Koulu ja työnteko ovat ikävästi haitanneet harrastamista, joten olen tällä viikolla tähän mennessä ratsastanut Shockilla peräti kaksi kertaa. Viivi liikutti viikonlopun, minä tiistaina, sitten pari vapaata ja nyt kiipesin tänään selkään. Huomenna käydään nolaamassa itsemme Porin helppo C:1 -luokassa :)
Tiistaina käytiin rento maasto, ilman raippaa tai kannuksia. Kerran kiipeilymäki ylös alas ja kotiinpäin laukkapätkä, poni ylläpitää nykyään hienosti itse sitä laukkaa!
Tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ratsastaa ponin hyväksi ensin pienellä maastopätkällä ennen kenttävääntöä (tarkoitus ratsastaa Poriin huomenna, matka on niin lyhyt etten yksinkertaisesti viitsi hinata ponia koppiin sen takia) eli otettiin mukamas huomiseen tuntumaa. Poni oli melkoisen sika alkuun, keskittymiskyky oli jossain aivan muualla ja muuten vaan piti olla hölmö. Totesin Shockin katselleen näitä samoja maisemia nyt kolmisen kuukautta, eli alkaa olla korkea aika kyetä tekemään töitäkin metsässä, eikä vain tuijottamaan silmät suurina jonnekin kaukaisuuteen...
Istuin siis harjoitusraviin ja alettiin tehdä töitä. Ja mitä tapahtuikaan, poni alkoi oikeasti vähän keskittyä! Aika ajoin nenä nousi ja varsinkin kotiinpäin kääntyessä Shock alkoi painaa kädelle ja yritti juosta puolipidätteistä läpi. Otettiin siis käännös ympäri ja uudelleen työntekoa poispäin kotoa ennen uutta yritystä. Poni painoi edelleen kädelle, mutta malttoi odottaa paremmin. Tähdättiin siis lastentarhan viereiselle kentälle, jossa lapsilla olikin ulkoilutunti aidan takana. Totesin tilanteen olevan paras mahdollinen keskittymisharjoituksille, eli ei muuta kuin harjoitusravia ja kaarevia uria. En yleensä koskaan käytä tätä kenttää, sillä se on liian pieni kunnon ratsastamiselle ja pohja ei ole paras mahdollinen, mutta puolisen tuntia ei riitä tappamaan edes Shockia, vaikka se alkuun sitä mieltä olikin.
Vaihtelin suuntaa, pyörittelin erikokoisia ympyröitä ja keskityin vaan ratsastamaan, halusin saada ponin kuulolle vaikka lapset leikkivät vieressä ja poni olisi mieluummin keskittynyt siihen. Ja se toimi! Poni alkoi myödätä kunnolla, polki takaa ja tuntui siltä, että se oikeasti pystyi suorittamaan vaikka häiriötekijöitä oli paljon. Ratsastin vielä kerran C:1 -radan läpi, yksi kohta jouduttiin tulemaan uudelleen ponin keskittyessä enemmän lapsiin, mutta muuten annan kyllä papukaijamerkin.
Onneksi huomiset kisat ovat todennäköisesti viihdearvoltaan hyvät myös muiden kuin meidän osalta! Kalle tosin tuomaroi, eli saan varmaan suuret haukut. Onneksi istun tuossa kiefferissä puolet paremmin mitä ikinä wintecissä, vaikka tuo kieffer on estesatula ja wintec yleismallia.
 |
| (c) Mia |
Huomenna siis meidän tulikoe, Kurren otan liinaan ellei Viivi halua tulla ratsastamaan - Viivi osallistuu kisoihin Kossulla - ja sunnuntaina harkitsin Kurren uimaanvientiä, mutta säätiedotus näyttää vähän turhan kylmältä minun makuuni. Pitää katsoa, mitä keksitään! Kurre vaikuttaa supermustasukkaiselta, kun puuhaan vain Shockin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti