Itku pitkästä ilosta...

Huomatkaapa sivupalkkiin laittamani kysely postaustahdista!

Pilvilinnoista tultiin vaihteeksi vauhdilla alas. Olenko kertonut, että minulla on jonkinasteinen kanta-asiakaskortti eläinlääkärillemme? Joku aika sitten todettiin, että Hämis kävi katsomassa Pommacia 11 kertaa kahden vuoden aikana. Kurre on kompensoinut mukavasti Pommacin saldoa tarvitsemalla lähinnä perus rokotukset ja raspaukset, mutta Leevi on ottanut asiakseen tavoitella ilmeisesti Pomsun lukemia.

Torstaina kävin heittämässä hevosille aamuruuat ja ponit ulos, jolloin Leevi oli normaali utelias ja nälkäinen itsensä. Iltapäivällä palasin tallille vain todetakseni, että ruuna yskii niin ettei henkeä tahdo välissä saada... Jossain vaiheessa sieraimista tuli paksuinta räkää mitä olen ikipäivänä nähnyt ja onneksi päivystävä kirjoitti puhelinreseptinä apteekkiin ventipulminia. Sain nopeaa ensiapua ja seuraavana aamuna soitin meidän omalle lääkärille, joka aivan ihanana ihmisenä tuli vielä samana iltana kuudelta Leeviä katsomaan! Sain ison laskun ja runsaasti oriprimiä sekä sputolysiniä kainalooni, sekä vielä reseptin toiseen sputolysin-purkkiin. 2 viikkoa limaa irrottavaa ja oriprim varoilta, jos ruuna yrittää nostaa kuumeen kun lima lähtee liikkeelle. Lisäksi määrättiin hoidoksi Yyterikuuri, eli Leevi käy tästä lähin 1-2 kertaa viikossa kahlaamassa polviaan myöten merivedessä. Hevosen pitää kauhoa itseään vedessä eteenpäin niin, että se alkaa hiukan puhaltaa ja hengittää samalla kosteaa ilmaa. Juhannuksen jälkeen pitää (hrrrrr) uida kunnolla ja koska olen ylivarovainen, ruuna taidetaan myös tähystää juhannuksen jälkeen. Koko tämä aika pidetään hevonen liikkeessä, mutta ei hillittömän raskaita treenejä.

Leevi ilmeisesti kerää limaa normaalia herkemmin ahtautuneen henkitorven takia. Mun tarvinnee ostaa stetoskooppi ja kuunnella sen keuhkoja itse viikon välein, jotta pääsen heti puuttumaan kun limaa alkaa kertyä... Tämä ei nimittäin vaikuta mitenkään ratsastukseen. Olen aina ollut vähän liiankin herkkä soittamaan lekuria paikalle epäillessäni jotain, mutta Leevi ei näytä mitään merkkejä olevansa tukossa! Kyllä, syytän taas kerran itseäni, että olisi vaan pitänyt pyytää ell vaikka vaan huvin vuoksi kuuntelemaan ne keuhkot jo aikaisemmin.

Minä kaaduin eilen aamulla myös itse sänkyyn kipeänä ja tänään tarvii hommata joku ratsastamaan Leevi kevyesti, jotta liikkeelle lähtevä lima tulee myös ulos.