Kesä ja kärpä... eikun paarmat.

Nyt ne paarmat löysi tiensä meillekin, kun vihdoin elohopea kohosi minulle sopiviin lukemiin. +26 näytti auton mittari tänään, ihanaa <3 Paarmat ovat paljon vähemmän ihania, mutta onneksi niidenkin huippuaika on kuitenkin aika lyhyt. Kaiken lisäksi suomalaiset paarmat näyttävät pikkuruisilta verrattuna italialaisiin, joita hipsin mieluummin karkuun kuin tapoin hevosesta...

Kurre sai tänään vielä nautiskella vapaapäivästä, huomenna Viivi ajaa vetoja selästä käsin. Mennään Shockin kanssa kiriavuksi. 

Shock sai tänään leppoisan maastolenkin kohtuullisen löysin ohjin, kierros ravia ja kierros laukkaa. Poni ei yritä enää ollenkaan hidastella vaan etenee reippaasti itse ja on koko ajan niin hyväntyylinen, että! Lämmin ilma luonnollisesti sai hikihanat auki ja poni pääsikin suihkuun kotona. Onnistuin jopa varjelemaan vastapestyä karvaa heittämällä saman tien päiväheinät nenän eteen ja iltapäivällä ötökkäloimen tuomaan tullut omistaja-Mari sai rapsutella puhdasta ponia. Tuli kiva fiilis, kun kuulemma poni näyttää tosi hyvältä ja tyytyväiseltä. Heitin Shockin ötökkäloimen koneeseen vielä, huomenna saa aamujaloittelun jälkeen suojaa paarmoilta. Ne ikävät paarmat kun pörräävät Shocraasun ympärillä ihan työkseen... Onneksi tarha on sen verran tuulisella paikalla, ettei paarmapilvi ole mitenkään valtava.

Sen verran valmennusstressiä on ilmassa, että mietin ihan tosissani mitä laitetaan itselle ja ponille päälle, jotta soinnutaan yhteen... Glen Gordonin ihananihanat punaiset huopa ja huppu on tilauksessa, mutteivat taida ehtiä tiistaiksi. Joku muukin oli tykästynyt näihin, koska Manussa ei ollut kuin koulumallin huopaa jäljellä.

Eilen tuli myös hööksin aleostokset. Näistä huomenna enemmän :) Paljon pinkkiä tuli ainakin!

Kolmin verroin ylpeänä

Nyt saanee olla ihan vähän rinta rottingilla. Käytiin tänään taas kentällä, tällä kertaa hyppääminen mielessä. Kurre tuli mukaan ja myös Kurre hyppäsi! Ihan ekat hypyt ratsastajan kanssa ja oikein mallikkaasti. Ensialkuun vähän kiemurrellen lähestymiset, mutta parantuen koko ajan. Ihan ravilähestymisillä Kurre hyppäsi, mutta kyllä sai pienestä olla ylpeä.

Shockin kanssa hypättiin turvallisesti laukassa, sekä n. 40cm kavalettia että ehkä 60-70cm korkuista. Korkeudesta en ole ihan satavarma, mutta tässä kohtaa taputin itseäni olalle. Jalat eivät vetäneet makarooneiksi eivätkä kämmenet hikoilleet, eli suurin estepelko taitaa olla takanapäin :)
Ilmeisesti viime viikon kavalettiharjoitukset antoivat pientä pontta Shockillekin, sillä tänään kaikki tuntui helpolta. Kerran omasta mokastani lähdettiin pikkukavaletille pitkältä, pitäisi vaan ratsastaa loppuun asti eikä jättää ponia yksin... Muuten paikat tuli hyvin, pari puolikasta tuli otettua kun otin pidätteen liian myöhään. Isommalle kavaletille tultiin myös hyvin ja Shock tuntui tosi innokkaalta hypäten kevyen oloisesti. Hyvillä mielin ensi viikon valmennukseen!

Matkalla kentälle käytiin marssimassa lammen läpi (Shock meni taas veteen hienosti!) ja kotimatkalla päästettiin Kurre vielä oikomaan jalkojaan. Viivi lyhensi jalustimia ja paineli menemään kunnon jockeyasennossa kaksi vetoa Shockin laukatessa vieressä. Meni Kurre ainakin sitä vauhtia, ettei Shock pysynyt ravilla perässä :) Tamara Skutnabb on tulossa kokeilemaan Kurrea zilcolla montehiitille, jos vain saadaan aikataulut sopimaan.

Kenttäponia mä metsästän...

Asioita, joista olen tällä hetkellä ylpeä Shockissa:

1. Oma moottori on vahvasti käytössä.

2. Se menee veteen. Ei ehkä riemusta kiljuen, mutta se menee.

3. Se on vaan niin lutunen :)

Käytiin eilen pieni tahtojen taisto kentällä, jolla oli peräti yksi vesilätäkkö. Jos kuitenkin halusi ratsastaa suoraa uraa, se vei suoraan sen vesilätäkön läpi. Shock tietenkin löi niin kauhuissaan liinat kiinni ennen lätäkköä, kyttäsi sitä ohi kulkiessaan ja muuten vaan oli apina. Hetkeksi vedettiin esirippu eteen ja keskusteltiin asiasta, lopputuloksena oli alkuverkkalaukkoja pitkin ohjin suoraan vesilätäköstä laukkaava poni. Ilman elettäkään pysähtymisestä, kiertämisestä tai edes kyttäämisestä. Poni ei saanut selkäänsä, muttei saanut myöskään kiertää sitä lätäkköä.

Koska yöllä satoi, se sama lätäkkö oli edelleen paikallaan, sekä yksi pienempi lätäkkö oli ilmestynyt. Isompaa lätäkköä yritettiin ensin kiertää, kunnes mieleen muistui kuinka hienosti rouva kykeni eilen olemaan välittämättä siitä lätäköstä. Mutta mikä parasta - kotimatkalla käytiin metsälammella koittamassa lampeen menoa ja Shock meni ilman sen suurempaa showta sinne veteen! Pysähtyi kerran kun tajusi mihin oltiin tultu, sitten käveli lammikon reunalle ja siitä pieni askel kerrallaan veteen. Aikaa meni yhteensä ehkä minuutti! 

Shock on oikeasti herättänyt allekirjoittaneessa halun alkaa hypätä uudelleen, sekä myös mahdollisesti kokeilla maastoesteitä syksyn aikana vielä jos vain mahdollista. Ihan vain harrasteen helppoja esteitä, ehkä jopa jotain osia tuttarista, mutta vesiesteisiin me ei olla valmiita missään nimessä vielä. Kun ponilta sujuu veteen meno sujuvasti, voidaan alkaa miettiä ehkä sitäkin :)

Tänään kentällä jatkettiin siitä mihin eilen jäätiin, pohkeenväistöä pääasiassa ravissa siis. Kokeiltiin pari kertaa myös laukassa ja kyllä sieltä pari askelta tuli! Otin tänään jo kotoa raipan mukaan ja se ei häirinnyt koko kilometrin kävelymatkalla ollenkaan, mutta kentällä piti alkuun juosta alta pois ja painaa kädelle. Siirryin siis ravista käyntiin ja työskenneltiin käynnissä niin kauan, että poni oli 110% kuulolla ja taipuisa molempiin suuntiin - uusi raviinsiirtyminen oli paljon sulavampi ja poni alkoi tehdä töitä. 

Ihan kiva päivä, huomenna taidetaan hypätä muutamia kavaletteja. Keskiviikon Shock saa vapaaksi kun käydään Kurren kanssa taas uimassa, torstaina on minulla vihdoin vapaa jolloin voitaisi ottaa Shockin kanssa maastolenkki.

Sukellusvene ja koulupossu

Olipa päivä. Olenko koskaan maininnut inhoavani vuorotöitä? No, nyt ainakin. Aamulla availin työpaikalla ovea 5:30, viihdyin töissä 12 asti ja kotona kävin vain vaihtamassa vaatteet. Suunnitelma oli ottaa nokka kohti Yyteriä Kurren kanssa, mutta sitä ennen vääntää koulua Shockin kanssa.

Eka taistelu käytiin kotipihassa lähtiessä. Hansu oli lähdössä hiitille, eikä Shock olisi millään voinut kävellä hevoskopin ohi, josta oli lastaussilta auki. Loppuviimeksi mentiin peruuttaen ohi, jotta päästiin tallustelemaan kentälle. Inhoan lastausongelmaisia hevosia, ihan näin asian vierestä. Shock matkustaa hyvin, mutta sinne koppiin meno on jotain aivan kamalaa. Näköjään myös kopin ohitus - tai edes lähestyminen - ratsastaja selässä on liian vaikeaa.

Kentällä poni oli alkuun todella ärsyttävä. Pohkeeseen reagoitiin kymmenen minuutin viiveellä, taivutukset sentään menivät läpi. Vähän seurattiin draamaa verryttelyn ohessa, kun naapurin hevonen oli ottanut tarhasta ritolat ja sitä metsästettiin aikansa.

Loppuviimeksi pyysin Julilta kuitenkin kouluraippaa lainaan. Olen kerran aikaisemmin koettanut raippaa Shockin kanssa ja silloin lopputuloksena oli alta juokseva poni, joka ei keskittynyt ollenkaan. Tänään ensimmäinen puoli kierrosta oli yritys alta pois, mutta sitten jokin taika tehosi! Allani oli eteenpäinpyrkivä, erinomaisessa peräänannossa polkeva ja ennenkaikkea pohkeen edessä oleva poni! Kaikki pienetkin pohjeavut menivät läpi välittömästi vain sillä, että se raippa oli kädessä. Pari kertaa taisin raippaa käyttää, ensin sen käteen saadessani huomauttaakseni reagointinopeudesta ja pari kertaa laukassa muistuttamaan takapään työskentelystä, sekä vielä lopussa pohkeenväistössä muistuttamaan taas takapäätä. Minulle raippa on aina ollut nimenomaan merkinantoväline, joka huomauttaa hevoselle nopeasti jos ei mitään tapahdu. Tänään raippa palveli nimenomaan tässä tarkoituksessa ja loistavasti palvelikin :) Shock saa siis alkaa totutella raippaan kunnolla.

Tehtiin ihan kunnon treeni ja lopetettiin kuitenkin, kun ponilla oli vielä voimia jäljellä. Kotiin päin tosin käveltiin ensimmäiset 400m niiiiiiiin hitaasti... Kunnes mutkassa tuli traktori vastaan. Shock tosiaan pelkää isoja moottoriajoneuvoja. Onneksi oltiin juuri erään pihatien kohdalla, lainasin törkeästi jonkun pihaa ja väistettiin sinne - ja kiltti traktorisetä hiljensi heti vauhtia, kun näki meidän väistävän. Shock sai isot taputukset, kun vain meinasi poistua paikalta :) Loppumatka kotiin tassuteltiin sentään vähän vauhdikkaammin, mitä siihen asti.

---

Viivin kanssa siirryttiin Kurreurheiluun ja pakattiin poni autoon. Huristeltiin koirarannalle, jossa puettiin ponille suitset ja Viivi näppäränä tyttönä loikkasi selkään ilman apuja... Suunnattiin rannalle, jossa oli hillitön määrä koiria. Poni ja minä veteen, järkyttävän kylmään veteen. Yyterin ranta on ihan superloiva, saatiin taas taaplata pitkälle jotta saatiin poni kunnolla uimaan. Kaksi noin viiden minuutin uintipätkää, välissä puhallusta jalat tukevasti pohjassa. Naurettiin Viivin kanssa sukeltavaa ponia, kitistiin kylmästä vedestä ja naurettiin vähän lisää :) Kauaa ei viihdytty, kotona poni pestiin merivedestä ja päästettiin päiväheinille. Keskiviikkona uudelleen!

---

Koulupossun kanssa on muuten eka valmennus varattu - 10.7. Kalle Nykäsen oppiin hyppäämään. Elokuun lopussa ja syyskuun alussa Porin Ratsastajat järkkää seurakisat koulussa ja esteillä, pitänee käydä nolaamassa itsemme? :)

Kesäfiilistelyä

Vuorotyöläisen motivaatio oli tänäänkin hukassa ja käytiin Shockin kanssa vain kävelylenkillä. Suitset päähän ja suojat jalkaan, satula sai jäädä kotiin ja tassuteltiin Lattomerelle uutta reittiä. Tunti marssittiin rauhallisessa tahdissa Lattomerelle ja takaisin. Lattomeren päädyssä oli ikävästi paarmoja ja hyttysiä, mutta Sippolan laitumella olevat hevoset saivat hetkeksi Shockin jakamattoman huomion :) 

Harvan hevosen kanssa olisin uskaltanut lähteä ilman satulaa ja suurin osa lenkistä pitkin ohjin liikkeelle. Shock on ihan super siitä, että rauhallisen lenkin ollessa kyseessä se tosiaan tallustelee ilman suurempaa draamaa eteenpäin, mutta myös herää tarvittaessa!

Huomenna sataa kaatamalla, eli jää ponien liikutus välistä. Sunnuntaina Kurren kanssa uimaan ja Shockin kanssa reippaasti kouluratsastusta.

Viime viikon verkkalaukkoja

I've got a feeling...

..that some day my little pony might be quite fast one! ;)

Uljas maastoponi

Työt haittaavat pirusti harrastamista, tänään Shock saa jo viikon kolmannen vapaapäivän... Tänään on onneksi viimeinen iltavuoro (ja tietty välivuoro eli alkaen kello 13, mitään ei ehdi tekemään...) ja ainakin perjantaista sunnuntaihin on loistavaa aikaa ratsastaa ja kiusata Paksua. Ensi viikko alkaa taas kahdella illalla, mutta pitää vaan jaksaa nousta aikaisin. Keskiviikkoa ja torstaita odotellessa, vapaata!

Eilen onnistuttiin Shockin kanssa osumaan yhteen sateettomaan väliin. Käytiin nopea maastolenkki, joka meinasi muuttua vähemmän nopeaksi kun halusin käydä kahlaamassa samaisessa lammikossa, jossa käytiin Idan ja Herneen johdolla sunnuntaina - ensin puhallettiin ja oltiin nelitassuvastaanharauksessa, mutta me MENTIIN sinne veteen! Ja tultiin vastarannalta samaa reittiä takaisin, huomattavasti lyhyemmän taistelun jälkeen. Shock yritti kaikin keinoin poistua paikalta ekat 10-15min, mutten tosiaan antanut periksi tai ponia ei olisi saanut enää ikinä veteen. Nyt poni sai hillittömät kehut ja kiitokset ja pääsi poistumaan lätäkön lähietäisyydeltä kohti metsää.

Metsässä jouduttiin vähän spurttaamaan alta pois, kun Vaahtera oli ajamassa vetoja ja viimeinen veto ajamatta. Shock ei ainakaan pelkää kärryjä, joka on meidän maastoissa ihan kiva juttu :) Leikittiin vielä vähän lisää kenttäratsua ja hypättiin edes takas yksi tukki ruohoittuneella metsätiellä ja ravikierroksen jälkeen hanateltiin yksi suora laukkaa. Poni oli tosi reippaasti menossa koko ajan ja herkällä päällä. 

Kotona tulikin Shockin suurin kauhu eli vesiletku kylään. Sade on taas uittanut metsän karmeaan kuntoon ja hiekkatieltä yllättäen lentää sitä hiekkaa, eli poni pääsi (joutui) alavartalopesulle. Se oli aivan kamalaa. Tämän jälkeen leipää naamaan, sadeloimi päälle ja takaisin pihalle, allekirjoittaneen lähtiessä töihin.

Tänään Kurre joutuu vielä aisoihin Viivin ollessa lomalla, ikävän vähän tyrkyllä noita alle 50-kiloisia vararatsastajia. Sunnuntaina tiedossa Yyterissä uimista, Viivi ratsastaa maanantaina ja keskiviikon vapaan voisi taas kuluttaa ponin kanssa Yyterissä.

Vruuuuuuuuuuuuuuuuum

Pori 15.6.

Kurren viimeiset vedot hetkeen ajettu tänään. Lähdettiin niin laiskasti lenkille, että tuli tehtyä päätös siirtyä lähinnä ratsastus- ja uintitreeniin hetkeksi :) Viikonloppuna siis ensimmäinen uintireissu, ikävä kyllä itse inhoan kylmää yli kaiken. No, kai Kurre mut kiskoo väkisin perässään sinne mereen.

Ajoin kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan vetoja 3 + 3. Lämmittelykiekalla kyllä meinasin jo lähteä pois, itseltä ilmeisesti eilisestä vauhdikkaammasta lenkistä Shockin kanssa toinen pitkä selkälihas aivan jumissa - jousittamattomat kärryt eivät ole ihan ideaaliratkaisu noin lanaamattomalla metsähiekkatiellä...

Ekat kolme vetoa olivat aika mitäänsanomattomia, toisesta satsista eka meni ok, mutta kaksi vikaa oli hyviä. Tiedä mitä neitokaisen päässä napsahti, kun alettiin pysyä paremmin ravilla, suorempana ja jopa pää ylhäällä. Kurre on keksinyt jostain vetää yhtäkkiä kesken vedon pään alas, jolloin se lähes poikkeuksetta laukkaa ellei akka kärryillä reagoi tarpeeksi nopeasti. En vaan viitsi joka kerta sekkiä laittaa kotona, opetelkoot juoksemaan ilmankin. Kahdesta vikasta vedosta jäi hyvä fiilis, eli suunta kohti kotia.

Kotona poni seisoi kiltisti keskellä pihaa kun riisuttiin varusteet ja ja kunnes marssittiin tarhaan. Hyvin on oppinut laiskan omistajan tavoille, ihan turhaa laittaa kiinni kun kerran paikallaankin pysyy :) Kyllä, tähän on ihan opeteltu pienestä pitäen, Pommac osasi tämän myös.

"Teitä varten täytyy kehittää ihan oma ratsastustaso!"

Ottaako tuon nyt sitten hyvällä vai pahalla...

Kiitos kuvista Ida Säntti!

Alkuraveissa voi vielä vähän kyttäillä...

Ja laukata kaasuhanaa auki

Ja sehän RAVAA!

Söpis!

Juhannusrentoilua ja ratsastelua

Toivon mukaan teilläkin oli mukava juhannus :)

Perjantaina kävin heti aamusta ratsastamassa ja ajamassa ponit. Shockin kanssa käytiin reippailemassa ravilenkillä Porin tallin liepeillä asti sekä kiivettiin mäki kerran ylös - pienen tilanteen kera. Nostin mäen alla laukan ja suunnattiin jyrkkään ylämäkeen, johon olikin ilmestynyt sitten viime kerran nuori paju riippumaan polun ylle. Shock mahtui alta, onneksi se tosiaan oli nuori paju ja jousti mukana. Shock reippaili loivimpaan alamäkeen peräti ravia, ilmeisesti tasapaino alkaa olla kohdillaan :)

Kurren kanssa käytiin perjantaina noin 7 kilometrin hölkkälenkki. Poni oli maailman laiskin, joten hölköteltiin vain menemään... Kotona viikottainen hexocil-pesu ja sukkahousu takaisin päälle. 

Loppuperjantai menikin tiiviisti töissä - oli toiselta toimipisteeltä sairasloman sijainen Sami kaverina ja oli niin äärettömän hauskaa, ettei harmittanut yhtään töissäolo! Koko ilta meni pitkälti hihitellessä aivan väsyneitä ja taas tuli todettua mun tulevan paremmin toimeen miespuolisten työkavereiden kanssa. Ollaan enemmän samalla aaltopituudella, vaikka kivat työkaverit on muutenkin :)  

---

Lauantaina jätin laittoman aikaisin Timon nukkumaan ja suuntasin itse ratsastamaan, herättäen samalla kuvaamaan lupautuneen Idan. Tassuteltiin Shockin kanssa Wilkulle ja esitettiin kouluratsastusta kameran edessä, kuvia tulee kunhan Ida lähettää ne mulle :) Poni toimi oikeastaan tosi kivasti, polki alleen pyöreänä ja haki taas myös laukassa pieniä pätkiä oikein päin. Treeniä lisää, suunnitelmissa mm. jumppasarjaa kavaleteilla voimistamaan takapäätä.

Loppulauantai menikin anopin lihapatojen ääressä mökillä Timon kanssa. Jäätiin yöksi ja harmitti, etten päässyt uimaan - järvenrantamökki, lämmin vesi, somersby ja rauhallinen juhannuspäivä.

---

Tänään palailin juuri tallilta kotiin. Ida tuli Herneen kanssa maastoseuraksi ja nyt voi olla Shockista ylpeä! Vettä kammoava Shock suostui kuin suostuikin kahlaamaan lammessa - tosin turvallisesti Herneen hännässä kiinni, Herne 4v näytti Shockille 13v miten normaali asia vesi on - ja metsässä ravatessa pysyttiin kuin pysyttiinkin Herneen perässä. Kun siirryttiin laukkaan, pyysin Idan esteraippaa lainaksi josko Shock suvaitsisi oikeasti liikkua eteenpäin tuuppaamisen sijaan.

Ja aijai! Ekaa kertaa koko aikana jonka olen tuntenut Shockin, poni liikkui ihan tosissaan eteenpäin! Riitti, kun raippa oli kädessä, kerran koskin raipalla kevyesti lavalle ponin yrittäessä hidastaa vauhtia eikä reagoinut pohkeeseen. Ei ollut mitään ongelmaa laukata Herneen vieressä, poni laukkasi kerrankin kunnolla eteenpäin, käytti takapäätään ja ETENI! Tuli ihan sikahyvä fiilis, kyllä Shock pääsee kun vaan viitsii :) Tarvii selvästi vaan alkaa pitää sitä esteraippaa mukana maastossa, sekä mahdollisesti myös hypätä raippa kädessä. Shock sai isot taputukset ja ison porkkanan kotona. Kuntoa ponilla on, samaten liikettä, kunhan sen vaan saa ulos. Kentällä poni on mukavan eteenpäinpyrkivä, mutta kotimaastoissa ei revittely oikein onnistu - nyt kun onnistuu, yritän ratsastaa ponia kunnolla eteen jotta paikat saadaan kunnolla auki ja lihaksisto pääsee venymään. 

Kuvat lauantailta tulee heti, kun saan ne käsiini!