Pahoittelen taas kuvatonta postausta, mutta menen koulun jälkeen verotoimistosta päästyäni Shockin luokse, ajattelin mahdollisesti taas hiukan irtojuoksuttaa ratsastuksen lisäksi jos saisi jotain kuvamateriaalia. Mulla on etureidet niin järjettömän kipeät, että voi jäädä ratsastukset lyhyeen.
Enikeis, keskiviikkoaamuna suuntasin viimeistelemään Kurren sunnuntaille. Alkuperäinen idea oli ajaa pari vetoa sekin kanssa, mutta laiskuus iski ja suunnattiin maailmalle ilman sekkiä. Rämmittiin metsästä sopivan märälle maantielle ja tassuteltiin menemään vähän pitävämmällä alustalla. Meillä on ihan superit ajopaikat, mutta tähän aikaan vuodesta sekä syksyllä menee pari kohtaa metsätiestä niin liejuksi, että ajan mieluummin maantiellä. Jotain etua Kurren liikennevarmuudesta :)
Kurre meni kivasti kun sai jalkansa ensin järjestykseen. Jännitys nousee edelleen... Aina kun erehdyn ajattelemaan esimerkiksi mukaan pakattavia starttivarusteita, perhoset alkaa lennellä mahanpohjassa.
Viivi kävi keskiviikkona iltapäivällä tallilla ja oli pessyt valjaat, minä pesin eilen torstaina ohjat, päävehkeet ja sekin sekä heitin rintaremmin pesukoneeseen. Pitää ottaa yhteen rintaremmintekijään yhteyttä, josko saataisi nimellä varustettu kilparintaremmi, nyt mennään tuolla kotikäytössäkin olevalla. Jos mun ohjat imaisi rasvaa itseensä ihan kiitettävästi, mitä tekikään se Kurrelle hommattu satula... Katselin sitä siinä ajovarusteita pestessäni ja päätin pestä ja rasvata myös sen satulan sekä jalustinhihnat. Ei oltu rasvattu viimeksi eilen, sain lisätä pelkkiin jalustinhihnoihin kolmesti rasvaa lähes slurps-äänen kuuluessa heti kun rasva osui nahkaan. Kuivaa menoa :)
Kurrelle on tilattu lima, selkään ei kiivetä ennen sen tuloa jotta satula pysyy varmasti paikallaan. Lisäksi tilauksessa on iki-ihanat vaaleanpunaiset putsit! Pommacille aikanaan hankitut kuljetussuojat alkavat vedellä viimeisiään ja pienen neidin matkarepertuaari vaihtuu vaaleanpunaisiin pinteleihin sekä putseihin. Isäni varmaan häpeää Ypäjällä silmät päästään, jos ne putsit ehtii tulla ennen sunnuntaita, epäilen kyllä vähän.
EDIT: Juuri kaksi sekuntia sitten tuli viesti, että lima on tullut Manuun. Haen sen siis tänään ja ensi viikolla Viivi saa taas ratsastaa.
Keskiviikkona koulun jälkeen kävin myös ratsastamassa Lindoksen. Pojalla oli ollut pari vapaapäivää ja se oli koko ajan menossa, joten Suvi päästä Lindoksen ensin irtojuoksemaan kentälle. Sitä menoa oli upea katsella! Lindos venytti mieletöntä keskiravia ja -laukkaa, liikkeet oli ihan mielettömät sen juostessa irti. Lindos näytti myöskin ihan mielettömän kivalta puettuna punaiseen huppuun ja satulahuopaan, sopii kyllä tummanruunikkolle :)
Suurimpien energianpurkamisjuoksentelujen jälkeen kiipesin selkään ja aloitettiin taivuttelu pitkin ohjin, kolmikaarista kiemurauraa ja päihin pääty-ympyrät. Lindos taipui normaaliin tapaan kuin pullataikina ja molemmat kierrokset läpikäytyä siirryttiin kevyeen raviin. Ravailua ja taivuttelua ja keskityin itse istumaan keskellä hevosta, jalka pitkänä ja rentona ja ennenkaikkea annoin kantapään laskea alas. Ihan viime aikoina olen kehittänyt mielenkiintoisen tavan keventää niinsanotusti varpailla, tuntuu selässä siltä että varpustaisin aina kun nousen satulasta. En tiedä mistä tämä on tullut, mutta oli huomattavasti helpompi keventää matalasti kun sain kantapään vähän laskemaan ja annoin tosiaan liikkeen heittää ylös. Hevonenkin pääsi paremmin rentoutumaan, kun kuski keskittyi itseensä.
Verryteltyäni hevosen käynnissä ja ravissa annoin sen kävellä hetken, jonka jälkeen tehtiin minun mielessäni loivaa käyntiväistöä uralta kohti keskihalkaisijaa, mutta Lindos reippaana poikana sipsutteli jyrkän väistön pelkästä pohkeen hipaisusta. Pari väistöä lisää ja siirtyminen niinsanottuun harjoitusraviin ja yritin taas keskittyä oikeasti istumaan keskellä hevosta. Valahdan jotenkin todella helposti ympyrällä sisälle ja kulmissa ulos, nyt olisi todella jonkinasteisen valmennuksen paikka. Pitää pyytää, jos Mia tulisi rääkymään, lupaili aikaisemmin voivansa tulla. Olen tosin tottunut ratsastamaankin satulalla jossa on enemmän tukia mitä Lindoksen penkissä, siksi se vaatii kaiken keskittymisen pystyäkseni istumaan kunnolla.
Ikävä kyllä en saanut hevosta kunnolla rennoksi ja ravissa istuminen tuntui pitkästä aikaa tosi hankalalta, tosin Suvi sanoo itse samaa jos hevonen ei ole kunnolla rento. Lisäksi poitsulta puuttui toinen etukenkä, mutta Suvin mukaan ei haitannut ja ratsastaisi itsekin vaikka se kenkä puuttuisi.
Heitin yhdessä vaiheessa ohjat kokonaan pitkiksi ja keskityin vaan istumaan, mutta siinä vaiheessa tuli vauhtia sen verran lisää, että oli turha toivo istua kyydissä. Mun vatsalihakset ei ole vielä niin hyvät, että istuisin Lindoksen lisäyksissä sinne päinkään... No, harjoitus tekee mestarin? Laukat otettiin keskiympyrällä ja Lindos kokosi laukkaa ihan järjettömästi, jäin varmaan vähän puristamaan reidellä. Laukkojen jälkeen loppukeventelyt eteen-alas ja kävelyt samaten.
Jos joskus opin istumaan tuolla selässä, me voitais jopa näyttää ratsukolta!
Toivon mukaan Shockista tulisi tänään kuvamateriaalia, tarkoittaisi vielä kuvapostausta illemmalla. Nyt ikkunan takana näkyy tuota iänikuista lumisadetta, hyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti