Shockin ensimmäiset Pinomäkishokit

Käytiin tänään tosiaan Shockin kanssa aamureippailuilla. Käytiin ensin meidän ajolenkillä kyttäilemässä asioita, erityisesti tien reunoille kaivetut juoksuojat tuntuivat hyökkäilevän pienen ponin kimppuun minkä ehtivät... Maassa paikallaan oleva lanakaan ei ollut niin pelottava.

Edettiin ensimmäinen lenkki kevyessä ravissa ja poni kyttäili metsään, kuitenkin edeten mukavasti. Yhdessä kohtaa oli paha, kun molemmilla puolilla tietä oli katkaistu puunrunko, Shock ei oikein tiennyt mistä kohtaa uskaltaa vilahtaa ohitse. Toisella kierroksella otettiin vetosuoralla pätkä laukkaa ja poni oli kovasti menossa, mutta hyvin hallinnassa.

Käytiin vielä kääntymässä kiipeilymäessä. Tänne tulo oli selvästi ponille helpompaa - lieneekö syy huomattavasti kapeammassa, keskellä metsää kulkevassa polussa? Ilma oli melko lämmin edellispäiviin verrattuna ja oltiin edetty reippaasti ravaten pitkän pätkää, mutta ponilla ei ollut hidastushaluja. Sillä on selvästikin paljon parempi kunto, mitä olen tähän asti luullut! Jonkin verran se hirnui metsässä liikkuessa, selvästi vähän hukassa ja etsien hevoskavereita.

Pinomäen ainoaan mäkeen päästessä mentiin ensin helpoin osuus ylös ja vaikeampaa alas, jonka jälkeen koko jyrkkä osuus. Ei tuntunut olevan kovin raskasta, osittain ravia ja laukkaa mentiin. Kotiin päin lähdettiin pienen ravipätkän jälkeen laukaten, poni tuntui innokkaalta etenemään. Siirryttiin ravipätkän jälkeen käyntiin vähän ennen Pinomäen koulua ja käveltiin koulun kentällä vielä muutama kierros, Shock keskittyi lähinnä kauhistuneena tuijottamaan päiväkodin tykötarpeita... 

Shock sai kotona koko lenkin isoimman shokin ja joutui kokovartalosuihkuun, se oli hikoillut ihan reilusti - Shock tosin on hionnut ihan talvipakkasillakin, eli taitaa olla ominaisuus :) Vesiletku oli jotain järkyttävää, mutta selvästi tuli kivempi olo kun saatiin pesu alta pois.