Stressiä ja kiirettä

Koska sitä oikeasti oppisi sanomaan ei? Ajattelin pyhittää perjantain opinnäytetyön kirjoittamiselle sekä ponien kanssa touhuamiselle. Nimenomaan ajattelin... Lupauduin tänään töissä myös huomiseksi töihin, 7:45-13. Pidän työstäni H&M:llä, mutta välillä olisi fiksumpaa vaan tehdä niitä rästihommia ja yrittää koulusta valmistumista.

Joka tapauksessa, Shock sai kaksi vapaapäivää olosuhteiden pakosta lauantain kisojen jälkeen. Tiistaina kävin rennossa (...) aamumaastossa heti kahdeksan tienoilla, tosin olen ilmeisesti saanut viritettyä Shockin valtaisaan kuntoon! Käveltiin ensimmäinen kierros metsässä pitkin ohjin, ponin tuntuessa koko ajan melko räjähdysherkältä. Tavattiin yksi ravuri, poni olisi halunnut kääntyä tämän perään mutta jatkettiin alkuperäiseen suuntaan. Kun siirryttiin raviin, tuntui räjähdys olevan entistä lähempänä.

Kun otettiin laukkaa mukaan, poni laukkasi ensimmäisen neljäsosakierroksen nätisti rauhassa, kunnes näki edellään olevan ravurin. Ensimmäistä kertaa minun kanssani Shockin täykkäriveri otti vallan ja tätiä vietiin kiitolaukkaa, vauhdin kiihtyessä joka askeleella :D En oikein tiennyt, pitäisikö nauraa, yrittää hidastaa vauhtia vai mitä tehdä. Heti kun poni oli hölkkäävästä ravurista ohi, palautui myös jarrut ja Shock vaikutti enemmän kuin tyytyväiseltä itseensä. Otettiin seuraavan mutkan jälkeen vielä pätkä kunnolla hallittua laukkaa, jonka jälkeen loppuravit ja kunnon loppukäynnit kohti kotia. Poni vaikutti siltä, että virtaa oli vieläkin enemmän kuin laki salli ja sain koko ajan rauhoitella käyntiä.

Eilen käytiin Nean ja Rullan kanssa maastossa. Rulla oli ekaa kertaa ampumaradan lenkillä ja hienosti se meni :) Käveltiin ensin pariskuntaa vastaan Porin tallille vievää hevosuraa, juoruttiin Nean kanssa ummet ja lammet tammojen haahuillessa eteenpäin. Shock oli hämmentynyt, kun hevosuralta ei käännyttykään kotiin vaan amppiksen lenkille - pian ravailtiinkin kahdella kyttäävällä neidillä eteenpäin. Mentiin kohtuu rento lenkki, paljon ravia, pari laukkapätkää, pätkä kovempaa kun tammat intoutuivat kilpasille. Oli tosi kiva saada seuraa maastoon pitkästä aikaa! Shockilla on myös kunto kohonnut aivan järjettömästi. Tamma ei ollut kuin aavistuksen kostea satulan alta sekä tiistaina että eilen.

Tänään käytiin kävelemässä ilman satulaa, täti rötkötti selässä puolikuolleena nukuttuaan aivan liian lyhyet yöunet useampana iltana. Huomenna Kurren juoksutus ja Shockilla koulua, ajattelin vielä vilkaista helppo C:2 -kouluohjelmaa. Huomenna saan uudet työvuorolistat käsiini, odotan jännityksellä päästäänkö Luvian kisoihin ja Kurren kanssa Seinäjoen poniraveihin...

Hienoin poni!