ollaan yhtä mieltä siitä, että Lindos tekee mulle hyvää sen suhteen, että opin istumaan isommissa liikkeissä ja saan tuntumaa itselleni sopivan kokoiseen hevoseen. Huomaa kyllä jo mun istunnasta Lindoksen olevan paljon paremman kokoinen mulle, kuin Shockin. Lindoksen selässä en esimerkiksi kaarevalla uralla nojaa sisään, mutta Shockin selässä kyllä. Sitä siis työstetään... Mä silti tykkään näistä mun kahdesta ääripäästä, eli Lindoksen kanssa keskityn tosi paljon itseeni, istuntaan ja ratsastukseen itseensä, Shockin kanssa on kiva välillä vaan humputella menemään. :)

Kurreakin moikkailin tänään. Ostin sen suureksi riemuksi juoksutuspiiskan - kun ei kerran liinan päässä tarvi tehdä mitään jos juoksuttajalla on lyhyt raippa, käytetään sitten pidempää - ja Shockia ajatellen ostin lisäksi vasarakannukset. Enikeis, Kurre kengitettiin. Samat kengät alla, napattiin vaan kavion pituudesta pois. Kuten normaalia, käytös oli plussan puolella vaikka hapanta naamaa näytettiinkin.
Ennen kengittäjän tuloa esittelin Kurrelle furminaattorin ja furminoin sen kauttaaltaan. Kengittäjä kysyi, koska poni on klipattu. Suomeksi: ponista tuli hyvinkin siisti kun rapsuteltiin irtokarvat kunnolla irti! Siinä ylähuuli venyi nautinnollisesti ja karvat pöllysivät, erityisesti mahan alta sitä karvaa lähti ja lähti. Pitää lainata sitä furminaattoria ja furminoida myös Shock.

Kuvista edelleen kiitos Henna Glade.

7. maaliskuuta 2012

Viime viikolta kuvia

Starring: Shock
Kaikista kuvista kiitos Henna Glade

Ensin verrytellään
Ja kävellään
Aloitellaan "työnteko"
Ja mukamas kuunnellaan mitä täti käskee
Ja ollaan kerrankin kunnolla kuulolla!
Laukkaharjoitukset vaiheessa, tarvitsemme lisää kuntoa kantaaksemme itsemme
Sen kunniaksi koetamme hankikävelyä
Ja sitten yritetään pudottaa täti sinne hankeen!
APUA APUA SE VILLIINTYY!

Siltä näytti meidän viime torstai. Mulla on ehdottomasti järkyttävä istunta ilman satulaa näköjään. Tämä täti alkaa keskittyä istumaan ryhdissä ja onneksi kesällä kuvaajan saaminen on helpompaa - näkee omia virheitään vähän useammin.

Kuvien perusteella sanoisin myös, että tädin laihdutuskuuri jatkuu. Tai sitten hommaan erilaiset vaatteet. :D


6. maaliskuuta 2012

Kurreilua


Koittakaa nyt kuvata sitten tuollaista. Suurin osa tämän päivän kuvista on lähikuvia joko neitokaiset turvasta tai otsatukasta. Ei ole vissiin ihan sisäistetty, että linssiluteen kannattaa pysyä tietyn välimatkan päässä kamerasta.

Tehtiin ehkä mielenkiintoisin lenkki vähään aikaan. Mentiin metsälenkkiä mukamas väärään suuntaan, eli myötäpäivään kun yleensä mennään aina vastapäivään. Oletettavasti tästä johtuen Kurre mateli ensimmäisen kierroksen ja mitä teki kaksi seuraavaa? Kiljui kuin syötävä! Kurren hirnunta on jotain maailman säälittävintä, siis oikeasti. Sellainen kimeän korkea "IIIIIIIIIIIIII", ei ihahaa, ei iiiihahaa, ei edes iiihaa, ei mitään vastaavaa. vaan pelkkä IIIIIIIIIIIII. Jos siis joku Pinomäessä pelkää jonkun tulleen teurastetuksi metsään niin ei, se oli vaan meidän Kurre...
Hirnumisen (vai kiljumisen...) myötä tapahtui normaali efekti, eli takapää keveni ja vauhti kasvoi. Kurre ei ole ainakaan vielä potkinut, mutta on pukitteluherkkä ja erityisesti ylämäessä peppu heiluisi väärään suuntaan helposti jos sitä ei vahdi.

Tällaista siis tänään. Torstaina kengitetään, eli perjantaina oletettavasti seuraava lenkki, tarkoituksena ajaa vähän vetoja sekin kanssa. Valmistaudutaan 18. päivä yhteishiitille Turussa, piti mennä käymään ihan radalla hiitillä mutta se taitaa jäädä töiden takia väliin. Viikon päästä tiistaina tulee myös hieroja, pitää käydä ostamassa juoksutuspiiska ennen sitä jotta ponin saisi lämmitettyä kunnolla liinassa. Kurre on huomannut, ettei normaali ajopiiskaa kannata juoksutuksessa kuunnella, ei se ylety kuitenkaan.


5. maaliskuuta 2012

Shockeilua

Innokkuuden multihuipentuma
Ihan ensin: ne RSL:n hanskat. Ne oli jotain uskomatonta. Oikeasti kuin toinen iho ja normaalisti palelevat sormetkin pysyivät kivasti lämpimänä! Rakastan niitä.

