Match show @ Sastamala

Päivä Sastamalassa oli mielenkiintoinen. Lähdin tosiaan yksin liikkeelle, hyvässä sovussa ponin kanssa. Jouduin luottamaan GPS:n johdatukseen, sillä en tiennyt ollenkaan mihin tosiasiassa olin menossa!

Innostunut näyttelyponi...
(c) Kuvagalleria Haituva

Löysin kuin löysinkin perille näyttelypaikalle. Kurren vuoroon oli vielä aikaa, joten kävin vain maksamassa meidät paikalla olijoiksi ja seurasin shettiksiä, samalla harjaten ponia joka pyöri kuin väkkärä joka ilmansuuntaan. Juttelin tuttujen kanssa ja aloin pikkuhiljaa kävellä Kurren kanssa, myöhemmin myös juosta. Kehän ulkopuolella poni tuntui liikkuvan ihan mukavasti.

Terhi kysyi yhtäkkiä, voisinko näyttää hänen vuotiaan russinsa Viola Ween hänen sijastaan kehässä. Otettiin Violan kanssa pieni ravipätkä ja vähän käveltiin Ilectra-kaverista poispäin, ja eikun kehään! Viola oli parista vuorossa ensin ja oli levoton, mutta se oli arvattavissa kaverin jäädessä kehän ulkopuolelle ja kun piti seisoa paikallaan. Tuomari oli mielestäni siitä erikoinen, että kyseli kovasti ponista - muissa käymissäni mätsäreissä ja näyttelyissä tuomari ei ole puhunut kuin kirjurille - ja suurinpaan osaan kysymyksistä vastasin "en tiedä, tapasin tämän ponin viisi minuuttia sitten"... Kysymykset olivat mielestäni sellaisia, että olisi voinut jättää kysymättä jo ensimmäisen "en tiedä kun en ole ponin kanssa muuten missään tekemisissä"-vastauksen jälkeen kysymättä. Ei, en tiedä tämän päiväohjelmaa, enkä myöskään huomannut kysyä tarhaako poni yhden vai useamman ponin kanssa. Molemmat varsat, 2-vuotias Nummen Herbert ja 1-vuotias Viola saivat punaiset ruusukkeet eli ykköspalkinnon.

Kehästä tullessa vaihdettiin Terhin kanssa lennossa, nappasin Kurren narun luovuttaessani Violan Terhille ja painelin saman tien uudelleen kehään. Kurre oli täysi possu! Väisti tuomaria koko ajan sivulle, enkä kehdannut läimäyttää ponia piiskalla kylkeen tuomarin nenän edessä. Ylläolevasta kuvasta voi nähdä, kuinka innoissaan se esitti ravia. Kyllä se liikkeelle lähti, mutta on esiintynyt paremminkin. Kurren tuntien en ihmettelisi, vaikka se murjottaisi ja olisi mustasukkainen Violalle.

Arvostelupaperin hienoin kohta oli ehdottomasti kohta kaviot: "hoidetut, idioottikengät edessä". Kenenkään muun kengityksestä ei manittu mitään, ilmeisesti oli uusi ja ihmeellinen asia tuomarille. Kurrestakin kyseltiin kaikki alkaen liikutuksesta ja loppuen uteluun mitä alla olevat kengät auttavat, kovasti kehuttiin eikä oikeastaan muuta vikaa löytynyt, kuin etujalkojen hajavarpaisuus. Siksi vähän ehkä söikin, että Kurre sai kakkosen, kun kaikki muut muut ponit-luokkaan osallistuneet saivat ykköspalkinnon. No, tämä tuomari ei tykännyt, ei sille mitään voi. 

Paikalla oli järjestäjän puolesta valokuvaaja, jonka edessä Kurre laittoi taas parastaan. Valokuvaajan edessä kehtasin jo mäjäyttää vaeltelevaa ponia ja välittömästi oltiin kykeneväisiä seisomaan paikallaan, tosin korvat luimussa. Pääkuvan eteen saatiin tehdä töitä, sillä poni kiukutteli minkä ehti. Saatiin kuin saatiinkin ainakin ok-tasoinen kuva sitten loppuviimeksi. Odottelen tällä hetkellä kuvaajan saavan kuvat sivuilleen. Jos ovat niin hyviä että viitsin niistä maksaa, saanen julkaista myös täällä.

Kurren taidonnäyte kopin etupuomin suhteen:

Tuohon on keksittävä jokin Kurrevarma viritys. Tämä on nyt kolmas kerta, kun poni ihan itsenäisesti on avannut etupuomin...