Eilinen oli jännä päivä. Jo koulusta neljältä lähtiessäni alkoi maa jäätyä ja pelastava enkeli Ida nappasi Leevin ja minut kyytiinsä illalla valmennukseen, samalla tunnilla kun oltiin ja minulla ei ollut vetoautossa saati kopissa talvirenkaita alla. Kaikki kunnia Leeville, hyvin lastautui isoon kuorma-autoon! Kyydissä ollut hemaiseva Mimmi-neiti saattoi olla osasyy asiaan.
Tunnit olivat myöhässä ja ehdittiin seurata edellistä tuntia jonkin aikaa. Tiesin jo siinä vaiheessa, että vaikeaa tulee olemaan Leeville ja minulle...
Maneesi näytti yläpuolelta tältä. Toisella pitkällä sivulla S-kiemuralla kolme ravipuomisarjaa, joiden väliin piti tehdä voltti ensin ravissa, myöhemmin laukassa kun puomit nostettiin pieniksi kavaleteiksi, kolme kavalettia kolmen puomisarjan tilalle.. Voltit tehtiin siis oikeassa laukassa sisään tullessa maneesin keskelle ja seuraavassa välissä seinän puolelle. Toisella pitkällä sivulla oli ravipuomia, joilta piti väistättää keskihalkaisijalla oleville kahdelle ravipuomille ja taas väistö toiseen suuntaan uran puomeille. Kuvani mittasuhteet heittävät taas kerran.
Voin tässä vaiheessa kertoa, että harjoitukset olisivat olleet yksin minulle haastavia, vaikka alla olisi ollut superosaava hevonen. Kun alla olikin Leevi, jonka kanssa meillä on ollut ongelmia loivassakin pohkeenväistössä ja laukassa noin 12-15m voltteja en ole edes ajatellut, haastetta tuli saman tien roppakaupalla lisää.
Koko tunti mentiin ilman jalustimia harjoitusravissa tai laukassa, joten tasapainoharjoitusta tuli mukaan myös. Olin pudota vain kahdesti - kerran Leevi pukitti pitkällä sivulla pyytäessäni laukkaa eteen ja toisen kerran se otti laukassa hillittömän loikan kavalettitehtävään sisälle, jolloin unohdin kaikki voltit ja keskityin kasaamaan paketin ja pysymään kyydissä. Ravissa en saanut sitä niin hyvin pohkeen eteen kuin olisin halunnut, mutta S-kiemura sujui osittain jopa hyvin! Leevi taipui tosi hyvin ja tuntui hyvältä. Pohkeenväistö oli alkuun tahtojen taistelua, mutta sain joitakin askelia ulos, kun vahdin takaosaa raipalla ja pidin 150% huolen, ettei Leevi vain jättänyt takaosaa minne sattuu. Raviharjoituksessa oli vielä ihan ok mieli, omat vatsalihakset vaatii treeniä jotta saan pidettyä paketin kasassa ja ennenkaikkea kädet paikallaan.
Kun siirryttiin laukkaan, mun teki niin paljon mieli alkaa itkeä heti ja välittömästi. Leevi putosi heti ekalla voltilla pahasti pohkeen taakse, enkä saanut sitä sieltä nostettua, kun en vaan ole tarpeeksi nopea! Voltti oli myös Leevin lihaskuntoon nähden pieni, eikä mun taidoilla tämä harjoitus ollut mitenkään päin helppoa. En osannut auttaa hevosta tarpeeksi ja kaiken päälle Leevi alkoi myös väsyä nopeasti, joka hankaloitti entistäkin enemmän. Eipä tässä vaiheessa enää kyselty tehtävän helpotuksen perään, vaan oli se saatava onnistumaan edes sen kerran... Harjoituksen ideana oli ensin ottaa ne voltit laukassakin kavalettien väliin, joiden onnistuessa sai tulla ilman voltteja, tehden vain kaareva ura kavaletilta toiselle joko neljällä tai viidellä laukalla. Me tultiin kerran vai kaksi oikeassa laukassa kavaletit ilman voltteja ja se tuntui huomattavasti helpommalta ja sujuvammalta, kuin volttien kanssa.
Itse valmennus oli mielestäni hyvä ja aion mennä Maijaan jatkossakin. Tämänkertainen harjoitus oli vaan Leeville ja mulle ratsukkona tosi vaikea ja ensi kerralla on vastaavan edessä pyydettävä helpotus heti, jos tehtävänä on jotain tällaista. Itselläni oli siis epäreilu olo hevosta kohtaan, kun en osannut sitä auttaa ja se oli oikeasti aivan rättipoikki ravatessani sitä lopussa eteen alas - Leevi näytti siltä raahustaessaan Säntin hevosautoon, ettei jaksa kävellä jyrkkää siltaa ylös asti! Tänään Leevi oli kyllä palauttavalla lenkillä normaali oma itsensä ja itse asiassa tuntui käyvän aika kierroksilla, eikä ollut tippaakaan väsynyt. Nähtiin nimittäin peura, eikä ole Leevi hetkeen ollut niin kierroksilla mitä tänään tuon peuran jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti