Kolmijalkaisen ponin tilaan saadaan vastaus. Kurren kaviossa lymyili paise.
Tavoittelin eläinlääkäriä puoli aamua, onneksi tuli nopeasti tarkistamaan tilanteen kun vihdoin sain kiinni. Poni oli pirteänä ja normaalina omana itsenään karsinassa, kävellessä ontui selvästi, mutta parani muutaman askeleen jälkeen. Kiertoliikkeestä näki, ettei kaikki ole ok. Eilen ei sykettä vielä tuntunut, mutta tänään tuntui ja paisekin löytyi ilman kaviopihtejä, puhkeamalla eläinlääkärin sormien alle. Askartelin siis betadinehauteen kavioon ja soitin kengittäjää avaamaan paiseen kunnolla. Poni sai lisäksi kipulääkettä, ettei kipeyttäisi toista takastaan varoessaan toista.
Koppihoitoa tiedossa siis. Ilmeisesti poni on saanut juuri sopivasti astuttua jonkin kiven päälle. Ajoin nimittäin lauantaina Kurren töiden jälkeen ja minkäännäköistä ongelmaa ei ollut, paitsi vauhdinhallinnassa. Kovaa olisi pitänyt päästä... Poni oli lauantaina pirteä oma itsensä, sunnuntaina kolmijalkainen. Nyt paketoidaan kaviota noin viikon verran ja annetaan kipulääke kolmena päivänä. Sielunhoitoa tulee olemaan paljon, kun pidän ponille seuraa karsinassa...
Itse olen ollut aivan kuollut jo monta päivää. Pääsin la-su yönä kotiin vähän ennen kolmea, nukuin puoli kahteentoista päivällä ja lisäksi nukuin iltapäivällä parin tunnin päiväunet. Yöunet 22-7 ja taas olen aivan poikki, haluan päiväunille... Univelkaa aivan järjettömästi ja sen kyllä huomaa.
Nyt kokkailen rakkaalle miehelleni illaksi ruokaa ja itselleni evääksi töihin samalla kun odottelen kengittäjän soittoa. Lupasi tosiaan yrittää vielä tänään tulla avaamaan paiseen kunnolla, huomenna viimeistään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti