Keskiviikon juoksutuksista

Olen pahoillani postaustauosta! Koko viikko on mennyt vain maatessa, olen vain vääntäytynyt kouluun ja takaisin, keskiviikkona pääsin tallille asti. Shockille on annettu vähän lomaa - kenttä ja maastot huonossa kunnossa, paksu lumikerros pettää alta sulaessaan ja poni vielä rokotettiin eilen, eli maanantaina aikaisintaan liikutetaan. Lindos piti käydä ratsastamassa eilen, mutta Suvilta tuli viestiä myös siellä olevista huonossa kunnossa olevista ratsastuspaikoista ja lisäksi oksennustaudista. Uusi yritys siis myöhemmin taas...

Asiaan. Keskiviikkona oli tarkoitus käydä Kurren kanssa lenkillä, joka vaihtui loppuviimeksi juoksutukseen piuhojen kanssa. Henna oli kuvaamassa ja teen keskiviikosta erillisen kuvapostauksen heti, kun saan kuvat ahdisteltua Hennalta.

Kurrea ei siis aikaisemmin ollut juoksutettu kumppareiden kanssa, mutta melko vaikuttava alakaula antoi kimmokkeen pienelle opettelulle, miten voisi vähän myödätä niskasta. Juoksutusvyön puutteessa irrotin kaikki remelit valjaista ja laitoin pelkän tekkelin päälle, mahavyöhön turparemmi piuhoja varten. Käveltiin reippaasti Wilkun kentälle, joka myös petti alta eli siirryttiin pellolle.

Lämmityskierrokset mentiin ilman piuhoja ja sitten viriteltiin. Olivat juuri sopivan kireällä - eli löysällä - kun laittoi mahavyön kautta valjaisiin kiinni, ohjaamaan eteen-alas. Kuvissa näyttävät olevan kireämmällä mitä oikeasti ovat, Kurre kun jo periaatteesta kiukutteli ensialkuun, kun piti jotain uutta tehdä. Erinäisten pukituskiukuttelujen jälkeen poni tajusi, että kannattaa myödätä vähän, niin taas on kivaa.

Kurrella on mielenkiintoinen ongelma juoksutuksessa oikeaan kierrokseen nykyään. Poni esitti lahjakkaasti molempiin suuntiin oikeaa laukkaa (tarkoitus oli kyllä ravata...) ja muutenkin ponin oikea puoli tuntuu vahvemmalta kuin vasen. Silti oikeaan kierrokseen juoksutuksessa pitää yrittää karata ympyrältä ulospäin ja loppuviimeksi tilanne menee siihen, että seisotaan nokakkain juoksuttajan kanssa. Poni ehti oppia tavan ennen kuin tiesin siitä itse, Viivi kun ei saanut ponia enää liikkeelle lyhyen kouluraipan avulla ponin tehdessä näin. Aikaisemmin molemmat kierrokset ovat sujuneet mukavasti, nytkin hetken aikaa jouduttiin tahkoamaan ongelman kanssa. Käytin Hevoset ja Ratsastus-lehdestä onkimaani kikkaa (pdf) ja laitoin liinan kulkemaan hetkeksi kuolainrenkaasta valjaiden lenkkiin, jolloin ulospäin karkaaminen loppui välittömästi eikä poni edes yrittänyt lähteä ympyrältä karkuun.

Tästäkin varmaan joku saa vesimelonin nenäänsä, mutta meillä toimi ja meillä myös kuunnellaan ponia. Eipä se erityisen kivuliaalta näyttänyt yrittäessään livistää liinasta melkoisia ristiaskeleita esittäen, mutta tajusi heti tällä kikalla ettei ympyrältä karata ulospäin.

Erityisesti vasempaan kierrokseen neiti tajusi jo hyvin, mitä ne kumpparit mukana teki. Lopuksi riisuttiin vielä tekkeli selästä ja napattiin pari rakenne- ja pääkuvaa ennen kotiin lähtöä, hieman taas vertailukuvia entisiin. Ainakin nopealla silmäyksellä Kurre on taas tai edelleen takakorkea...

Kotiin käveltiin samaa reittiä kuin tultiinkin, eli asvalttitien reunaa. Ponilla tuntui olevan kaaaaauhea kiire, sisäinen kello ilmeisesti kertoi kotona odottavasta heinäkasasta. Kotona huuhdottiin jalat ja mahanalunen, kurakelit alkaa taas... Aurinko paistoi lämpimästi, joten Kurre pääsi takaisin ulos ilman loimea vaikka hieman hikosikin juoksutuksen aikana vetämästään omatoimirallista.

On se rakas!