Tekee mitä pyydetään, ei pidä minun eläintäni itsestäänselvyytenä ja on luotettava
Olen hieman ehkä puolueellinen ja omaan vahvan mielipiteen tässä aiheessa, varsinkin tehtyäni vuosia töitä palkattuna hevosenhoitajana. Tiedän, miten haluan oman hevoseni hoitaa ja tiedän myös, mitä ehdottomasti en halua.
Hoitajalla, vuokraajalla ja liikuttajalla on minun mielessäni ero. Minä haluan nimenomaan hoitajan, jonka voin päästää ratsastamaan Kurrella kiitokseksi tekemästään työstä. Meillä on kuitenkin tehty hoitajan homma varsin helpoksi, sillä siivoan itse Kurren ja Ellan karsinat, laitan ruuat ja pääasiassa huolehdin ne sisälle iltaisin. Mitä jäi hoitajalle? Oikeastaan itse ponin hoito ennen ja jälkeen ratsastuksen, käyttämiensä varusteiden pesu ja rasvaus tarvittaessa sekä veden kanto karsinoihin, jos jättää ponit sisälle liikutuksen jälkeen. Meillä ei tarvitse siivota koko tallia ja huolehtia hevosten ruokinnasta ratsastuksen eteen. En kuitenkaan ole niin innokas muiden harrastamisen sponsoroija, että antaisin vain ryskiä ponillani ympäri puskia ja pesen vielä varusteetkin hoitajalle valmiiksi varsinkaan, kun en niitä normaalisti itse käytä.
Koen kuitenkin olevani reilu hoitajalle. Jos kysyn sovitun päivän ulkopuolella käyntiä, minulle voi sanoa ei enkä suutu siitä. Silloin kun on sovittu, on kuitenkin ilmestyttävä paikalle ellei ole ilmoittanut ajoissa. Minä en henkilökohtaisesti pidä tippaakaan siitä, että iltakuudelta tulee viesti "niinjuu, en muuten sitten käynytkään tänään" enkä tällaista viestiä itsekään laita vuokrahevoseni omistajalle. Sairastapaukset vielä ymmärrän, mutta useampana viikkona peräkkäin ei ole mahdollista sairastua aina niin, ettei pääse ilmoittamaan ennen iltaa. On mahdoton suunnitella ponin liikuntakalenteria, jos käydään kun huvittaa ja ilmoitetaan kun huvittaa. Lasken kuitenkin hoitajankin ratsastelut mukaan liikutuksiin.
Otan hoitajan mielelläni mukaan raveihin ja näyttelyihin sun muihin kissanristiäisiin. Kurrella saa kisata, jos kisat sopivat minun aikatauluuni. Pommacin kilpaillessa ahkerasti saatoin järjestääkin kalenterini sen kisojen mukaan, mutta Kurren pääammatin ollessa vielä raveissa, toivon ennemmin ravipäiviä töistä vapaaksi, kuin ratsastuskilpailupäiviä.
Kurren kohdalla on myös tärkeä kuunnella ohjeita ratsastuksen suhteen. Jos mennään montea, mennään eri varustuksella, kuin normaali ratsastus. Miksi? Koska haluan ponin pysyvän selvillä, että tietyillä varusteilla mennään tietyllä tapaa. Kurren meksikolaisissa kiinni olevat muovikuolaimet hiertävät ponilta suupielet auki vetoja mennessä, Kurre ottaa ohjasta vahvan tuen juostessaan. Tästä syystä vetoja ei saa mennä extempore väärillä kuolaimilla, vaan suussa on oltava ravisuitset metallikuolaimineen. Samaten suojitus on erilainen kovaa ravia mennessä, eikä todellakaan turhaan vaan ihan puhtaasti lyömisen vuoksi. Kiukustuisin ihan varmasti, jos Kurrella olisi polvi auki polvisuojien unohtuessa kotiin.
Molemmat hoitajani ovat kiltisti tehneet kuten käsketään. Molemmilla on käynyt mokia, jotka eivät kuitenkaan ole olleet peruuttamattomia ja on inhimillistä mokata joskus. Minäkin mokailen, mutta nykyään vahvan kokemustaustan vuoksi harvemmin perusjutuissa. Olen aina kysynyt, jos olen epävarma ja saanut vastauksen. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, vain tyhmiä vastauksia. Tietäisin todella vähän tietyistä ravihevosen varusteista, ellen olisi avannut aikanaan suutani ja kysynyt, mihin tämä vaikuttaa. Oli ihan mukava tietää burch-kitaraudan olemassaolosta ja vaikutuksesta Kurren opetusaikana, jolloin neiti oli kaikkea muuta kuin yhteistyönhaluinen ja peräpää kovin keveä. Käytän vastaavia apuvälineitä, jos niille oikeasti on tarve. Sanoisin, ettei Kurrekaan kovasti kovasta kitaraudasta ole kärsinyt, kun nykyään juoksee kotonakin ilman sekkiä ja potkuremmikin on lähinnä siksi, etten jaksa irrottaa sitä valjaista. :)
Hoitajalla, vuokraajalla ja liikuttajalla on minun mielessäni ero. Minä haluan nimenomaan hoitajan, jonka voin päästää ratsastamaan Kurrella kiitokseksi tekemästään työstä. Meillä on kuitenkin tehty hoitajan homma varsin helpoksi, sillä siivoan itse Kurren ja Ellan karsinat, laitan ruuat ja pääasiassa huolehdin ne sisälle iltaisin. Mitä jäi hoitajalle? Oikeastaan itse ponin hoito ennen ja jälkeen ratsastuksen, käyttämiensä varusteiden pesu ja rasvaus tarvittaessa sekä veden kanto karsinoihin, jos jättää ponit sisälle liikutuksen jälkeen. Meillä ei tarvitse siivota koko tallia ja huolehtia hevosten ruokinnasta ratsastuksen eteen. En kuitenkaan ole niin innokas muiden harrastamisen sponsoroija, että antaisin vain ryskiä ponillani ympäri puskia ja pesen vielä varusteetkin hoitajalle valmiiksi varsinkaan, kun en niitä normaalisti itse käytä.
Koen kuitenkin olevani reilu hoitajalle. Jos kysyn sovitun päivän ulkopuolella käyntiä, minulle voi sanoa ei enkä suutu siitä. Silloin kun on sovittu, on kuitenkin ilmestyttävä paikalle ellei ole ilmoittanut ajoissa. Minä en henkilökohtaisesti pidä tippaakaan siitä, että iltakuudelta tulee viesti "niinjuu, en muuten sitten käynytkään tänään" enkä tällaista viestiä itsekään laita vuokrahevoseni omistajalle. Sairastapaukset vielä ymmärrän, mutta useampana viikkona peräkkäin ei ole mahdollista sairastua aina niin, ettei pääse ilmoittamaan ennen iltaa. On mahdoton suunnitella ponin liikuntakalenteria, jos käydään kun huvittaa ja ilmoitetaan kun huvittaa. Lasken kuitenkin hoitajankin ratsastelut mukaan liikutuksiin.
Otan hoitajan mielelläni mukaan raveihin ja näyttelyihin sun muihin kissanristiäisiin. Kurrella saa kisata, jos kisat sopivat minun aikatauluuni. Pommacin kilpaillessa ahkerasti saatoin järjestääkin kalenterini sen kisojen mukaan, mutta Kurren pääammatin ollessa vielä raveissa, toivon ennemmin ravipäiviä töistä vapaaksi, kuin ratsastuskilpailupäiviä.
Kurren kohdalla on myös tärkeä kuunnella ohjeita ratsastuksen suhteen. Jos mennään montea, mennään eri varustuksella, kuin normaali ratsastus. Miksi? Koska haluan ponin pysyvän selvillä, että tietyillä varusteilla mennään tietyllä tapaa. Kurren meksikolaisissa kiinni olevat muovikuolaimet hiertävät ponilta suupielet auki vetoja mennessä, Kurre ottaa ohjasta vahvan tuen juostessaan. Tästä syystä vetoja ei saa mennä extempore väärillä kuolaimilla, vaan suussa on oltava ravisuitset metallikuolaimineen. Samaten suojitus on erilainen kovaa ravia mennessä, eikä todellakaan turhaan vaan ihan puhtaasti lyömisen vuoksi. Kiukustuisin ihan varmasti, jos Kurrella olisi polvi auki polvisuojien unohtuessa kotiin.
Molemmat hoitajani ovat kiltisti tehneet kuten käsketään. Molemmilla on käynyt mokia, jotka eivät kuitenkaan ole olleet peruuttamattomia ja on inhimillistä mokata joskus. Minäkin mokailen, mutta nykyään vahvan kokemustaustan vuoksi harvemmin perusjutuissa. Olen aina kysynyt, jos olen epävarma ja saanut vastauksen. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, vain tyhmiä vastauksia. Tietäisin todella vähän tietyistä ravihevosen varusteista, ellen olisi avannut aikanaan suutani ja kysynyt, mihin tämä vaikuttaa. Oli ihan mukava tietää burch-kitaraudan olemassaolosta ja vaikutuksesta Kurren opetusaikana, jolloin neiti oli kaikkea muuta kuin yhteistyönhaluinen ja peräpää kovin keveä. Käytän vastaavia apuvälineitä, jos niille oikeasti on tarve. Sanoisin, ettei Kurrekaan kovasti kovasta kitaraudasta ole kärsinyt, kun nykyään juoksee kotonakin ilman sekkiä ja potkuremmikin on lähinnä siksi, etten jaksa irrottaa sitä valjaista. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti