Ulkona on ihana ilma, mutta melkoinen tuulentuiverrus. Päätin uskaltautua mamman kanssa maastoon siitä huolimatta, vaikka vähän epäilin sen kyttäilevän kaikkea ja kuuntelevan turhia tuulen takia.
Vielä mitä! Shock oli alkuun vähän vetelä, mutta mentiin kuitenkin melko reipas maasto. Normaalisti kävellään pätkä melko vilkkaasti liikennöityä asvalttitietä ennen kuin päästään turvallisemmille vesille, onneksi saapuva kevät ei ollut vielä ehtinyt sulattaa aivan tien reunassa olevaa jäätä! Päästiin ravaamaan maastolenkin alkuun asti tien reunaa ja paljon nopeammin pois mahdollisten Shockin kammotusten eli isojen autojen tieltä.
Käveltiin pieni pätkä tuon tienvarsiravaamisen päälle ja sitten kevyttä marssiravia eteenpäin. Annoin ponin ravata melko pitkin ohjin, koska se ei tuntunut mitenkään erityisemmin aikovan poistua tästä maailmankaikkeudesta. Tuuli oli siitä ikävä, että mentiin menomatka vastatuuleen, enkä ihan tosiaan kuullut yhtikäs mitään mitä maailmassa tapahtui! Toivon vaan koko ajan, ettei esimerkiksi maastoreitillä joskus pyörivä traktori tule seuraavan kulman takaa. Eipä sitä vehjettä näkynyt koko aikana, onneksi.
Ravailtiin melko pitkälle ja käytiin vielä tutkimassa yhtä sivutietä joka lähti rinnettä ylös metsään. Se tie päättyi hakkuualueelle ja tultiin takaisin alas vain poiketaksemme seuraavalle sivu-uralle, tällä kertaa metsään päin - ja Shock oli hetken aikaa sydän kurkussa. Jotain kamalaa tapahtui. Se nimittäin joutui kasvotusten noin 20 cm x 20 cm vesilätäkön kanssa. Sitä lätäkköä piti hetki puhaltaa kauhistuneena, ennen kuin rouva kykeni hyvin varovasti astumaan siitä yli. Pienen ponin sielunelämä taisi todella kärsiä.
Kotiinpäin tultiin reipasta laukkaa parin kilometrin verran. Hiki tuli molemmille, munkin alkaisi ehkä olla aika hylätä se toppatakki ratsastuksen ajaksi... Varsinkin jos sen alle on pakko topata kolme paitaa. Shock vaikutti tyytyväiseltä lenkin jälkeen, vaikka selvästi vähän väsyikin pidemmästä laukasta. Palleron kunto vaatii reippaasti nostamista.
***
 |
| Ekoja hiittejä viime syksynä |
Kurren ensimmäinen ryhmähiitti lähestyy hyvää vauhtia. Tämän viikon sunnuntaina suunnataan Turkuun toisten aloittelevien B-ponien kanssa kokeilemaan ryhmässä juoksemista :) Huomenna ponilla on hieronta, korkkaan uuden ostokseni eli juoksutuspiiskan huomenna käyttöön. Tiedossa on siis kevyellä juoksutuksella lihakset lämpimäksi ennen hierontaa ja keskiviikkona ajan muutaman vedon kotimetsässä, todennäköisesti ilman sekkiä. Viivi putosi erään ponin selästä reipas viikko sitten ja tulee joko huomenna tai ylihuomenna ottamaan ekat askeleet ponin selässä putoamisen jälkeen Kurren kanssa. Kurre varmaan hyppii tasajalkaa riemusta.
Kurrea edelleen talutetaan Viivin ollessa selässä, satula kun on edelleen haun alla - eiköhän se joskus vielä ala ymmärtämään haastavan tehtävän nimeltä "pohkeet ovat yhtä kuin eteenajava apu".
Eilen oli pitkästä aikaa päivä ilman poneja ja kiva päivä olikin. Käytiin Timon kanssa Ideaparkissa, Valkeakoskella ystäviä katsomassa ja kotimatkalla nähtiin revontulia! Sunnuntai on yleensä mun ratsastuspäivä tai muuten vaan löhötään telkkarin edessä tekemättä mitään. Vaihtelu todella virkistää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti