Ilon hetkiä

Tässä on ollut muutama mahtava päivä!

Kultamurmeli <3

• Pääsin ruotsinkokeesta kirkkaasti kakkosella läpi
• Opinnäytetyöni on tulostusta vaille valmis
• Ensi jaksossa minulla on koulua 3h/vko
• Olen vihdoin ottanut itseäni niskasta kiinni ja terveellistänyt ruokavalioni takaisin siihen, jolla voin parhaiten
• Kurre oli sunnuntaina ajossa aivan mahtava! Pieni rasvattu salama kiisi 14km edestä ympäri metsää loppumattomalla innolla, pitkästä aikaa hiittikärryistä
• Kävin eilen koeratsastamassa yhden vuokrahevosehdokkaan, joka on ehdottomasti jatkossa ja suurella todennäköisyydellä the one!

Tässä vaiheessa voin järkyttää kaikkia kertomalla, että eilinen kokeiluhevonen oli suomenhevosruuna Taikapeli. Kyllä! Minä, joka en ole pitkiin pitkiin aikoihin edes koskenut suomenhevoseen, enkä oikein ole edes suomenhevosihmisiä, kiipesin täysin vapaaehtoisesti Murun kyytiin ja tyrkkäsin koulua taivaallisen ihanassa Kiefferin Ulla Saltzbergerissä. Eikö pelkkä satulan jumalointi ole ihan hyvä lähtökohta hevosen vuokraamiselle? ;)

Muru on ollut viitisen kuukautta ylläpidossa, jossa se on selvästi saanut elää hieman pellossa, eli siltä ei ole vaadittu rehellistä työntekoa. Alkuratsastus oli hieman eteenpäintuuppaamista, mutta pienen komennuksen jälkeen näin vilauksia siitä, kuinka kivan ja hyvin koulutetun suomenhevosen selässä istuin. Ajatellessani tekevän pienen pätkän käyntiväistöä, Muru oli jo menossa. Sisäpohjetta en saanut rehellisesti läpi, mutta rehellisesti sanottuna sitä ei hevosen omistajakaan kuulemma odottanut hevosen lähihistorian vuoksi.

Muru oli herkkäsuinen ja pienen herättelyn jälkeen herkkä jalalle, painosta puhumattakaan. Ruuna on koulutettu helppo A-tasolle ja sillä on hypätty 80-90cm. Olen oikeasti aika myyty, sillä Muru on ihan rehellisesti sanottuna kivoin suomenhevonen, jolla olen ikinä ratsastanut. Muistan ratsastuskouluajoiltani lähinnä joko niitä löntystäjiä tai superkuumia, joilla en vielä silloin osannut tippaakaan ratsastaa. Nykyään voisi katsanto ollakin vähän erilainen, mutta yksi parhaista puolista Murussa oli ehdottomasti se, että olin juuri oikean kokoinen sen selkään. Olen koeratsastanut kevyitä, pieniä puoliverisiä ja risteytyksiä ja todennut omistajien kanssa yhteisesti, että olen yksinkertaisesti liian pitkäjalkainen niin pienten selkään. Murulla on normaali suomenhevosen runko ja säkää 157cm, joten saan jalkani hyvin hevosen ympäri ja pystyn rehellisesti vaikuttamaan alapohkeella hevoseen siirtämättä jalkaa. 

Kaiken lisäksi Murulla saa valmentautua ja myös kisata. Ja se on hypännyt maastoesteitä. Kyllä, olen aika myyty :)