Useampi kärpänen yhdellä iskulla

Heppailurintamalla ei ole ollut hiljaista maanantain jälkeen, turha luulo. En viitsinyt kirjoittaa useampaa lyhyttä päivitystä :)

Tiistaina oli Kurren hierontapäivä ja korkattiin samalla juoksutuspiiska käyttöön. Juoksutin ponia kevyesti lämpimäksi ennen hierontaa, koko projekti kesti ehkä 20-25min. Kurre toimii kivasti vasempaan kierrokseen, oikea on alkanut vähän takkuilla ponin kääntyessä kohti juoksuttajaa ja välillä vaihtaessa suuntaa omatoimisesti. Keskusteltiin siis oikeassa kierroksesta halutusta suunnasta muutaman kierroksen ajan, mutta voitin tahtojen taistelun - voitan sen tosin aina, Kurren kanssa ollaan tassuteltu jo niin kauan yhdessä, että tiedän koska neitokaista saa oikeasti komentaa. Tämä tamma on siitä kiva, ettei ota aiheesta tulevaa komennusta nokkiinsa. Lopetettiin juoksutus kuitenkin vasempaan kierrokseen, jotta jäisi hyvä mieli.

Jessica hieroi ponin eikä löytänyt mitään huomautettavaa, lihaksisto hyvässä kunnossa. Selkää hieroessa poni edelleen kuopii raivokkaasti, vaikka jumeja ei ole. ADHD-luonne ei vaan anna periksi seisoa hiljaa rauhassa ja nautiskella tilanteesta kuten Pommac teki... Loppuvenytykset tosin ovat Kurren mielestä ihan superkivoja, joku muu heiluttelee sitä jalkaa!

Keskiviikkona hain Viivin tallille ja Viivi varusti ponin ratsastuskuntoon. Satulaahan meillä ei ole, eli huopa loimivyöllä selkään ja kaulanaru riimunnarusta, näillä mennään! Turvallista ratsastusopettelua ;) Nää, Kurre tietää jo olevansa töissä kun laitetaan kuolaimet - pinkit - suuhun ja jotain selkään. Se ei ole tehnyt virheliikettäkään Viivin käydessä selässä eikä edellisellä "ratsastus"kerralla, toki ponia talutetaan edelleen. Nyt Kurre oli jopa yhdistänyt pohkeiden tarkoittavan eteenajavaa apua.

Punttasin jännittävän Viivin selkään ja käveltiin ehkä puolen kilometrin lenkki. Viivi putosi toiselta ponilta muutama viikko sitten aika pahasti ja tottakai jännitti kiivetä uudelleen ponin selkään. Kurre hoiti homman kotiin tassuttelemalla kiltisti eteenpäin, tosin se mokoma yritti koko ajan purra mua sormista. Kurre ratkaisee uudet, mukamas epämiellyttävät tilanteet pureskelemalla lähintä ihmistä, jos se on mahdollista. Muuten näykkiminen ja puremisyritykset ainakin mua kohtaan ovat jääneet pois aikalailla kokonaan, mutta ketutuksen iskiessä on pakko yrittää.

Kotiinpäin kävellessä päästin ponin irti kävelemään itsekseen ja nätistihän se eteenpäin töpötti. Suostui jopa pysähtymään kiltisti, kärryiltä kun pysähtely on välillä vähän mitä on.

Toinen ratsastuskerta, kolmas kerta selässä

Kotona vaihdettiin ajovarusteet tilalle ja kävin ajamassa muutaman vedon metsässä. Annoin tarkoituksella ponille useamman vapaapäivän ja oli se vaan hyvän tuntuinen! Saisi sen tuntumaan tuolta radallakin, niin kehtaisi ilmoittaa starttiin. Ajoin ilman sekkiä kolme n. 350m vetoa, vetosuoran ollessa pahasti sulamassa jouduttiin ajamaan eri suoralla tällä kertaa. Hyvä fiilis jäi kyllä. Viivi tuli metsään kuvaamaan ja opetteli kotiin tullessa istumaan aisalla, jottei tarvi kävellä.

Torstaina kävin ensin tekemässä Shockin kanssa maastakäsin vähän taivutteluja porkkanan avulla. Shock on tosi tarkka pohjasta jolla liikutetaan ja tällä hetkellä kenttä on todella liukas, tiet sulamassa ja metsissä järkyttävä määrä lunta. En siis vaan viitsinyt alkaa satuloida ponia ja varovasti kävellä kentällä ympyrää, joten rapsuttelin ensin ponista aimo kasan karvaa irti sen syödessä ja sitten porkkanapilatekset pystyyn. Oon aika varma, että Shock pitää mua aina täysin tärähtäneenä kun kaivan ne porkkanani esille.

Shockin jälkeen ajoin Lindoksen luokse, joka saikin satulan selkäänsä ja perään yhden ratsastajantekeleen. ensin normaalit käyntitaivuttelut pitkin ohjin, sitten ohjia vähän tuntumalle ja kevyttä ravia. Lindos oli alkuun vähän jännittynyt ja kesti hetken löytää raviin tahti, mutta löytyihän se sieltä. Alkuravien jälkeen hiukan pohkeenväistöä pellon vähälumisessa kohdassa, kerrankin yritin saada hevosta väistämään vähän vähemmän jyrkästi. Suunnanvaihdot hoituivat etu- ja takaosakäännöksillä.

Laukat nostettiin molempiin suuntiin, vasenta laukkaa koottiinkin pari pätkää kivasti. Jossain näillä vaiheilla alkoi mulla vanha vamma vähän vihoitella lonkassa, eli käveltiin hetki ja nostettiin oikea laukka - joka peräti nousi heti, jee! - ja ihan harjoituslaukkaa. Siitä koetin tehdä mahdollisimman sulavan raviin siirtymisen, joka lähes jopa onnistui ja kävelin Lindoksen pois. Suvin kanssa juoruttiin taas minkä ehdittiin.

Suvilla on kaksi venäjän toyterrieriä, minäkin haluan! Vinguin jo Timolta jos parin vuoden päästä hankittaisi pikkuterrieri, se kuulemma käy jos otetaan myös Timon haluama akita. Taitaisi mun terrieristä olla märkä läiskä jäljellä kun akita innostuisi leikkimään...

Perjantai sujui muuten ilman hevosia, mutta hain Kurrelle sovitukseen tilatun satulan postista. Huomenna sovitellaan kyytiin brittiläistä Falcon-merkkistä yleissatulaa koossa 14,5".

Tämän lisäksi hain Riding Sportista sinne kaula-aukosta pienennettäväksi viemäni loimet ja myöhemmin vielä toisen kerran, sovittamaan aikaisemmin mainitsemiani Mountain Horsen Firenze High Rider-ratsastussaappaita. Kesäsaappaitahan mulla ei ole ollut ja nuo Hööksin karvavuoratut talvisaappaat alkavat olla jopa mun mielestä aina välillä aaaaika lämpimät... No, nyt ne Firenzet ovat vieressäni lattialla, eli kotiinhan ne tuli sieltä. Ovat vähän väljät nilkasta, mutta regular plus-varren takia on parempi olla valittamatta. Mulla on sen verran pohjetta, että turha edes kuvitella regular-varren sopivan näihin jalkoihin. Niin kauan kun ei ole varaa Köningsin saappaisiin, saavat nuo Firenzet kelvata. Kivalta ne tuntui jalassa ja varsi hyvän mittainen, korokepalat lähti myös mukaan kunnes varret painuvat.

MH Firenze High Riderit + vähän aikaa sitten ostetut vasarakannukset