Eilen oli jänniä hetkiä Pinomäessä, sillä hävittäjät ovat pyörineet päällä mitä ilmeisimmin jonkin aikaa. Ainakin kaksi hevosta eräältä tallilta oli ottanut ritolat ja niitä oli metsästelty useamman ihmisen voimin. Meidän hepat kuulemma olivat mussuttaneet heinää tyytyväisinä korvaa lotkauttamatta.
Meillä on siis ilmailuopisto lähellä, sekä samaten lentokenttä. Hevoset tottuvat todella nopeasti sekä käytännössä katsottuna vieressä olevaan ampumarataan sekä lentomasiinoihin, jotka tosin harvemmin pyörivät suoraan yläpuolella. Ellaakaan ei edes ampumarata pahemmin hätkäyttänyt.
Kuitenkin, eilen oli Kurren ajopäivä. Oli todellista tyyntä myrskyn edellä - se seisoi aivan hiljaa paikallaan isän valjastaessa. Viisastuimme ekasta kerrasta ja valjastamme Kurren nyt metsälenkin alussa, jotta ensimmäinen syöksy voi jatkua tarvitun ajan suoraan eteenpäin. Epäilin suuresti neitokaisen hiljaista hyväksymistä, vaikkakin melko happamalla ilmeellä varustettuna.
Päästäessäni irti sitä lähdettiinkin melko vauhdilla, korvat tiukasti luimussa ja kaikkein pahin kiukkuilme naamalla. Syöksy ei kestänyt kauaa ja hölkkäilin isän ja ponin kiinni hypäten itsekin kyytiin. Toppavaatteet ja liukkaat aiglen iänkaikkisen wanhat tallikengät eivät muuten ole parhaat lenkkivaatteet... Joka tapauksessa, Kurrella kävi jalka kevyesti koko 6km lenkin ajan, eikä vauhti oikein tuntunut loppuvan kotiin mennessäkään. Nyt jouduttiin ekaa kertaa pysähtymään tienlaitaan autojen vuoksi sen jälkeen, kun mäkihihnat otettiin käyttöön. Tämä hävittäjien yläpuolella lentäessä viilipyttynä seissyt neiti päätti ottaa ritolat ja lähtikin kiitoa pysähdyksestä liikkeelle - eipä siinä paljon onnea koeteta ja yritetä kääntää kotiinpäin, vaan isä jatkoi ponin kanssa suoraan kohti peltosuoraa. Tepastelin itse kotiin hakemaan unohtuneen heijastinliivin ja kysyin parilta vastaantulleelta tutulta, näkyikö yhtä raivokkaassa syöksyssä olevaa ponia? Näkyi kuulemma, peltosuoralla menossa, eikai se karannut ole? Eei, isä siellä on kyydissä :)
 |
| Hurrrja lapsi! (c) Henna Glade |
Kävelin peltosuoran päähän odottelemaan ja pian poni ilmestyikin takaisin. 4km ylimääräinen lenkki ei näyttänyt tuntuvan missään sen edelleen stepatessa ja esittäessä suurinpiirtein piaffia - uskomaton kokoamiskyky tuolla! Kulkee kauniissa muodossa ja astuu alleen reen kanssa, koska tämä nähdään selästä? Kurrehan kokoaa paremmin kuin Pommac! - hipsuteltiin kohti kotia. Poni oli kuulemma ensimmäisessä kääntöyrityksessä alkanut hyppiä pystyyn raivokkaasti, joten matka oli jatkunut koko peltosuoran päähän isommalle kääntöpaikalle, jossa kyseinen neiti on kääntynyt satoja kertoja ilman ongelmia. Kotiin päästiin kuitenkin ehjänä, kotona käärin Kurren etujalat pakettiin ja hieroin arnikaa selkälihaksiin. Värjäsin blue only-linimentillä myös puoli pihaa, ei kannata puhua selkänsä taakse samaan aikaan kun kaataa avosuisesta pullosta kohtuullisen löysää litkua. Ponit sisälle nauttimaan Ellalle uusdesta ja Kurren alkuperäisestä, noin 12 m² karsinoistaan. Ella vaikuttaa olevan suorastaan hukassa kaikessa siinä tilassa vaivaisen 9 m² jälkeen :) Meidän alkuperäisessä tallissa on tosiaan valtavat karsinat, näihin kahteen isompaan mahtuisi kevyesti pari 180-senttistä elikkoa. Kurre vaikuttaa tyytyväiseltä asuessaan pitkästä aikaa alunperin Pommacin ja myöhemmin Kurren ensimmäisestä karsinasta meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti