Tänään päästiin toteuttamaan kavalettiharjoitukset - tosin vähän supistettuna. Ajattelin alunperin laittaa kentälle 3-4 ravipuomia, yhden puomin laukanvaihtoharjoituksia varten ja yhden tai kaksi kavalettia. Loppuviimeksi meillä oli vaihtopuomi ja yksi kavaletti, puomeja olikin vain kolme... Joskus niitäkin on ollut enemmän.
Hyvin pärjättiin näilläkin. Shock oli jotenkin ihan hirveän menossa kun käveltiin tien vartta kentälle. Matkaa on hiukan reilu kilometri, hyvät alkukäynnit saadaan ainakin! Pakko olla aika ylpeä Shockista, ohi ajavista autoista ei välitetä pätkääkään. Tosin Shockin kammoamia isompia autoja ei ole vastaan tullutkaan.
Kentällä verryttelin ponin ravissa ja laukassa hyvin avuille. Pari peruutusta, ravista pysähdyksiä, reippaasti eteenpäin. Vähän ajoittain poni meinasi jäädä pohkeen taa, mutta eiköhän se työstöllä taas nouse sieltä.
Kun siirryttiin laukanvaihtopuomille, Shock yllätti tämän akan - tosin ei positiivisella tavalla. Tuntui, että vaikka olisin seisonut päälläni satulassa, ei laukka olisi vaihtunut puomilla. Poni jatkoi joka kerta avuista huolimatta uuteen kierrokseen vanhaa laukkaa... Kokeiltiin siis vaihtoa kavaletilla, kun ponin piti kunnolla nostaa jalkansa maasta. Ensimmäiset lähestymiset olivat melko kiemurtelua, samaan kierrokseen jatkaessa laukka pysyi koko ajan oikeana. Kun tultiin hieman vino lähestyminen ja vaihdettiin suuntaa, jatkettiin taas edellisen kierroksen laukkaa. Pari kertaa jouduttiin tahkoamaan, kunnes yhtäkkiä poni kuitenkin hiffasi jutun juonen ja jo alkoi laukka vaihtua kun pitikin! Pari kertaa jäi myös vaihtumatta, mutta mielestäni ihan positiivinen suoritus.
Shockin kanssa vaan pitää ponnistuspaikkaa treenata. Jostain syystä olen aina nähnyt kyllä paikat, mutta Shockin tuominen oikeaan paikkaan tuntui tänään välillä hankalalta. Ponia pitää ratsastaa ihan loppuun asti tai se lähtee todella pitkältä - tai vastaavasti tulee ihan juureen - mutta Shock on helpompi pitää vauhdissa perusistunnassa, ei esteistunnassa. Poni tuntuu käyttävän heti tilaisuuden hyväkseen ja kadottaa tahdin, kun yrittää pitää painoa jalustimilla. Vähän aikaa tahkottiin siis tätäkin, mutta saatiin lähestymiset parantumaan kuitenkin. Loppuverkat kevyttä ravia eteen-alas ja sama kilometrin kotiin matelu. Kentälle mentiin puolijuoksia (ihan Shockin halusta, ei minun...) mutta kotiin etanaa hitaammin.
Pitänee alkaa sillä silmällä etsiä jotain estevalmennusta meille, jossa päästäisi valvovan silmän alle menemään pientä. Shockilla on edelleen mahaa, mutta se on myös rungoltaan sen mallinen, ettei siitä koskaan mitään mallinmitoissa olevaa saada. Omistajalta tuli myös lupa nyppiä ponin harja, velvoitan Mian tulla pitämään meikäläiselle asiasta oppitunnin :)
 |
| Elämästä kaikki irti |
 |
| Miten juuri piehtaroinut voi kiiltää noin? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti