Maastoestefiiliksiä

Supertreeni superhevosella Heikki Anttisen tarkan silmän alla takana :)

Kisakuvia (+ bonuksena estekuvia)

Koulukuvista kiitos Emma Peltonen

Kuvankaappaus videolta

Kuvankaappaus videolta

Luvian aluekoulukisat 28.6.

Olen palanut halusta kirjoittaa tämän postauksen, mutta jäin panttaamaan kuvien takia. Vieläkään ei ole laittaa kuvamateriaalia mukaan, mutta kuvat tulevat sitten jälkijunassa!

Viime perjantaina Veikko oli varsin kauhea ratsastaa, en saanut siihen mitään otetta ja olin jo jäämässä kisoista kokonaan pois. W auttoi minua lauantaina ja kävi itse Veikon selässä, jonka jälkeen sain vielä viimeistelytunnin Luvialle ja sain ensimmäistä kertaa koko kuukauden aikana oikeasti otteen hevosesta, se oli rento ja vastaanottavainen ja sain fiiliksen, miltä sen tosiaan pitää tuntua.

Luvialla kiipesin hevosen selkään yllättävän rauhallisessa mielentilassa, vaikka jännitin koko vartin ajomatkan kisapaikalle enemmän ja enemmän. Veikko oli melkeinpä vielä parempi, mitä lauantaina! Täysin rauhallinen ja vastaanottavainen, hyvin avuilla ja tuntui, että leijailin vain sen kanssa ympäri verkkaa. Sillä oli hyvä kaula, se oli kuolaintuella ja taisin vain hymyillä siellä selässä. Verkkailin menemään tyynesti kokonaan ilman raippaa ja jalassa pallopäiset kannukset, me tehtiin todella yhteistyötä Veikon kanssa. Verkassa tein lähinnä joitakin väistöjä, nostoja ravista eri kohdissa - minulla on hiukan vaikeuksia ajoittaa nostoavut oikeaan kohtaan askelta ravissa, käynnistä helpompaa - ja pari laukkalävistäjää, jonka lopussa siirtyminen raviin.

Kisojen aikataulu oli yhtäkkiä 10min edellä ja pyöriskelin koulukentän ulkopuolella aikani, ennen kuin pääsin kiertämään rataa. Se oli itse asiassa hyväkin, sillä Veikko jännittyi hiukan kun siirryttiin verkkakentältä kisakentän puolelle ja ehdin ratsastaa sitä takaisin rennoksi. Kun pääsin kiertämään rataa, hevonen oli mukavasti avuilla ja sain aloittaa ratani hyvin mielin. Radalla oli rikkeitä, mutta ei mitään maatakaatavaa ennen kuin päästin toisella laukkalävistäjällä Veikon vaihtamaan lopussa sen laukan! Lähinnä nauroin selässä itse, sillä hevonen tuntui muuten hyvältä ja tuo vaihto oli niin oma vikani, sillä ehdin ajatella "ei paha" juuri ennen vaihtoa, eli hiukan lakkasin ratsastamasta sitä itse siirtymistä. Paperissa kuitenkin 5 seiskaa, 4 kutosta, 4 vitosta ja 1 nelonen eli se laukanvaihto lävistäjän loppuun. Olen itse ihan supertyytyväinen, sillä nämä kisat päättyivät lopputulokseet 60,5% ja ensimmäinen ei-sijoittunut! En i-k-i-m-a-a-i-l-m-a-s-s-a odottanut näin hyvää tulosta ensimmäisistä kisoista, kun sain hevosen ensimmäistä kertaa toimimaan päivää ennen kisoja!

Ensimmäinen askeleenpidennys lähti todella hyvin ja se taisi olla jopa hiukan näyttävä, tai siltä se ainakin selkään tuntui. Istuen esitetyssä askeleenpidennyksessä tunsin heti, että Veikon persus hypähti sisälle ja se esitettiin kolmella uralla, kun en saanut korjattua sitä kunnolla. Pysähdyksessä ja peruutuksessa tapahtunut jännittyminen näkyi vielä kolmannessa askeleenpidennyksessä, mutta laukkaympyrällä hevonen tuntui todella hyvältä. Toinen laukka on Veikon heikompaan suuntaan ja ilmassa alkoi olla hiukan väsymistä, joka näkyi kuolaimen alle painumisena.

