Pirteät potilaat

Olen viettänyt (ansaittua!) syyslomaa muutaman päivän ja nyt loppuviikon olen ollut töissä, kaksi vuoroa vielä edessä työkaverin sairasloman vuoksi. Kiva silti, saan rahaa maksaa nämä eläinlääkäri- ja hierojalaskut... :) 

"Jee se kivatäti on täällä taas!"

Kurre hierottiin eilen ja tämän postauksen kuvituksena onkin muutama kuva nauttivasta ponista. Intouduimme Maikin kanssa lähinnä juoruamaan loppua kohti ja ponin mehevimmät ilmeet jäi kuvaamatta, mutta ai että kuinka toinen nautiskeli olostaan! Alahuuli vain venyi ja venyi ja ponia harmitti, kun ei pystynyt hoitamaan Maikkia takaisin. Ponin selkä oli pitkästä aikaa tosi jumissa ja osittain myös kiropraktikon hoidon jäljiltä, kun selkää on manipuloitu reippaasti. Kraniolla saatiin liikkuvuutta takaisin ja hieromalla selkälihakset pehmeiksi. Maikki kysyi, onko poni mahdollisesti kaatunut tarhassa vai miksi se on näin omituinen... No ei, vaan arvatkaapa mitä tämä ryökäle on keksinyt! Se ei saa sadeloimen läpi kunnon sähköiskua, vaan tämä meidän neitihän könyää 50cm korkean alalangan ALTA Ellan vanhalle laidunkaistaleelle! Oli muutaman päivän ajan kysymysmerkillä, miten ihmeessä poni pystyi vaihtamaan tarhaa hajottamatta mitään, kunnes näin sen ottavan vauhtia ja sujahtavan kissamaisen notkeasti aidan ali. Olen jo luovuttanut ja Kurre viedään aamulla suoraan sinne kapealle laidunkaistaleelle, olkoot siellä sitten.

"Toi sattuu. Mut älä lopeta."

Leevin kanssa oli tänään melko mielenkiintoinen maastoreissu. Liikkeellä oli paljon ravihevosia ja ne olivat ihan ok, kun käveltiin ja ravurit tulivat pääasiassa vastaan. Ohjilla oli melkoinen paine, kun tänään ravattiin ekaa kertaa metsässä varmaan viikkoon - Leevi oli ihan lentoon lähdössä ja jouduin ihan tosissani ottamaan isoja puolipidätteitä pitääkseni sen suurinpiirtein siinä tahdissa, kuin itse halusin. Hienoa ravia kyllä tuli, sitä ei käy kieltäminen. Ravia otettiin kuitenkin maltilla kierroksen verran ja kun siirryttiin käyntiin ja annoin pidempiä ohjia, ONNEKSI tajusin pysyä itse maapallolla enkä alkanut keskittyä ties mihin. Keräilin jo ohjia Leevin höristellessä korviaan ja seuraavaksi potkin hevosta toisella pohkeella minkä kerkesin, tämä sankari kun oli kovaa vauhtia hyppäämässä ojaan pelätessään suomenhevosta. Vastaan tulleet lv-ravurit olivat ihan ok, samaten sh-ratsu, mutta auta armias kun sillä putella olikin kärryt... Heti tämän jälkeen vilkaisin taakseni ja sillä samalla sekunnilla Leevi lähti läpi käsien esittäen upeaa laukka-avoa kuullessaan hölkäten lähestyvän ravurin askeleet. Pakko kiittää omia nopeita refleksejä, sillä sain Leevin oikeastaan heti kiinni ja vaikka laukaten jatkettiin, se ei päässyt ryöstämään, mitä se ihan tosissaan kyllä yritti. Elikko melkein istui ennen kuin suostui siirtymään takaisin käyntiin... Kotiin päin käveltiin maailman lyhintä käyntiä ja kun sain Leeviä edes vähän rentoutumaan, tehtiin siksakkina pohkeenväistöä tien puolelta toiselle jotta hevosella oli jotain ajateltavaa. Tuli ainakin parhaat väistöt ikinä! 

Kotona heppa pääsi maha- ja jalkapesulle ja syömään päiväheiniä, täyttelin Kurrea rapsutellen tarhojen vesikupit ja pesin Leevin suojat ja satulavyön vielä ennen kotiinlähtöä. Isä hoiti tänään iltatallin kun olin töissä. Huomenna mennään Leevin kanssa edelleen maastoon - toivottavasti vähän hallitummin - ja lauantaina aamuvuoron jälkeen ajattelin ajaa Leevin kanssa maneesille vääntääkseni vähän kevyesti koulua.

Rrrrrento poni!

Olen etsiskellyt hiljaisesti Leeville vuokraajaa työ- ja koulukuvioiden vuoksi ja sellainen löytyikin viime viikolla. Annika alkaa ratsastaa ruunaa pari kertaa viikossa, jotta minun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa ylimääräisistä vapaapäivistä, kun en yksinkertaisesti ehdi ratsastaa :) Olen Annikan seurana vielä pari kertaa, jotta kaikki käy tutuksi ennen omatoimisia vuokrauspäiviä ja otan parivaljakon messiin sunnuntaina maneesille, kun Wilkku hyppää seuraavaksi Kurren selkään.