Toiseksi: blogilla on 10 rekisteröitynyttä lukijaa. Mä olen oikeasti aika järkyttynyt! Ilmeisesti mun elämä näiden elikoiden kanssa kiinnostaa edes jotakuta :)

Kolmanneksi: yritän saada viime torstain kuvat Shockista ja Lindoksesta Hennalta lähipäivinä. 

Shockin kävin kohtuu kevyesti liikuttamassa tänään. Jaksoin peräti satuloida rouvan! Kentällä mentiin, mieli olisi tehnyt ihanan ilman kunniaksi maastoon mutten oikein viitsinyt lähteä. Marilta tuli viestiä eilen, jotta meidän normaali maastoilupaikka on huonossa kunnossa ja olisi parempi ratsastaa vaan maantietä pitkin. Ainoa vaan, että Shock pelkää isoja autoja ja tuo kyseinen maantie on kohtuullisen vilkkaasti liikennöity rekoilla. Lumivallit tien sivuilla blokkaa pois tieltä pääsyn, joten tyydyttiin edelleen siihen kenttätyöskentelyyn. Pitää käydä kyllä maastossa taas.
Enikeis. Verkkasin ponin normaalisti käynnissä ja ravissa, nostin laukat molempiin suuntiin. Yritin houkutella ponia eteen-alas, muttei oikein tajunnut ideaa. Välikävelyjen jälkeen ohjat käteen ja keskityin taivuttamaan otusta kulmissa kunnolla ja keskityttiin kunnon peräänantoon ihan kivalla menestyksellä. Ratsastin yhteensä ehkä 30-40 minuuttia, motivaatio kentällä ratsastamiseen vähän huono kun ei voi kuin kiertää uraa. Onneksi kevät tulee kovaa vauhtia! Lumet sulaa ja pääsee taas ratsastamaan kunnolla.

Ruokaa?

3. maaliskuuta 2012

:)

Tänäänkään ei voi muuta kuin hymyillä. Hinasin itseni yötöiden jäljiltä kohtuullisen koomaisena kymmenen tienoilla ylös ja tsemppasin itseni tallille yhdeksitoista, jotta ehdin käydä suihkussa ennen vieraiden saapumista kotiin. Vastassa oli pitkästä aikaa hyväntuulinen poni! Kurre on ollut kovin kiukkupäällä jonkin aikaa ja nyt oli oma aurinkoinen itsensä.

Sen suuremmitta seremonioitta valjastin ponin hakattuani maahan kiinni jäätyneet kärryt irti (...) ja suunnattiin metsään. Metsässä ponin hyväntuulisuus jatkui ja jäi vaan niin kiva fiilis kokonaisuudessaan päivän treenistä. Oltuaan pikkubiatch jonkun aikaa Kurre näytti taas, miksi tykkään siitä niin paljon. Tosin tekiköhän asiaan osansa se, etten ole tehnyt ponin kanssa taas mitään ylimääräisiä, vaan ajanut, pussaillut ja takaisin tarhaan. Kurre sietää "ylimääräisiä" touhuamisia tiettyyn pisteeseen asti, kunnes on aika antaa pikku tauko ja antaa ponin vain nautiskella poninelämästä tarhassa.

Fiilistelläänpä kesää hiukan:


Kurre ei tosiasiassa ole ihottumainen, mutta sitä ilmeisesti värin takia kiusaa itikat aivan järjettömästi. Koska tykkään pitää ponin ulkona kesällä 24/7, päätin helpottaa ponin oloa. Päähuppu tosin taitaisi olla parempi S-koon sijaan XS-koossa... Kurre muuten vihaa tuota loimea. Ajattelin ostaa täksi kesäksi ei-sukkahousumallin.

2. maaliskuuta 2012

Tili tuli tili meni...

...eli varustehankintoja!



Manusta tarttui tänään mukaan RSL:n nahkahanskat, joita ihastelin muutama päivä sitten. Vanhoista Equipagen hanskoista tuli jo kolmas sormi läpi ja alistuin vihdoin ostamaan uudet hanskat. 55e hinta on sinänsä suolainen kun jotenkaan en osaa ajatella maksavani pelkistä hanskoista sellaista summaa, mutta nämä tuntuvat olevan sen arvoiset! Todella pehmeää nahkaa ja istuvat käteen kuin toinen iho. Ajattelin ensin ottaa samalta merkiltä parikymppiä halvemmat, kankaiset hanskat mutta mieli muuttui kun kokeilin näitä käteeni. Kotiutin siis näitä yhden parin mustina :)


Riding Sportissa taas oli suorastaan ruuhkaa - Ida oli jo juttelemassa tiskin takana olevan Mian kanssa kun minä menin paikalle, hetken päästä saapui Huhtis ja lopulta vielä Wilkku. Mikäs se parempi paikka pitää kokoontumisajot kuin ratsastustarvikeliike...
Jos totta puhutaan, en enää muista miksi menin Riding Sporttiin. Tilattiin kuitenkin sovitettavaksi Mountain Horsen Firenze High Riderit, josko tästä saisin kesäsaappaat! Haluan nauhattomat yleissaappaat ja nämä vaikuttavat hyvältä vaihtoehdolta. Olen talven porskuttanut tyytyväisenä Hööksin talviratsastussaappailla, mutta kohta pitänee luopua karvavuorauksesta jos kelit lämpeävät tätä tahtia. Toivottavasti Firenzet sopivat, 217e hinta on hyvin lompakkoystävällinen!