2 lisäpistettä olisi riittänyt sijaan ja ne olisi voitu saada hyvällä kolmannella askeleenpidennyksellä ja ilman vaihtoa lävistäjän lopussa. Silti meikäläistä ei edes harmita, sillä radalla oli hyvä fiilis, hevonen hyväntuulinen ja pehmeä, tehtiin yhteistyötä. Pää pystyssä seuraaviin koulukisoihin :)

Puomeja ja lievää epätoivoa

Veikko on saanut tällä viikolla nauttia enemmän ja vähemmän märästä maastoilusta, kouluratsastuksesta ja puomeista. Enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä.

Alkuviikosta lähdettiin Oonan kanssa "pitkään rankkaan maastoon", joka supistui vauhdilla hyvin lyhyeksi ja nopeatempoiseksi. Käveltiin pidempää reittiä metsään, kun taivas repesi totaalisesti ja alle kahdessa minuutissa kaikki neljä oltiin kuin uitettuja koiria. Oltiin jo lähes metsässä, jossa posotettiin pari kilometriä ravia ja laukkaa ja lyhyttä reittiä vedenpaisumuksen keskellä kotiin. Toki sade loppui sata metriä ennen kotiporttia... En ihan oikeasti muista, koska olisin ollut alusvaatteita myöten litimärkä! Onneksi olin tullut tallille suoraan töistä, eli vaihtovaatteet olivat messissä.

Koulupuolella olen keskittynyt pitämään tahtia joka askellajissa, vaikka sitten mentäisi alitemmossa. Käynnissä Veikko lähtee herkästi passitahtiin varsinkin, jos käyntiä yrittää ratsastaa tuntumalla ravaamisen tai laukkaamisen jälkeen. Onneksi ilmoittauduin huomiseksi Luvialle C:1 enkä B:0! C:ssä ei nimittäin ole käyntiä lainkaan. Ravissa ja laukassa Veikko mieluusti rullaisi kuolaimen alle ja mun on tuettava sitä jaloilla reippaasti, sekä laukassa muistettava lopettaa ratsastaminen ja itse enemmänkin istua passiivisesti, kuitenkin jalalla tukien. Jos lähden istumaan laukkaa (kuten mieluusti teen) niin tahti kärsii ja Veikko alkaa kuumua, kun puutun liikaa. Paketti pysyy kasassa, kun en yritä liikuttaa Veikon jalkoja sen puolesta :)

Eilen heitin ruunalle oikein estepenkin selkään ja koska maastossa todettiin satulan hiukan valuvan taakse, heitin sen alle liukuesteen ja vielä rintaremmi messiin. Veikko oli ihan hirveä alkuun! Rullasi ja oli täysin poissa avuilta, yksi hyvä askel siellä sun täällä. Liukueste napattiin pois satulan alta ja kas, hevonen alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Hänen herkkä mielensä ei selvästi digannut liukuesteestä! Kun sain ruunan vähän tähän maailmaan takaisin, tulin pari kertaa molempiin suuntiin 9m välillä olevia kunnon kenttäratsastajan puomeja, eli noita metrin leveitä koivutukkeja. Näitä tehdessä on meinaan tähtäyksen oltava kunnossa!

Puomit olivat alkuun katastrofi, mutta pikkuhiljaa homma alkoi hiukan sujua. Tarvitsisin kymmenen puomia lisää, jotta voisin tehdä erilaisia puomiratoja ja treenata "radan" ratsastusta kotona, mutta näillä kahdellakin saan treenattua ajatusta, miten Veikolla tulee hypätä. Käsi hyvin hiljaa ja pehmeänä, jalka kiinni. Ikävä kyllä Leevi vaati sen viime hetken prkl-asenteen hevosen muuten hidastaessa vauhtia juuri ennen hyppyä ja se tulee alitajuntaisesti meikäläiseltä edelleen, joudun keskittymään ihan sikana ja vaan miettimään "ole HILJAA!" kun teen Veikon kanssa mitään. 

Loppuraveja aloitellessani Veikko otti kaksi ihan superaskelta, pää täysin luotiviivalla ja isoa rentoa ravia. Varsinkin alussa homma menee herkästi juoksemiseksi, joten aloitan homman hitaasti ja toivon mukaan pian pääsee ravia jo kasvattamaan. Veikko on ovela hevonen, se putoaa kaikessa hiljaisuudessa pohkeen taakse ilman, että edes tajuan sitä - ja sitten on ongelmia. Onneksi meitsillä on apuna valmentaja, joka todella haluaa auttaa meitä eteenpäin. Leevi oli sillä tavoin rehellisempi ratsastaa, että se oli ihan avoimesti ja häpeilemättä pohkeen takana. :D

Aavistuksen kiinnostaa, mitähän tässä tapahtuu...

Tänään oli lyhyet kenraaliharkat huomisiin koulukisoihin ja Wilkku ratsasti Veikkoa ensin hetken. Sain vihdoin ja viimein Veikon kulkemaan oikeasti pidemmällä kaulalla ja rentona, mutta saa nähdä, pysytäänkö noususuhdanteessa huomenna vai tullaanko pilvilinnoista ryminällä alas.

Ratsastajan kauneusihanne

Arvatkaapa, mikä on yleisin lause minun suustani, kun katson itsestäni otettuja ratsastuskuvia? 

Yök mitkä reidet. 

Tämä tapahtui viimeksi eilen. Mia oli kuvaamassa kotitreenejä kun oli Porissa sopivaan aikaan ja katselin jälkeenpäin kuvia. On niissä muutama julkaisukelpoinen, mutta itse näen kuvissa silti ratsastajalle liian paksut reidet. Näkee niistä muutakin korjattavaa, mutta kun ajattelee sanaa ratsastaja, ainakin minulle tulee mieleen hoikka ja yleensä vielä muutenkin siro nuori nainen. Miehet ovat luonnollisesti mielikuvassani harteikkaampia, mutta yhtälailla hoikkia. Minä en leveäharteisena, mutta silti päärynävartaloisena pidä siitä, miltä näytän hevosen selässä. Kuvakulmilla voi tilannetta vähän hämätä, mutta jotenkin meikäläisen pitkät paksut jalat ja lyhyt ylävartalo eivät ole... Kaunista. 

Olen laihtunut aikuisiällä reilusti ja aloitin tänä keväänä vihdoin myös lenkkeilyn. Osittain kunnossa pysymisen vuoksi, osittain laihtuakseni. Niin sanotut arkivaatteet päällä näytän hyvin erilaiselta kuin ratsastushousuissa, jotka eivät vartalonmalliani erityisesti imartele. 

Vaikka olen itseäni suhteen kriittinen ja tuijotan lähinnä ongelmakohtiani, en silti arvostele muita ratsastajia - ellei nyt esimerkiksi ratsastajan paino ole oikeasti hälyttävällä tasolla ihan hevosta ajatellen. Tiedän itse, että sekä Veikko että Leevi kantavat minua painavampaa ratsastajaa ilman ongelmaa, sillä olen täysin normaalipainoinen. 

Tämän postauksen punainen lanka on eniten siinä, että ratsastusta harrastavilla on tietynlainen kauneusihanne. Minä kuulun niihin, joka lihoan poikaystäväni syödessä sipsejä vieressäni ja joudun tekemään töitä päästäkseni tiettyyn ihanteeseen. Ratsastus ON urheilua, kun ratsastaa tosissaan ja haluaa kehittyä - jospa siinä sivussa huomaisi yhtäkkiä täyttävänsä myös ratsastajan ulkomuotokriteerit? :)

Poniterapiaa

Onneksi on Anne!

Ylläoleva herkkupeppu kuuluu Wilkun ponitamma Annelle. Opetin Annen Wilkulle muuttaessani ajolle ja poni tarjosi eilen juuri sitä tarvittavaa terapiaa, jota olen kaivannut Kurren lähdöstä asti. Ajaminen on eri tavalla rentouttavaa, kuin esimerkiksi maastoilu ratsastaen - ei tarvitse niinkään keskittyä itseeni ja tekemiseeni, vaan saan vain körötellä eteenpäin. Itse asiassa tällä hetkellä vähän haaveillaan Annen kanssa valjakkoajomahdollisuudesta, sillä poni oli metsässä aivan liekeissä ja esitti hienoa ravia laukan ohella! Ravikilpailuoikeutta Annella ei ole, mutta se kulkee kauniisti peräänannossa kärryjen edessä, eli meitsi etsii itselleen valjakkoajon starttikurssin ja alkaa opetella uuden lajin saloja :) Valjakkoajoa varten Anne toki tarvitsisi siistit koppakärryt ja varmaan mieluiten remmivaljaat, ellei aleta panostaa ihan valjakkovaljaisiin ja -vaunuihin. Ehkä ei kuitenkaan ihan heti ensimmäiseksi?

Myös W ja Oona testasivat (turvallisesti kentällä) miten Anneponiini toimii ajossa :)

Ilo irti elämästä!

Kurkkaa blogikirppikselle

Päivittelin tuossa aikani kuluksi blogikirppiksen facebookin puolelle ja lisäsin myytävää tavaraa. Kurkkaa, löydätkö jotain itsellesi :)

Blogikirppis facebookissa

Kurrekuulumisia

Ponikasvattajan urani ei oikein ota tuulta alleen. 

Voi Kurre. Poni lähti toukokuun alkupuolella oriasemalle ja olen ollut säännöllisesti yhteydessä asemaan Kurren kiiman - tai tässä tapauksessa kiimattomuuden tienoilta. Poni on saanut kaksi kiimapiikkiä ja systemaattisesti kieltäytyy kasvattamasta follikkeleita.  Follikkelit ovat suurimmillaan olleet kolmesenttiset, mutta kohdunkaula on pysynyt kiinni eli siemennys ei onnistu. Tästä tilanne olo katsottu uudelleen parin päivän päästä ja vastassa oli kiiman sijaan keltarauhanen, eli "kiima" oli ohi. 

Yritetään kiimapiikkiä vielä kerran, mutta olen itse jo heittänyt pyyhkeen kehään. Kurre on ollut minulla vuotiaasta saakka, enkä muista sen kiimailleen kertaakaan. Pahasti näyttää siltä, ettei sitä saada kiimaan edes hormooneilla. 

Haluaisin teettää Kurrella varsan nyt, jotta se ensinnäkin pääasiassa olisi kevyemmällä, kun itselläni olisi ammattikorkean kakkosvuosi käynnissä. Toisekseen siksi, että yhden varsan ja käyttöpisteiden avulla mahdollisesti korotuksen kantakirjaluokkaan. Kolmanneksi, Kurre saisi kilpailla varsan jälkeen vielä joitakin vuosia ennen kokonaan siitokseen siirtymistä. Varsominen 7-vuotiaana olisi ollut muutenkin hyvästä, kun ekan varsan tekeminen ei jäisi vanhemmalle iälle. 

Mitä nyt?

Suunnitelmissa on etsiä Kurrelle mahdollisesti Fannin lisäksi myös toinen kouluratsastuksesta kiinnostunut vuokraaja, jota myös innostaisi valmentautuminen ja kisaaminen. W saa edelleen jatkaa Kurren ratsutusta ja poni pysyy ravitreenissä kilpaa juosten. Kurre ei kestä pitkiä aikoja vain seisottamista, vaan käy lähinnä kiukkuiseksi huomion puutteesta, eli jatkuva liikunta on vaib hyvästä :) Taidan myös pistäytyä satulakaupoilla, eli alan metsästää Kurrelle yleissatulan tilalle koulusatulaa. Ponilla on vähän hypätty lähinnä mielenvirkistyksenä, mutta sillä tyylillä ei mitään huimia korkeuksia päästä :)

Seuraava ongelma onkin löytää se enintään 160cm/50kg ratsastaja, jolle riittää koulutuuppaus ja maastoilu!

Vastailkaapa sivupalkin kyselyyn! :)

Uusia suunnitelmia

Meillä on Veikon kanssa W:n ensimmäinen tunti huomenna reippaasti lepakkovuorossa eli kello 21:00, jonka jälkeen toivottavasti ollaan hiukan taas enemmän kartalla. Luonnollisesti Leeville suunniteltu alustava kilpailukalenteri menee ainakin osittain uusiksi, mutta meillä oli W:n kanssa tänään pikaneuvottelu aiheesta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että starttaan Veikon kanssa UR:n ja PRRC:n aluekoulukisoissa helppo C:1 29.6. eli reilun viikon päästä ja hyppään 80cm ja 90cm 6.7. samojen seurojen järjestämissä aluekisoissa. Jos nämä skabat sujuvat hyvin ja saan kvaalit kasaan, meidät toivottavasti nähdään Niinisalon harrasteessa 12.-13.7. :)

Kokeilin maanantaina Veikolle lainaksi saatuja micklem-suitsia ja säästin siinä samalla sen reilun 200e. Suitset eivät sovi ruunalle alkuunkaan, vaan Veikko lähinnä tuntui hätääntyvän ja rullasi päätään rintaan kaikissa askellajeissa. Vaikka yritin nostaa ruunaa kuolaimen alta, se painui välittömästi sinne takaisin. Vaihdoin suitset takaisin normaaleihin remonttiturparemmillisiin ja loppujen lopuksi W kävi ruunan selässä, kun en saanut sitä lopettamaan passikäyntiä millään. W sai Veikon rauhoitettua ja kun poitsu oli takaisin tässä maailmassa, sain minäkin sitä puhdasta käyntiä ulos. On oikeasti aika iso helpotus, että W oli tilanteessa paikalla ja auttoi purkamaan tilanteen, jotta ratsastus loppui positiivisesti.

Anne halusi osille Veikon päiväruuista...

Luetko mieluummin tällaisia nopeita työn lomassa kirjoitettuja kuulumispostauksia vai pidempiä treeniselontekoja? Molempi parempi vai mieluummin vain kunnon päivityksiä?

Marttilan valmennus part. II

Toinen päivä Pauliinan neuvoja takana. 

Myös tänään sileä ja puomityöskentely sujui hyvin ja Veikko oli jo alussa suorempi kuin eilen tunnin alussa, toki se poikitti edelleen herkästi varsinkin oikeassa kierroksessa. Ikävä kyllä hevonen on hypätessä täysin eri kaliiperia Leevin kanssa ja meikäläisen kokemattomuus esteillä nousee taas pintaan. Enää en jännitä hyppäämistä, mutta Veikko jäi salakavalasti kaarteessa pohkeen taakse ja tällöin kävi edestä täysin tyhjäksi juuri ennen estettä. Alkuun minulla oli ongelmia ihan puhtaasti tasapainon kanssa, kun iso hevonen lähti isoon hyppyyn ja jäi hiukan leijailemaan ilmaan. Lopputunnista tulin yksittäistä okseria apupuomin kanssa, jolloin saatiin ponnistuskohta oikeaksi ja hevonen tuli kunnolla pohkeen eteen, jolloin hypyssä oli helpompi pysyä ja sain runtattua kantapääni kunnolla alaspäin ja alapohkeen kiinni. Luonnollisestikaan näistä onnistuneista hypyistä ei ole videota saati kuvia... Alussa otetuissa hypyissä oli suurin ongelma, että pari askelta ennen estettä palasin Leevimoodiin "prrrkle" ja paineistin Veikkoa ihan järjettömästi sitä itse edes lähes tajuamatta! Tästä johtuen pari hyppyä lähti laakana suoraan eteenpäin, eikä ylöspäin.

Veikko on tositosi herkkä hevonen kaikin puolin ja mietittiin tunnin jälkeen, mitä varustemuutoksia tehdään. Sain sovitukseen micklem-suitset ja aloitetaan niistä, lisäksi micklemeiden jälkeen kokeillaan vaihtaa estekuolain ihan superhyperpehmeään lötköön suoraan kumikuolaimeen. Remonttiturpis on sopinut hyvin sileälle metallisen kolmipalan kanssa, Veikon on saanut hyvin kahdelle ohjalle ja rentoutumaan pikku hiljaa. Nyt oli tunne, että yhdistelmä oli kuitenkin liian kova esteillä, kun alun sileä- ja puomityössä hevonen toimi hyvin. Nyt etsitään siis se toimivin yhdistelmä ja jos micklem-suitset sopivat, hommataan sellaiset.

Könötyksen maailmanmestari...

Mun täytyy nyt ratsastaessani keskittyä siihen, että pääsen kehumaan Veikkoa mahdollisimman paljon. Ruuna on luonteeltaan herkästi stressaantuva ja jännittyy herkästi. Sen sai palaamaan pyöreäksi levittämällä käsiä ohjaamaan sitä hiukan alemmas ja sitä pitää nyt ratsastaa enemmänkin eteen-alas ajatuksella, kuin yrittää kovasti koota. Ensin rentous, sitten temput :) Meidän yhteistyöhän on aivan alkutekijöissään.

W pitää meille tuntia nyt alkavalla viikolla, aikataulut on vähän pakko saada sopimaan. Toivotaan, että kehitystä tapahtuu nopeassa tahdissa ja päästään hevosen kanssa kunnolla sinuiksi toistemme kanssa. Heinäkuun alussa päästään muuten kotiin! Meille muuttaa yksi poni vuokralle ja heillä on kuukauden irtisanomisaika vanhaan paikkaan. On ollut mukavaa olla hoidossa W:n luona, mutta koti on koti :)

Ja könötys jatkuu!