:)

Osaa sitä ihminen olla välillä hyväntuulinen! Olen hiukan depressioon taipuvainen varsinkin talvella, mutta pari viime päivää on ollut ihan superkivoja. Käytiin anopin ja appiukon kanssa mökillä syöden hyvin, juorusin pitkään siskoni kanssa, käytiin juhlimassa Timon 80-vuotiasta mummoa (rakastan Timon kummisetää <3) ja olen ehtinyt ratsastaakin mukavasti. Juon nyt kupin teetä ja valahdan vielä kotitallille hoitamaan ponit ja ajamaan Kurren iltapuhteeksi.

Torstaina ratsastin tosiaan sekä Deebon että Murun, aloittaen Murusta. Olin koko päivän jotenkin tosi huonovointinen ja väsynyt, eli ilmeisesti yöunet olivat olleet taas kerran huonot... Murun kanssa jaksoin vähän tehdä töitäkin, mutta Deebon kohdalla keskityin pitkälti keventelemään sitä hyväksi, ottaen laukkatyöskentelyn ympyrällä. En vaan jaksanut alkaa rehellisesti vääntämään koulua, vaan tein helppoja asioita ja Deebo olikin kiva rauhoittuessaan päänsä kanssa. 

Tänään kävin heti aamuyhdeksältä liikuttamassa Murustimen. Muru tuntuu olevan tosi hyväntuulinen ja tulee korvat hörössä tarhassa vastaan, kiva tehdä vastaanottavaisen hevosen kanssa töitä! Nopeasti tallissa kuntoon ja kentälle. Nyt maltetaan jo seisoa mun kiristellessä vyötä ja kiivetessä kyytiin, kun ekat kerrat kokeiltiin, onko pakko :) Aloitin ihan vaan kävelemällä pitkin ohjin ja siitä viitisen minuuttia suuntaansa alkuraveja. Muru on alkanut taipua ravissakin ja on ihan hirvittävän herkkäsuinen! Pieni puolipidäte ohjalla on yhtä kuin seis, eli kaikki pidätykset tehdään pelkillä vatsalihaksilla. Ravin jälkeen aloitettiin käyntiharjoitukset ja keskimäärin viiden askeleen jälkeen se alkoi myödätä niskasta ja oli hirveän pehmeä suustaan. Huomasin vaan yhtäkkiä irrottavani itse ulkopohkeen kyljestä! En tiedä mistä yhtäkkiä sellaisen olen keksinyt, en nimittäin ole tehnyt näin aikaisemmin. Omasta mielestäni Muru oli hyvä nopeasti molempiin suuntiin ja tuntuu jo ihan erilaiselta ratsastaa, mitä ekoilla kerroilla. Myönnän oikeasti vähän odottavani, kuinka hieno kisapeli tästä tuleekaan... Mulla on omana tavoitteena päästä joskus vielä alue-helppo B hyväksytysti läpi ja nyt tuntuu olevan alla hevonen, jolla se on jopa mahdollista.

Torstaina tein normaalit käyntiharjoitukset ja nostelin hiukan peltoradalla laukkaa. En tiedä mitä ylläpitäjä on hevosen kanssa tehnyt, mutten kyllä käsitä, miten se eka laukannosto voi olla niin vaikea! Muru tarjosi ensialkuun pelkkää tikitikiravia, vaikka liioittelin paino- ja pohjeapuja. Raipalla pohkeen kohdalle pari napautusta ja laukka alkoi nousta, ekan noston jälkeen nousi ihan pienellä sisäpohkeella ja painonsiirrolla... Onko Muru siis vaan ajettu laukkaan 5kk? Kenttä on inhottavan huonossa kunnossa, hyvä kun uskaltaa ravata. Auraamatta ja peilijäässä alhaalta, joten aika varovasti mennään kentällä. Toivon mukaan seuraava Suskan tunti voisi olla vaikka maneesissa...

Ihan hirveän kivaa on ollut kyllä ratsastaa viime ajat. Ja jos muistan, esittelen myös uudet ostokset illalla - kaksi Shockemöhlen satulahuopaa! Olivat halvennuksessa, en vaan voinut vastustaa.