Shock tuli meille muistaakseni kesäkuun alussa. Silloin maastoilin ensimmäiset kaksi viikkoa saadakseni ponilta sen omaa moottoria käyntiin ja eteenpäinpyrkimystä esille. Poni oli ollut puoliksi lomalla ennen kuin aloin viime marraskuussa liikuttaa sitä, talvi tarvottiin hillittömässä hangessa ja maastossa käytiin aika harvoin, sillä jännitysmomentteja oli aina turhan paljon ilmassa - jouduttiin kulkemaan pätkä tien vierustaa, jolla oli raskas rekkaliikenne. Shock tosiaan pelkää kuollakseen isoja ajoneuvoja.
Nyt... Poni ei enää pysähdy! Eilen se kuskasi kuin märkää rättiä pitkin laukkasuoraa (tyhmä minä, mitäs opetan laukkaamaan sillä tietyllä suoralla) ja painoi korvat hörössä lähes kiitoa kun käytin kaikenlaisia kikkoja vauhdin hiljentämiseen. Tämä tapahtui samalla suoralla kahdesti, kolmas kerta oli jo kunnolla hallinnassa. Pienen välikävelyn jälkeen Shock oli valmis uusiin laukkavetoihin.
Tänään poni oli alkuun vähän rauhallisempi ja aavistuksen hitaampi pohkeelle, mitä se on vähään aikaan ollut. Pikkuhiljaa ravaillessa se alkoi heräillä - oltiin liikkeellä yhdeksän maissa, oliko siinä syy hitauteen? - ja eka laukkapätkä oli hämmästyttävän hidasta toimintaa. Yhtäkkiä poni alkoi kuitenkin kuumua enemmän ja enemmän, pian sitä saikin taas pidellä ponin osoittaessa menohaluja koko ajan enemmän. Hassu poni!
Wanting...
Haiskahtaa hööksiltä :) Shockille ensi kautta ajatellen kenttäsuojat ja putsit, HV Polon ihana satulahuopa - kaikki punaista, tottakai - ja vielä sinipunaiset kuljetussuojat. Allekirjoittaneelle toppaliivi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti