Startista sananen

Eilen tosiaan suunnattiin auton nokka kohti Ypäjää ja kohti Kurren ensimmäistä virallista ravilähtöä. Jännitin koko viikon aivan mielettömästi ja lauantaina Porin 75-raveissa lämmittävien russien näkeminen sai jännityskäyrät kohoamaan toimiston katosta läpi, mutta ihme kyllä sunnuntaiaamuna jännitys oli tipotiessään.

Tallille päästessäni sain pestä puoli ponia sen syötyä aamuheinät ikävän kuraisessa tarhassa, hetken kuivumisen jälkeen pintelit ja putsit jalkoihin sekä starttiriimu päähän ja tien päälle. Ypäjälle päästessä normaalit sisäänkirjoituksessa käynnit sun muut ja eläinlääkärin etsiminen... Ponit ja hevoset pitää aina tunnistaa ennen ensimmäistä ravilähtöä, sekä ponit mitataan ennen vuoden ensimmäistä starttia 8 ikävuoteen saakka. Eläinlääkäriä ei ollut mailla halmeilla, mutta eläinlääkärin avustaja hoiti tunnistuksen lukemalla pelkän sirun. Ponia tosiaan ei mitattu... No, Hippoksen valvomat ravit vaikka paikallisravit olivatkin, oma on mokansa. Minun puolestani ponin saa edelleen tulla tunnistamaan uudelleen ja mittaamaan niin monella tikulla kuin haluaa, mutta meille on myönnetty nyt vuodeksi kilpailuoikeus ilman mittaamista.

Lämmitys oli ok siihen nähden, että oli tuhottomasti kaikkea katseltavaa ja kuunneltavaa. Oltiin kovin herkässä, eli ohjilla ja piiskalla käskeminen kokonaan poissa kuvioista, melkoista sikalaukkaa tuli lämmityksessä esitettyä kun erehdyin ohjaa käyttämään. 

Esittelyyn mentiin käänteisessä järjestyksessä ja tässä vaiheessa poni tuntui olevan vähän pallo hukassa, miksi mennään jonossa ja yritti kiivetä edellämme menevän numeron kolme kärryille sekä yrittää ohi oikealta ja vasemmalta. Kurre otti vähän jopa nokkiinsa kun en päästänyt sitä ohitse, eikä volttaus pahemmin auttanut asiaa - valmis-komennon jälkeen pidennetty volttirinki sai neitokaisen kiukustumaan toden teolla eikä se meinannut enää kääntyä kilpailusuuntaan, näin hieman häiriten kolmosen starttia, ihme kyllä lähtöä ei otettu takaisin vaikka jäin varta vasten odottamaan sitä.

Poni lähti hyvin, mutta mokasin itse kääntämällä sen sisäradalle kun päästiin kunnolla ykkösen ohi. Samaan aikaan kolmonen antoi painetta ulkopuolelta ja Kurre ilmoitti mielipiteensä perunapeltoa muistuttavasta ykkösradasta laukkaamalla. Vähän aikaa oli vähän palikat sekaisin kun ulkopuolella oli poneja enkä voinut vetää liinoja kiinni sisäradalla, onneksi päästiin pian ulos ottamaan laukka alas ja uusi yritys pysyä ravilla. Vahingosta viisastuneena ajoin koko loppumatkan toista rataa pitkin. Pysyttiin muutamia poninmittoja johtavan Absurd Asan perässä takasuoralle asti, kunnes sain Kurren suostuteltua ottamaan vähän lisää vauhtia ja kun poni tajusi mikä on homman nimi, mentiin kohtuu lyhyellä matkaa Absurd Asasta ohi ja lopulta tultiin pari mittaa edellä maaliin. Sopivasti meni siis reisille, muttei liikaa.

Ikävä kyllä ajoin kymmenyksen liian kovaa (oma lehmä ojassa-sarja Porissa kesäkuussa eli 2.35 paalulta, ennätys 2.34,9. No, aina ei voi voittaa...) ja taktikointi kärkeen karkuun ja kukatkaan ei ihan onnistunut, vaikka ne kukat tulikin kotiin. :)

Loppusuora
(c) Janita

Kiitos mukana olleille Viiville ja Janitalle, joka hoiti hyvin kuvaamispuolen. Isä jännitti hillittömästi katsomossa ja hoiti auton ajamisen, toivon mukaan saan lisää kuvia startista lähiaikoina jolloin saadaan vähän kuvapostauksen tynkää.