Pikapostauksen aika taas. Tieni vie kohta 13h ajaksi töihin, yhteen ja samaan paikkaan. Kolme työkaveria sairaslomalla sekoittivat hieman pakkaa ja saan nauttia tuplavuorosta... Onneksi on Viivi, joka lupasi hoitaa ponit!
Kurre on ollut nyt kuitenkin vain ratsuna tämän viikon ja tiistaina sainkin riemukkaan viestin, että poni oli kuin olikin taipunut oikealle ja keksinyt jopa kulkea nyökyssä käynnissä ihan itse. Siitä se pikkuhiljaa lähtee. Kurre on luonnollisesti ihan ravuri ratsastaa, eli hankala taivuttaa ja kiireinen aina alkuun, eli nyökyssä kulkemisen keksiminen on ihan hirveä harppaus eteenpäin. Eilen käytiin Sippolan maneesilla kerran päräyttämässä raviohjelma läpi ja poni vaikutti lievästi kilisevän päästään, selvästi pelkkä ratsastus ei rauhoita tarpeeksi, ellei päästellä vähän kovempaa.
Wilkku pamahti maneesille eilen meidän lopetellessa ja tuli sovittua Kurren ratsutuksesta Wilkun saatua ensin lapsen pois alta. Pidin Pommacia nopeaoppisena, mutta Kurre on vielä puolet nopeampi oppija ja ikävä kyllä omaksuu kaikkein nopeiten ne huonot tavat. Wilkku saa opettaa Kurrelle kunnolla laukannoston ja todennäköisesti jotain kiemuroita, kuten pohkeenväistöä sun muuta vastaavaa. Helpompi opettaa, kun ratsastaja tietää täsmälleen mitä tekee ja on opettanut nuoria ennenkin.
Itse ratsastin Deebon tiistaina ja eilen. Eilinen jäi vähän tyngäksi maneesikeikan vuoksi, mutta on tosi kiva pystyä taas tekemään vähän mitä mieleen juolahtaa, kun hevonen selviää sen tason tempuista ongelmitta. Tiistaina vielä tutustuin hevoseen laajoilla kaarilla ja keskityin pitämään sen pohkeen ja ohjan välissä, eilen pyörittelin 10m voltteja, pääty- ja keskiympyröitä, kahdeksikkoa - sain vallata koko kentän ja otin siitä myös kaiken irti. Sain Deebon pätkittäin hyvin irti myös vasemmalta, en vielä ihan 100% mutta hyvin kuitenkin. Laukassakaan se ei yrittänyt minkäänlaisia kommervenkkeja, vaan odotti ja laukkasi rauhassa. Ajattelin soittaa Kallelle, onko hänellä asiaa Poriin päin tiistaisin tai torstaisin, josko ehtisi pitämään meille tunteja ja opettamaan mut ratsastamaan.
Tiistaina olin Murua ratsastamassa maneesilla. Olin Murun tallilla ajoissa ja harjailin sen valmiiksi ja seurasin Marian pitämää tuntia Taikauskolla. On se Usko vaan aikalailla hieno, ei näy 18 ikävuotta vielä missään!
Maneesilla Muru oli hieman erikoinen, tosin mulla onkin vain yksi vertailukerta... Kompuroi hieman omiin jalkoihinsa ja liike oli tosi maahansidottua, sain ihan tosissani ratsastaa eteen eteen eteen. Ravailun jälkeen nostin laukan ja laukka eteni paljon paremmin kuin ravi, mutta yhtäkkiä oltiinkin polvillaan maneesissa! Onnistuin apinoimaan ja pysyin kyydissä putoamatta, vaikka lähellä kyllä kävi. Pelästyttiin hevosen kanssa molemmat, mutta Murussa ei ollut naarmuakaan eikä se ontunut, eli jatkettiin harjoituksia.
Murun kanssa tein paljon käynti-ravi-siirtymisiä hakien sitä nopeammaksi pohkeelle ja oikeasti vastaamaan siihen pohkeeseen ilman raipan huomautusta. Ajattelin käyttää seuraavalla Murukerralla kannuksia ihan vain nopeamman huomautuksen takia. Ensi kerralla myös keskityn pyörittämään Murulta pään pyörälle, eli Tuomisen Kirsin oppien mukaan taivuttamaan johtamalla saadakseni sen rehellisesti ulko-ohjalle ja sisäpohkeen läpi.
Eilen ratsastin Jaden Viivin mennessä Kurrella. Maneesissa alkoikin valmennus, joten pyörittiin valkan ajan kentällä käynnissä ja sain Jaden tosi hyväksi molempiin suuntiin kävellen. Oikealle se yritti yliasettua niskasta, mutta sain senkin suoristettua pikkuhiljaa. Maneesissa nostin suoraan laukan ja ehdin laukata vasemman laukan ok-kuntoon, mutta sitten tosiaan Wilkku, Oona ja Tomas ilmestyivät paikalle Timin ja Anne-ponin kanssa. Jadella oli hermot menossa jo pitkän ratsastuskerran vuoksi, mutta Anne-poni pisti pisteen iin päälle. Jaden kaikki keskittymiskyky hävisi sillä siunaaman sekunnilla, eikä se kyennyt oikein muuta tekemään, kuin kyttäämään Annea. Tässä vaiheessa annoin periksi, sillä hevonen alkoi muutenkin kyllästyä ja kiukutella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti