Huh, mikä viikko?

Melkoista menoa on ollut koko viikon. Jazzviikon univelat nukkumatta pois, nyt teen normaalin palkkatyöni lisäksi vielä Kunkkarilomitusta ja muuten vaan menen minuuttiaikataululla päiviä läpi. Wilkku viestitti aamulla luokkansa alkavan odotettua aikaisemmin kisoissa, joten siirrettiin Kurren ratsastus huomiseen iltaan - joka teki tähän päivään tervetulleen loven. Ehdin nukkua vielä pienet päiväunet ennen iltavuoroa.

Viime sunnuntain ratsutuskerta oli tosiaan ensimmäinen. Minä laitoin ponin kotona valmiiksi ja kävelin ponin kanssa kilometrin päähän Wilkulle, jossa pikku-Tomas paijaili ponia ennen Wilkun tuloa :) Sovittiin itse asiassa, että Tomas pääsee kokeilemaan raviohjastajan uraa Kurren kärryille, talutettuna tosin. Kurre onneksi on maailman laiskin, kun sille jättää vain riimun ajoon päähän.

Enikeis, Wilkku haki ensin Kurren kunnolla taipuvaksi molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa kahdeksikolla, jonka kaarille tehtiin pienempi voltti tarvittaessa. Alkuun poni teki niinsanottuja kärrykäännöksiä, eli kääntyi kylki edellä kaulasta taipuneena pahimmillaan vastakkaiseen suuntaan, mutta parin vähän painokkaamman pohjemuistutuksen jälkeen tuli läpi molempiin suuntiin ja taipui koko kropastaan. Laukat nostettiin isolla ympyrällä ja ekojen nostojen jälkeen poni pudotti heti raville parin askeleen jälkeen. Vaati paljon rohkaisua laukata pidempään :) Homma alkoi nopeasti sujua ja lähinnä tuijotin suu auki, kun poni haki itse oikein päin ja laukkasi hyvinkin tasapainoisesti. Nostoja treenataan luonnollisesti vielä jonkin aikaa varmoiksi, mutta lähes ammattiratsastaja handlaa homman ja saan lähinnä katsella vierestä. Sovittiin myös Wilkun pitävän aikanaan tunnin tai kaksi Viiville ja toiselle silloiselle ratsastajalle, jotta opettaa nostamaan laukan eikä ajamaan laukkaan. Myös Pommac oli tosi tarkka avuista pitkän aikaa, ajamalla sitä ei todellakaan saanut laukalle.

Tuuli ratsasti tiistaina ja käytiin kentällä tekemässä siirtymisiä ympyrällä, halusin ponin vastaamaan nopeasti pohkeelle. Tein ympyrälle merkit meidän hyvin häiritsevän keltaisilla tötsillä ja harjoitus sujui hyvin. Kotiin kävellessä puhuttiin kuitenkin siitä, että Tuuli on venähtänyt puolessa vuodessa paljon pituutta ja jalka alkaa pudota mahalinjan yli, kiinnitin nimittäin huomiota Tuulin nostelevan kantapäätään ylöspäin antaessaan pohjetta! Tästä syystä Tuuli ei kauaa enää voi Kurrella ratsastaa tai hänen oma istuntansa ja tasapainonsa ponin selässä alkaa kärsiä. Olen laittanut pari ilmoitusta uuden ratsastajan hausta, mutta ei ole jonoksi asti noita tarpeeksi pieniä tässä kaupungissa.