Kuvituksena on viime viikolla otettuja kuvia. Lindoksen ja mun yhteistyö on parantunut nyt joka kerta ja pikkuhiljaa alan uskaltaa ratsastaa sitä! Aluksi oli se "apua en mä uskalla mitään tehdä mitä jos käy näin tai näin tai näin tai..."-olo. Lindos on siis Kouluhevonen isolla K:lla ja en valehtelematta ole ikinä ratsastanut näin herkkää ja osaavaa ratsua. Shock on kiva, mutta Lindos on kuin eri maailmasta jo pelkän kokonsa puolesta, liikkeet viimeistään sen kertoo.
Tänään omistaja-Suvi ratsasti pääasiassa tyttärensä käytössä olevaa hevosta samaan aikaan. Oli kiva nähdä Fara muutenkin kuin tarhassa loimen alla, en olisi heti uskonut parikymppiseksi hevoseksi...
Keskityttiin Lindoksen kanssa ensin rentoutumaan käynnissä ja vaikka ruunalla tuntui olevan kovasti energiaa, se oli kivast kuulolla kuitenkin. Hevonen oli aivan eri tavalla rento kuin viimeksi ja nyt pidensin jalustimia pienistä epäilyksistäni huolimatta pari reikää ja sain pidettyä omat jalat paljon rennompina ja muutenkin taisin istua paremmin. Joustorunkoinen koulusatula vaatii vielä keskittymistä, satulassa ei ole käytännöllisesti katsottuna lainkaan tukia ja mä olen tottunut kohtuu isoihin tukiin. Nyt Lindoksen ollessa huomattavasti rennompi kun alettiin keventelemään, oli kuitenkin ihan järjettömästi helpompi istua ja keventää!
Keventelin pitkän tovin ja haettiin tasapainoista rentoa ravia. Ja löytyihän sitä! Kädet mun pitäisi todella kantaa paremmin eli se on työn alla. Huomasi heti, että Lindos nappasi pään ylös kun mun kädet laski ja mun kantaessa kädet kunnolla, pää laski taas.
Olin olevinani tosi ovela tänään ja harjoitusravia menin ilman jalustimia. Nyt pystyin istumaan aikalailla, kunhan heppa hissutteli eteenpäin :D Ratsastetaan pellolla tällä hetkellä, siellä kulkee kolme eri uraa ja käytin tänään pääasiassa ulommaista, isointa epäsäännöllisen muotoista uraa. Vatsalihakset tuntui olevan tulessa muutaman harjoitusravikierroksen jälkeen, mutta oli todella hyvää treeniä kun oli keskityttävä sekä istumiseen että oikeasti ratsastamiseen.
Voi tuota jalkaa... LUPAAN, että tänään jalkani olivat sata kertaa rennommat mitä näissä kuvissa, plus yhden reiän pidemmällä jalustimella. Laukkaaminen tuolla hevosella on täysi nautinto, pieni hipaisu riittää siirtämään hevosen laukkaan. Ainoa vika on siinä, että meille on molemmille oikea kierros vaikeampi ja nostettiin ensin lahjakkaasti oikeaan kierrokseen vasenta laukkaa. Kunnon taivutus sisälle sai oikean laukankin nousemaan. Sain jopa koottua laukkaa mukavasti pakettiin.
Overall, tästä päivästä jäi tosi hyvä fiilis. Suvin kanssa juteltiin mun mahdollisesta hevosen ostosta tulevaisuudessa ja ollaan yhtä mieltä siitä, että Lindos tekee mulle hyvää sen suhteen, että opin istumaan isommissa liikkeissä ja saan tuntumaa itselleni sopivan kokoiseen hevoseen. Huomaa kyllä jo mun istunnasta Lindoksen olevan paljon paremman kokoinen mulle, kuin Shockin. Lindoksen selässä en esimerkiksi kaarevalla uralla nojaa sisään, mutta Shockin selässä kyllä. Sitä siis työstetään... Mä silti tykkään näistä mun kahdesta ääripäästä, eli Lindoksen kanssa keskityn tosi paljon itseeni, istuntaan ja ratsastukseen itseensä, Shockin kanssa on kiva välillä vaan humputella menemään. :)
Kurreakin moikkailin tänään. Ostin sen suureksi riemuksi juoksutuspiiskan - kun ei kerran liinan päässä tarvi tehdä mitään jos juoksuttajalla on lyhyt raippa, käytetään sitten pidempää - ja Shockia ajatellen ostin lisäksi vasarakannukset. Enikeis, Kurre kengitettiin. Samat kengät alla, napattiin vaan kavion pituudesta pois. Kuten normaalia, käytös oli plussan puolella vaikka hapanta naamaa näytettiinkin.
Ennen kengittäjän tuloa esittelin Kurrelle furminaattorin ja furminoin sen kauttaaltaan. Kengittäjä kysyi, koska poni on klipattu. Suomeksi: ponista tuli hyvinkin siisti kun rapsuteltiin irtokarvat kunnolla irti! Siinä ylähuuli venyi nautinnollisesti ja karvat pöllysivät, erityisesti mahan alta sitä karvaa lähti ja lähti. Pitää lainata sitä furminaattoria ja furminoida myös Shock.
Kuvista edelleen kiitos Henna Glade.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti