22. syyskuuta 2013

He kaksi ja minä

Otsikon sanoin, meitä on enää kolme. Ella suuntasi tänään omistajansa mukana Porin raveista kohti kotia ja meillä on enää Leevi ja Kurre kotitallissa. Aikalailla tuli haikea olo antaa Ellan naru Idalle :) Seurailen varmasti ponin elämää jatkossa ja toivon näkeväni sen vielä radoilla!

Fanni oli tänään heti aamulla yhdeksältä ratsastamassa ennen työvuoroni alkua raveissa. Ja hei onko mitään hienompaa, kuin nähdä ihan hirveä harppaus kehityksessä? Jotain yhtäkkiä naksahti kohdilleen ja tytöllä pysyi hyvin ohja kädessä ja poni sai raamit, jossa tehdä töitä, homma sujui täysin oikeaoppisesti pohkeella kohti ohjaa. Näin ihan sairaan hienossa peräänannossa kulkevan ponin! Tottakai meno on vielä vähän epätasaista, mutta nyt Fanni sai selkään sen tunteen, miltä se tuntuu kun poni kulkee todella oikein päin ja nostaa selkäänsä. Tehtiin kuitenkin ihan vaan perusjuttuja, aloitettiin huolellisilla kulmanratsastuksilla ja Kurren nenän houkuttelua sisällepäin. Kurre kulkee oletusarvoisesti asettuneena ulos ja kun sen saa sieltä suoristumaan, alkaa poni pikkuhiljaa myös taipua. Kulmien nuolemisen lisäksi tehtiin pääty-ympyröitä ja keskityttiin ratsastamaan ensin kulma, sitten aloittamaan ympyrä keskeltä lyhyttä sivua, taivuttamaan ponia ympyrällä, lopettamaan ympyrä aloituspisteeseen ja ratsastamaan taas huolellinen kulma. Poni kulki niin mahtavan hienoja pätkiä käynnissä ja ravissa. Odotan innolla parivaljakon ekaa yhteistä tuntia!

Leevin kanssa olin eilen maneesilla ja keskityin huomattavasti enemmän itse ratsastukseen, kuin keskiviikkona. Lätkäisin taas yhden maapuomin keskiympyrälle ylitelläkseni sitä aina välillä harjoitellen paikan näkemistä. Itse asiassa yllätin itseni täysin ja toin hevosen hyvään kohtaan 90% ylityskerroista! Pari ekaa meni päin mäntyä, mutta sen jälkeen askel vaan osui, osui ja osui. Heppa sai tietty osansa kiitoksista :) Aiheutettiin kyllä samaan aikaan Jadea ratsastaneelle Mialle huvitushetki, kun Leevi kesken täysin hallitun harjoituslaukan ja täydellisesti osuneen ponnistuspaikan kohdalla päättikin hypätä noin metrin ylöspäin tasajalkaa ja puomin yli, lähtien samalla oikealle kun oltiin menossa vasemmalle... Mutta hei, en pudonnut! Mia näki kuulemma oikealla kyljellä pääni ja oikean jalan ja muuten ninjailin roikkuen hevosen vasemmalla kyljellä. Siitä sain kiskottua itseni kaulan kautta satulaan, WIN! Uusi yritys ja huomattavasti pienempi hyppy puomin yli ja siitä pikkuhiljaa normaalisti laukaten yli :D
Kouluratsastusosuutena tein siirtymisiä ympyrällä samaan tapaan kuin Murulla pari viikkoa sitten, vähän helpotettuna. Ensin ravi-käynti-ravi, sitten ravi-laukka-ravi. Halusin reaktion nyt enkä heti ja pikkuhiljaa Leevi alkoi rehellisesti kuunnella pohjetta ja pysyi pyöreänä läpi siirtymisten. Laukannostoihin haluan lisää poveria, mutta eiköhän se sieltä tule.

Tänään liinasin Leevin ja katselin erään varsin elämäniloisen kaverin loikkivan pukkilaukkaa liinan päässä. Huomenna varmaan askellajit läpi maastossa, minulta lähti ääni pitäessäni tuntia Fannille... Ensin meni ääni ja nyt on kurkku kipeä. Teetä ja hunajaa menee runsain mitoin.

1 kommentti