Kurren kolmas ratsastuskerta

Kurren kolmas ratsastuskerta on tosiaan takanapäin. Pakko olla edes vähän ylpeä neitokaisesta! 

Kurre tosiaan oli varsana hankala oikeastaan kaikessa muussa, kuin turvan silittelyssä. Jalkoihin ei saa koskea, lavoista taaksepäin koskiessa tuli kaviosta, loimea ette ainakaan laita... Ajo-opetusta edeltävänä aikana kävelin valjastetun ponin kanssa lenkkejä potkuremmin roikkuessa vapaasti auki ja Kurren pukitellessa remmin olemassaoloa. Ollaan tultu ihan järjettömän pitkä tie siitä ja poni on minut täysin yllättänyt, kuinka hyvin on hyväksynyt ratsastusjutut! Kärryiltä ja ratsailta raipan käyttö on yhä ja yhtä ällöttävää ponin mielestä, mutta hyväksyy komentamisen kuitenkin. Toki ratsastaessa asiaan kuuluu nyrpeä ilme, Kurre kun ei mielellään myönnä kenenkään muun olevan oikeassa tai uusien asioiden olevan sittenkin ihan kivoja.

Viivi harjoitteli tänään ensi torstain kisojen raviohjelmaa, pidetään kaksi harjoituskertaa vielä. Mennään kisoihin ihan vaan katselemaan kouluaitoja, hakemaan kokemusta ja pitämään hauskaa, eli mitään tavoitteita ei ainakaan minulla ole. Tietty jos hyväksytyt prosentit parivaljakko saisi, olisi kiva tulla kotiin :) Raviluokka lähellä olevalla tallilla on ihan hyvä Moniponirussi-pisteiden keräyspaikka kuitenkin.

Marssittiin tänään tosiaan Pinomäen koulun kentälle ja Viivi verkkaili ponia käynnissä ja ravissa. Päädyssä, josta pääsee lähtemään kotiin, oli alkuun vähän kääntymisongelmaa, mutta sekin saatiin ratkaistua pienellä napautuksella raipalla lavalle ja kummasti alkoi kääntyminen maistua niinkuin piti. Pysähdykset ja kaarevat urat läpi ja tultiin pari kertaa se raviohjelma läpi ennen kuin poni ja Viivi lähtivät maastoon ja minä Toukariin.

Ohjelma meni kivasti. Kurrelle oli pari kertaa kauhistus joutua kääntymään lävistäjälle niin pian kulman jälkeen, mutta kokonaisuutena meni mukavasti ottaen huomioon ponin kokemattomuus. Treenaillaan vielä pari kertaa, niin eiköhän rata saada läpi kisoissa.

Rataharjoitusten jälkeen parivaljakko lähti kiipeilemään ja poni oli kuulemma kiltisti kävellyt jyrkän mäen ylös asti! Pari kertaa ravissa ja pari kertaa kävellen, kyllä me sille ponille vielä peppulihakset saadaan :) Kotiinpäin Viivi oli päästänyt vähän reippaampaa ja poni oli innoissaan laittanut tassua toisen eteen. Tekee hyvää välillä päästellä eri poluilla, joille ei kärryillä pääse.

***

Janitaa varten vielä eilisestä Jaden ratsastuksesta. Juoksutin tamman taas alkuun ja Jadella tuntui olevan vauhti päällä, ei olisi millään malttanut ensin ravata vaan laukkaaminen kuulosti niin paljon kivemmalta :) Kentällä oli matalimmalla mahdollisella korkeudella oleva ristikko, jonka yli juoksutin kerran per suunta. Todella nätti, rauhallinen lähestyminen ja ponnistuspaikka juuri oikea, selvästi estehevosen vikaa.

Könysin juoksutuksen jälkeen selkään ja keskityin taivuttamaan kahdeksikolla käynnissä, ravissa ja laukassa. Käynti ja laukka tosi hyviä, ravi vähän huonompi. Ilmeisesti mulla meinaa käydä käsi kovaksi ravissa vaikka kevensin koko ajan, pitää selvästi treenata sitä... Loppuravit eteen-alas, myös käyntiä eteen-alas. Oli paljon kuunneltavaa ja Jaden keskittyminen välillä meinasi karata, mutta nopea korjaus pohkeella toi takaisin töihin. Tosi hyvin kokosi vasenta laukkaa, teki hyvin töitä ja käytti takaosaa kunnolla.

Tosin hevosta takaisin tarhaan viedessä onnistuin antamaan raasulle sähköiskun... Oikeakätisenä avaan yleensä portit aina oikealla kädellä, mutta nyt jostain syystä vasemmalla. Avasin porttia, katsoin hevoseen ja yhtäkkiä sain hullun sähköiskun, joka tietenkin johtui hevoseen... Tuuli heitti yläportista roikkuvan alalangan suoraan päin käsivarttani ja saatiin todella vahva isku molemmat. Hetken metsästelin Jadea kiinni ja takaisin tarhaan, jonka portti olikin yllättäen superpelottava. Tuntui tosin, että rytmitin omankin sydämeni uudelleen sillä iskulla, eli ei ihme jos Jade poistui paikalta. 

Kiitos Janitalle hevosen lainasta! Kivan ja kehityskelpoisen oloinen otus :)

"Onko ihan pakko..."

Kääntyy kääntyy!

Pörröponi

Osaa se hymyilläkin :)