voi olla vaan yksinkertaisesti niin ylpeä jostain eläimestä?
Shock on nimittäin ollut viimeiset kaksi päivää tosi hyvä. Eilen väänsin kotikentällä koulua ilman satulaa, köytin lampaankarvan loimivyöllä pehmustamaan ja tyrkin menemään. Olen jättänyt koulupuolen ihan retuperälle viime aikoina, nyt haettiin kuuliaisuutta ja ponia pohkeen eteen tekemällä paljon siirtymisiä sekä erilaisia kiemuroita. Alkutunnista ponia sai todella ratsastaa eteen, mutta pikkuhiljaa se tuli nopeammaksi ja suorastaan kuumui laukoista. Oli silti kiva nähdä, kuinka paljon oma tasapaino on taas kehittynyt! Viimeksi kunnolla ilman satulaa mennessä huopa valui oikealle, mutta nyt lampaankarva pysyi tasan siinä asennossa, missä sen sinne selkään laitoin :)
Poni oli eilen kauhuissaan, sillä se oli liikutettu kevyesti jo aamulla. Ratsastin kuitenkin ihan kunnon treenin illalla, poni ei vaikuttanut tippaakaan väsyneeltä vaikka hikosikin jonkin verran. Tosin hikoilisin minäkin, jos alkaisin muistuttaa mammuttia...
Tänään käytiin maastossa ja kokeiltiin Marin kanssa, jääkö Dagmar rauhassa yksin vai tuleeko paniikki kaverin lähtiessä. Toppasin päälleni kaikki löytämäni punaiset vaatteeni (punaiset housut, pinkki verkkatakki ja viininpunainen liivi - kaunista) ja ponille vielä heijastinpeppupeitto, sillä Shockin kotimaastoissa metsästetään hirviä. Ilmeisesti kannatti kaivaa kaikki mahdollisimman näkyvät vaatteet esiin, sillä en nähnyt ainuttakaan metsästäjää, koiraa tai hirveä koko lenkillä.
Mentiin alkuverkoiksi metsäpolkua ravilla ja pienen lammen rantahiekkaa laukalla. Otettiin myös vähän kiipeilyä soranottopaikalla ja Shock ylitti itsensä täydellisesti, nimittäin soranottopaikan pohjalla oli iso, matala vesilammikko. Ensimmäinen lähestyminen ravilla ja toinen laukalla, molemmat kerrat vauhdin hidastuessa vain aavistuksen poni porskutti suoraan veteen! Ehkä meillä on kuitenkin toivoa startata esimerkiksi Ypäjän harrastetta, johon kuuluu myös vesi toisin kuin Niinisalossa. :)
Kotiin mennessä ratsastin vielä pellolla avut kunnolla läpi ja hain molempiin suuntiin pyörivän laukan. Tarvii tehdä jostain kavalettimateriaaleja ja treenata pieniä jumppasarjoja ja muita takapäätä vahvistavia lihaksia, jotta laukka alkaisi todella kantaa kunnolla. Oikeaan haetaan pieniä pätkiä oikein päin ja poni myös alkaa taipua, vasempaan taipuminen on selvästi hankalampaa ja laukan jälkeen saa hetken ratsastaa jotta poni päästää kunnolla vasemmasta ohjasta irti. Jäi silti hyvä fiilis, sillä ponilla oli hyvä ote työntekoon myös pellolla ja tuli nopeasti kuulolle.
Dagmarkin jäi kotiin tyytyväisenä natustamaan heinää, vaikka Shock lähtikin. Jonkin verran kuului hirnuntaa, mutta kotona odotti varsa täysin ilman paniikkia ja vähän ihmetteli vain, mihin Shock oikein katosi. Ilmeisesti siis päästään jatkamaan valmentautumista aivan normaalisti, kun Dagmarin kerran voi jättää hetkeksi yksin kotiin. Meillä on nyt paikka Carl-Harry Freyn valmennuksiin! Carli olisi seuraavan kerran tulossa nyt keskiviikkona, mutta olen itse töissä eli siirretään ekaa valkkaa vielä vähän eteenpäin. Sinänsä hyvä, että Shock saa toipua rauhassa taudistaan vaikkakin se hyppäsi erinomaisen hyvin ja innokkaasti kaksi tukkia maastossa tänään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti