Ratsastin Murun tänään kolmatta kertaa ja kymmenen vuoden takainen opettajani Suska oli meitä syynäämässä. Maarit soitti eilen ihan extempore, haittaako jos Suska tulee katsomaan Murua tietääkseen, millainen otus on kyseessä :) Miksi olisi haitannut!
Käytiin alkukäyntien aikana Suskan kanssa kuulumisia läpi ja kerroin omaa taustaani sen jälkeen, kun olen lähtenyt Suskan opetuksesta. Alkuraveissa Suska oli vielä hiljaa ja tarkkaili minun ratsastustani, jonka jälkeen siirryttiin käyntiin ja alettiin työstää. Suska oli heti ongelman ytimessä - Muru on saanut kulkea 5kk ylläpidossa ollessaan pitkänä ja ratsastajalle on kelvannut, kun askellaji on ollut haluttu. Me taas haluamme laadukasta liikettä ja oikein työskentelevän hevosen. Murun vatsalihakset on saatava töihin sekä vasen etujalka ottamaan yhtä pitkää askelta, kuin oikean etusen. Sain ohjeeksi unohtaa takajalat sekä pään ja ratsastaa pelkkiä etujalkoja, pyrkien saamaan hevosen rehellisen suoraksi ja käyttämään molempia etujalkojaan yhtä paljon. Alkuraveissa hirvitti vasen kierros, jossa hevonen ihan rehellisesti kaatuu sisälle ja auraamattomalla ulkokentällä ratsastaessa ei voi olla ihan varma, mitä siellä lumen alla on...
Tehtiin lyhyitä työskentelypätkiä, viisi minuuttia kunnolla töissä ja palkinnoksi käveltiin pari kierrosta pitkin ohjin. Sain ihan järjettömän hyviä ohjeita ja selvästi selkäytimestä tulivat kyseisen opettajan opit, sillä sain hirveän nopeasti punaisesta langasta kiinni ja aina kun korjasin hiukan istunnalla, Muru vastasi välittömästi. Jos hevonen yritti purra sisäohjaan, sain korjattua sen takaisin suoraksi ihan pelkällä lantion korjauksella! Alkuun oli mukamas hirveän vaikeaa kääntää sisään kaatuva hevonen pelkällä yläpohkeella ja istuinluulla, mutta yhtäkkiä ratsastin pätkittäin ihan viivasuoralla hevosella, joka itse haki tasaisesti molemmille ohjille. Työskenneltiin hieman reilu puoli tuntia ja lopetettiin, kun hevonen toimi erinomaisen hyvin. Kävelin vielä loppukäynnit maasta ja Muru vaikutti kyllä kaikkensa antaneelta, se oli ihan tosissaan töissä vaikka askellajina oli pelkästään käynti. :) Huomenna yritän löytää samaa fiilistä työskentelyyn yksin, Suska tulee oletettavasti ensi torstaina uudelleen vahtimaan meidän touhuja. Suskan mielestä on ihan mahdollista meidän päästä kilpakentillä ulkokisakauden alkaessa.
Murun jälkeen kävin pyörimässä Deebon kanssa. Deebo oli... No, hyvin kiimassa. Ja kiukkuinen kuin mikä. Ja laiska! :) Hain sen vain hyväksi ja pyöreäksi kentällä, en viitsinyt valmiiksi raivon partaalla olevaa hevosta kiusata kentällä kauaa. Erityisesti laukassa se kulki korvat liimattuna niskaan, ennen kuin rentoutui pidempään pyörivään laukkaan. Huomenna toivon mukaan rouva on hieman vastaanottavaisemmalla tuulella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti