20. huhtikuuta 2013

Maneesilla on mukavaa

Tänään oli aika pakata Tuuli ja Kurre kyytiin ja huristella taas maneesille. Suomessa on ilmeisesti nykyään talvi- ja sadekaudet, juuri tarkistelin ensi viikon säätiedotusta ja tadaa, VETTÄHÄN siellä taas luvataan! Otan kohta Kurren mukaan ja muutan vaikkapa Australiaan, josko vaikka pääsisi vesisateesta eroon. Haluan takapihalle oman maneesin ja katetun raviradan.





Enikeis, Mia oli hiukan neuvomassa Tuulia, minä keskityin lähinnä kuvaamaan. Juoksutin Kurrea vähän alkuun, sillä tämän viikon liikunnat ovat olleet vähän naftit meikäläisen töissäkäynnin vuoksi. Poni kulki hienosti ja rentoutui nopeasti, eikä vetänyt pelkkää pukkilaukkaa kuten ensialkuun ajattelin sen tekevän.




Sen enempää en sano, kuin että olen ihan hirveän iloinen, että Tuuli tuli kokeilemaan Kurrea ja halusi alkaa sitä ratsastaa, vaikka on kyse raa'asta ponista jolla ei paljoa muuta tehdä kuin kävellään ja ravaillaan ja pyöritellään ympyröitä. Tuuli ratsastaa niin kauniisti ja niin oikein, että on ihanaa kun ratsastajalla riittää kärsivällisyys tällaiseen raakaan! Tuuli tarjoaa ponille yksinkertaisesti vakaan käden ja ratsastaa sitä eteenpäin jalalla. Kurre hakee itse oikein päin kun sisäpohje menee läpi ja tarjolla on vakaa tuntuma, johon on hyvä luottaa. Tuuli ei yritä sahata kaulaa kaarelle ja ponia mukamas kulkemaan kauniisti, vaan pyrkii juurikin saamaan ponin liikkumaan kunnolla pohkeesta eteen ja se muoto ja peräänanto tulevat itsestään mukaan, kun homma toimii.




Kurre ei tietenkään käytä vielä selkäänsä ja takapäätään kunnolla, sen taivuttaminen vaatii maanittelua ja kärsivällisyyttä. Kurre on juuri ratsastajaan totutetun 3-vuotiaan tasolla, koska sitä ei todellakaan ole sen pahemmin koulutettu vuoden aikana. Tuulin kanssa vaikuttaa hyvinkin siltä, että mahdollisuudet on pitkällä :) Wilkku kun vielä opettaa ponia hieman, on mahtava nähdä miten nämä kaksi kehittyvät.




Tuuli osaa kiittää oikeassa kohdassa ja myös käskee kävelemään kunnolla eteenpäin, jos Kurre yrittää jäädä paikalleen rullailemaan. Uskallan väittää, että jos Tuuli saa hyvän opetusmestarin alleen jossain vaiheessa, pääsee hän vielä pitkälle. Ratsastus tuntuu olevan kovin luontaista ja tulee selkärangasta :)





2 kommenttia

  1. Onko Kurren jänne- ja hivutussuojat minkä kokoiset?

    VastaaPoista
  2. Shettiskokoa molemmat. Kyllä, olen hamstrannut jo parit suojat varastoon, kun vihdoin löytyi sopivat...

    VastaaPoista