Vielä yhtään starttia ihan ekaa lukuunottamatta en ole Kurrelta jännittänyt näin... Eilen vasta tajusin, että ensinnäkin tänään juostaan kilpaa (jos minulta kysyy viikonpäivää tällä hetkellä, mielestäni on perjantai...) ja ymmärsin peräti pakata Kurren tavarat, sillä olen tänään myös toimistossa töissä normaaliin malliin. Haen vain ponin ja ajan kilpaa siinä välissä :) Toivon mukaan heittelin valjaspussiin suurinpiirtein oikeita juttuja. Vaihdoin jopa kärryihin renkaat, tähän mennessä olen aina vaihtanut vasta kun pitäisi olla jo menossa.
Peukut pystyyn kiitos, tänään juostaan ehdottomasti Kurren vaikein lähtö tähän mennessä. Kuskia jännittää ja poni on suurella todennäköisyydellä whatever-asenteella, vaikka eilen olikin aika hellyydenkipeä :)
Shockilla oli järkytysten päivä eilen. Sen toimiminen liinassa ei ole ihan parasta mahdollista, vaan poni saattaa mennä pari kierrosta hyvin ja sitten kääntyä 90 astetta liinaajaan nähden ja lähteä kiitolaukkaa paikalta. Ponin kotikenttä on niin suuri, ettei perässä pysymisen mahdollisuuksia yksinkertaisesti ole.
Hälytin siis Idan paikalle ja Ida otti ponin liinaan, minä selkään, kumpparit etujalkojen välistä satulavyöhön ja menoksi. Ensinnäkin, poni ei kavahtanut juoksutuspiiskaa lainkaan sen ollessa normaalisti kädessä. Selvästi raippaterapia on auttanut :) Yritin istua mahdollisimman hiljaa selässä, olin mukana lähinnä puuttuakseni asiaan jos poni yrittää singota johonkin suuntaan. Oikeaan kierrokseen ei ollut itse asiassa ongelmia lainkaan! Poni vähän haki, mitä häneltä nyt halutaan, mutta ravasi ja laukkasi kiltisti kun käskettiin. Erityisesti hidastavat avut toimivat loistavasti. Ida sanoi "kääääyntiin" ja poni käveli ä:n kohdalla. Minä menin vielä kevyttä ravia, eli poni pysähtyi kuin seinään.
Myös vasen kierros toimi hyvin, kun olin selässä vähän auttamassa ponia. Tulin alas ja otettiin vielä muutama kierros molempiin suuntiin ilman ratsastajaa, aloittaen oikeasta. Laukkaa ei otettu lainkaan, mutta oikea kierros sujui hyvin. Vasempaan siirtyessä ei enää mukamas ymmärretty mitä haetaan, Shock kääntyi Idaa kohti ja näytteli kysyvän näköistä. Ida pyysi raipalla eteen, kaksi metriä ja taas käännyttiin kohti. Ida käski raipalla eteen ja luonnollisesti ponin piti hetken aikaa pelätä tilannetta, jolloin kävin raahaamassa sen käyntiin. Vaikka talutin ponia ulkopuolelta, silti oli käännyttävä Idaa kohti, aivan kuin koetellen, kuinka kauan jaksetaan ponin kanssa asiaa tahkota vai loppuisiko tämä jo. Tästä hinattiin poni taas liikkeelle ja tässä vaiheessa tuli se sinkaisu kentän portille, joka kaukonäköisesti oli tiukasti kiinni. Kenttä on sen verran pieni, ettei Idan tarvinnut laskea liinasta irti ja pysyi mukana - poni haettiin nurkasta ja kummasti alkoi ympyrällä juokseminen maittaa! Ei enää virheliikettäkään, vaan poni ravasi nätisti liinassa.
Lopetettiin hyvään hetkeen ja Ida kiipesi vielä ponin selkään, ratsastaen suurinpiirtein vartin. Perusjuttuja, siirtymiset, väistöt, vähän ympyröitä, poni näytti superhyvältä. Pitää opetella itse ratsastamaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti