Kymmenen kysymyksen haaste

Elina haastoi minut vastaamaan kymmeneen kysymykseen ja vihdoin sain tämän aikaiseksi. Minun pitäisi haastaa neljä blogia, mutta vain seuraavat saavat haasteen;
Ratsukon matka
Viivin poniblogi

Jos joku muu haluaa tehdä, be my guest :)

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?

Olin jo jonkin aikaa lukenut muiden blogeja ja tykkäsin kovasti bloggaamisen ideasta. Ajattelin kokeilla, haluaako joku lukea minun ja elikoideni elämästä osittaisen treenipäiväkirjan ja osittain vain turinointia varten.

2. Oletko kilpaillut / millä tasolla?

Ravipuolella ponilähdöissä ja ratsastuksessa seuratasolla helppoa C:tä sekä korkeimmillaan 80-90cm.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?

Kaikki vuodet yhteenlaskettuna taitaa olla jotain 12 tai 13 vuotta yhteensä. Välissä on taukoja, mutta kuitenkin.

4. Koulu vai esteet?

Vielä vuosi sitten olisin sanonut koulu, mutta niin se mieli muuttuu eli esteet! Shock on selvästi kaivanut kaiken sen itsesuojeluvaiston alta vielä jotain uskallusta ;)

5. Valmennus vai kilpailut?
Raveissa kilpailut ja ratsastuksessa valmennukset. Valmennuksissa oppii aina uutta ja pidän tehtävien hiomiosesta valvovan silmän alla. Ravipuolella kuitenkin luonnollisesti treenaan yksin ja on kiva päästä kilpailemaan aina välillä. Olen tosin varsin kilpailuhenkinen...

6. Poni vai hevonen? Perustele.
Raveissa poni ja ratsuna hevonen. Russit vaan ovat se minun rotuni ja siksi harrastan mielelläni raviponeja. Jos hevosista valitsisin, minulla olisi lämminverinen.
Ratsuna kuitenkin pidän oman pituuteni vuoksi (isoista) hevosista. En pysty kuitenkaan täysipainoisesta ratsastamaan kovin pientä ponia.

7. Onko sinulla omaa, hoito- tai vuokrahevosta?
Yksi oma, yksi ylläpidossa ja ratsastan milloin mitäkin.

8. Oletko hypännyt maastoesteitä?
Lasketaanko ei-viralliset-maastoesteet? Shockilla olen hypännyt kotosalla tukkipinoja ja kaatuneiden puiden yli, sekä treenannut veteen menoa käyntiä kovemmassakin askellajissa.

9. Lempihevosrotusi?
Russponit ja minulle sopivat puoliverihevoset. Puoliverisen virallisen rodun jätän auki, sillä olen tavannut kaikenrotuisia mukavia hevosia. Russeilla vaan on se tietty pilke silmäkulmassa...

10. Korkein hyppäämäsi este?
Taitaa olla jotain 110cm tienoilla. Muistaakseni peräti tasaokseri.

Postauksen kuvista kiitos Henna, Mia sekä Janita!

Olipa kerran ponien treenipäivä. Zoega II oli mitä mallikelpoisin lapsi ja Zenita Dar heitti suorastaan ranttaliksi.

Ella pääsi ensin uhriksi ja tassutteli hienosti ilman taluttajaa ohjasajossa, vain tietä ylittäessä isä piti narusta kiinni. Lähtöhetkellä pakollinen pysähtyminen tien viereen oli ällöä ja kun tuli aika lähteä pysähdyksestä liikkeelle, Ella lähinnä peruutteli. Hypättyään kerran pystyyn Ella kuitenkin kykeni jatkamaan matkaa ja marssi hienosti koko lenkin. Kerran menomatkalla tuli hui-iik-kohtaus neidin nähdessä sen saman kaatuneen puun, joka on ollut koko ajan siinä samassa kohdassa... Ensireaktio oli heittää ympäri, mutta Ella kyttäsi puuta sen verran pitkältä, että ehdin hyvin estää kääntymisen. Puun ohi hiivittiin askel kerrallaan. Kotiin tullessa taas pysähdys autotien reunaan sujui paremmin kuin lähtiessä, liikkeelle lähdettiin kahdella jalalla mutta suunta oli kuitenkin eteenpäin. Minulle riittää, kun liikkuu eteenpäin, jos minä saan määrätä vauhdin ja suunnan. Jos haluaa kävellä kahdella jalalla, ihan on oma ongelmansa :)

Kotona Ella kuitenkin ylitti itsensä ja oli tarhassa ensimmäistä kertaa ihan yksin Kurren ollessa treenissä. Viereisessä tarhassa toki oli kaksi hevosta, mutta Ellan mielestä hän on jäänyt maailmaan aivan yksin Kurren lähtiessä treeniin. Tästä syystä Ella on otettu sisälle karsinaan siksi aikaa, mutta nyt kokeiltiin yksin jäämistä. Leipä kiinnosti enemmän kuin Kurren lähtö ja tarhaan jäätiin rauhallisesti, joten uskalsin jättää sen sinne yksin. Hieno tyttö!

Kurre esitteli parhaita lastenponin puoliaan tänään. Se on aina ollut herkkä pepustaan ja tänään kaivettiin mäkihihnat esille. Oikeastaan tiesin mitä tulee tapahtumaan... Kurre on aina inhonnut kosketusta takamukseensa, varsana sai pelätä saavansa kaviosta päin näköä jos uskalsi koskea takajalkaan. Nykyään kaikki hoitotoimenpiteet onnistuvat vaikka vasemmalla kädellä, mutta uudet asiat peppuun liittyen kannattaa ottaa hyvin varovasti. Hyvänä esimerkkinä on piiskan käyttö - lähes aina se on ollut mukana, mutta rehellisesti sitä on saanut alkaa käyttää vasta viime vuoden aikana. Vielä viime vuoden alussa piiskan käyttö tarkoitti varmaa pukitusta, nyt piiskaa saa käyttää normaalisti ilman pukitusta.

Lopputulos oli hurjasti liikkeelle säntäävä poni, josta onneksi varoitin isääni etukäteen. Kurre onneksi yleensä purkaa kiukkunsa suoraan eteenpäin ryntäämiseen, mutta meidän täytyy tehdä kaksi 90 asteen käännöstä päästäksemme metsään. Ensimmäinen ryntäys päätyi metsän reunaan lumiseen puskaan, josta ongin lievästi järkyttyneen näköisen poninpalleron. Länget auki, reki suoraan ja uusi valjastus. Nyt sai jatkaa suoraan, eli matka jatkui hieman vauhdikkaasti, mutta ilman sen suurempaa draamaa. Toisen lähtöryntäyksen jälkeen poni rauhoittui ja lenkki meni kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Kurre on aina kokeillut uusia asioita, onko pakko - esimerkiksi ketjuissa keuliminen loppui vasta, kun neiti onnistui kaatumaan selälleen kärryjen päälle 1,5-vuotiaana. Silloinkin tutkin vahingot ja koska niitä ei ollut, lähdin ajamaan alkuperäisen suunnitelman mukaan. Kertaakaan sen jälkeen Kurre ei ole hyppinyt pystyyn ollessaan kiinni...

Aina niin viaton Kurre. Tosielämässä se maustaa elämää milloin millaisillakin tempauksilla :) Lastenponi my ass.

Lapset leikkii

Videoinnista ja editoinnista edelleen suuret kiitokset Janitalle. Alussa pätkä Kurresta ja Viivistä, lopuksi Ellan houkuttelu pelottavien esteiden yli ja tandemloikkaa.

Ekaluokkalaiset vauhdissa

Ponit pääsivät tänään maneesivierailulle, molemmat ekaluokkalaisina tänään. Kurre nimittäin otti ensimmäiset laukat ratsastajan kanssa ja Ella sai tutustua esteisiin irtohypytyksen merkeissä.

Kurre oli ensin ohjelmana, eli Viivi selkään ja pienet alkuravit sekä innostuneen ponin rauhoittelut. Viimeksi maneesilla sai revitellä irti, ilmeisesti sitä lajia olisi pitänyt saada heti lisää... Alkuravien jälkeen otin pariskunnan liinaan ja neuvoin Viiville, miten haluan hänen antavan laukka-avut samalla, kun pyydän jo valmiiksi tutulla tavalla liinassa laukan. Aloitettiin luonnollisesti helpommasta kierroksesta ja Kurre kyllä löi ällikällä. Nostot menivät luonnollisesti kaikki minun käskystäni, mutta olin ihan älytömän positiivisesti yllättynyt! Helpoin tosiaan oli lähteä liikkeelle liinassa opetuksesta, koska Kurre on opetettu liinassa laukkaamaan käskystä. Eka nosto oli yhtä räpellystä, selvästi vähän ihmetytti laukkakäsky ratsastajan kanssa :) Sen jälkeen otettiin kolme vai neljä nostoa ja pieni pätkä laukkaa ja jokainen nosto oli oikeaa laukkaa ja yllättävän tasapainoisesti. Poni sai joka kerta nostaessaan mielettömät kehut ja homma näytti kovin helpolta neidin kavioissa. Nostettiin myös vaikeampaan suuntaan, johon nostot tulivat pienen ryntäyksen kautta, mutta edelleen oikealla laukalla joka kerta. Montaa nostoa ei tehty, vaan keskityttiin kiittelemään ja riisuttiin neidiltä varusteet. 

Maneesillakäynnin pääsyy oli Ellan irtohypytys. Tehtiin kahden esteen irtohypytyskuja kahden laukka-askeleen välillä. Kurre on hypännyt ennenkin ja Ella oli selvästi hieman arka uudessa paikassa, eli tarkoitus oli käyttää Kurrea vetoapuna Ellan mennessä perässä. Esteet olivat uskaliaat 10cm ja 20cm, eli juuri hieman irti maasta.

Ella the tuleva esteponi oli kauhusta jäykkänä nähdessään esteet, eikä jo kujaa hyppäävä Kurrekaan saanut sitä seuraamaan. Talutin sen ensimmäisen esteen eteen ja suostuttelin neidin varovasti astumaan esteestä yli, jonka jälkeen lähestyttiin järkyttyneinä seuraavaa puomia. Senkin yli päästiin ja kun tämä suuri suoritus oli ohi, Ellakin uskalsi hypätä tiukasti Kurren vanavedessä.

Ponit olisivat hyvä lisä vaikka Apassionataan, sillä parhaimmillaan neidit hyppäsivät ihan rehellisesti kylki kyljessä Ellan liimautuessa Kurreen kiinni. Kurre vaikutti hieman kettuuntuneelta tilanteesta, mutta kesti sen kyllä. Sen verran nostettiin vielä vaikeustasoa, että vaihdettiin jälkimmäinen este portiksi, joka oli alareunastaan maassa kiinni, korkeutta noin 30cm. Kurre hyppäsi Huunanmaalla laineet sun muut ilman ongelmia, mutta nyt portille ottivat molemmat ponit nelitassujarrutuksen. Ellalle riitti kerta porttia, Kurre hypytettiin pari kertaa portin yli kunnes hyppäsi rennosti.

Ponit saivat leivät ja taputukset ennen kotiinlähtöä, oikein positiiviset suoritukset molemmilta. Video on tulossa lähipäivinä, kiitos Janitalle kuvaamisesta ja apukäsistä! :)

Erikoispostaustoiveita?

Erikoispostauksia olisi taas hyvä toteuttaa, jos ihmiset vain niitä haluavat lukea. Läpi on jo käyty Pommacin elämä ravurina sekä ratsuna, sekä minun Italianvuoteni. Työn alla (muistaisit nyt ottaa ne kuvat...) on postaus siirtotallielämästä ja varustepostaustoive tulikin hetki sitten. Lupaan toteuttaa tämän, saan siivota koko valjashuoneen pian lattiasta kattoon jolloin kyseinen postaus on hyvä toteuttaa!

Onko teillä halua lukea jotain muuta? Kiinnostavatko erikoispostaukset ollenkaan?

Toteutan mielelläni toiveiden mukaisia postauksia. Videopostausten teko on epätodennäköistä, sillä en omista minkäänlaista videotoimintoa omaavaa kameraa. Järkkärinikin on iänkaikkisen vanha :) Ajattelin itse asiassa kesällä tempaista ja uusia rungon, sekä mahdollisesti ostaa myös valovoimaisen objektiivin maneesikuvausta varten. Ehkä.

Ihailkaa superponia.

Kuusi päivää vuotta 2013

Tänään oli kiva päivä. Aurinko paistoi ja Kurre oli poikkeuksellisen kuvauksellisella tuulella :) Ella tosin lymyili joko Kurren takana tai näytti yhtä kuvaa lukuunottamatta varsin epäkuvaukselliselta.

Kurre harjoittelee selvästi laukkapiruetteja ;) Kurre oli valjaissa tänään ja kiisi ympäri metsää kuin rasvattu salama. Kotipihasta lähdettiin selvästi vetämään rekeä ja kun hoksattiin, että perässä olikin kevyet kärryt, oli menokin sen mukaista! 

Ellakin oli valjaissa ja toimi sata kertaa paremmin kuin ekalla kerralla. Neiti totteli ohjia hyvin ja saatiin vain yksi kiukkukohtaus, kun kotiin tullessa tien yli ei saanut valua miten sattuu, vaan piti kulkea suoraan. Hetken keskustelun jälkeen peruuteltiin pätkä ja matka jatkui sulassa sovussa kotiin.

Sori dudes, Kurre on voittanut söpöyskilpailun 2013, vaikka on vasta tammikuu. Siis katsokaa sitä! Paljon suloisempaa ilmestystä ei vain ole!

Wantings

Jos jollekulle ei ole vielä käynyt selväksi, olen toivoton varusteurheilija. Pienet aivosoluni saavat ihan oikeasti nautintoa siitä, että puen hevosen sävy sävyyn pinteleihin ja satulahuopaan ja itselleni vielä sointuvat vaatteet. Rakastan puunata poneja näyttelykuntoon käyttäen pikkukikkoja, joilla naturellina esitettävästä alkuperäisrodusta saa hiukan laitetumman näköisen sallituin keinoin. Olen niin säälittävä, että harkitsen suihkupullossa olevan glitterin ostoa puoliksi vitsinä mätsäreitä varten - olin varmaan yksien kisojen ainoa osanottaja, joka piti kahden klipatun ponin kankulle jätetyn tähden ja sydämen glitterilisäystä ihanana ideana!

Kotona se on lähes yksi ja sama, kuinka likaisissa vaatteissa ja vanhoissa ja kuluneissa satulahuovissa kuljetaan, mutta ihmisten ilmoilla on oltava siistin näköistä. Kurren kaikki ravivarusteet etujalan suojia lukuunottamatta ovat mustia, tekstiilien ollessa sinipunaisia sopien ajopukuuni. Onneksi meille haalimani tytöt, ensin Janita ja sittemmin Viivi mätsäävät kiltisti vaatteensa ponin käyttämiin tekstiileihin ;)

Kurre saikin viime viikolla Manussa käydessäni Eskadronin Nici-satulahuovan, kuvasta poiketen yleismallina.  Livenä ruskeasta huovasta erottui tuo kuva huomattavasti paremmin kuin vadelmanvärisestä, eli ruskea huopa tuli kotiin :) Se on aivan ihana!

Kurre sai myös toisen vaaleanpunaisen suojasetin, osittain varasuojiksi ja osittain paremmiksi suojiksi, eli kotona käytetään noita vanhoja ja kisoissa sitten uudempia, joissa vähemmän jälkiä. Vanhatkin ovat tosin kuin uudet jos ne pesee pesukoneessa, kun joka naarmusta lähtee taatusti kaikki lika. Kyllä, pesen kaiken pesukoneessa minkä sinne vain voi laittaa. Poronsarvet näittekin jo rekeilykuvissa.

Kurrelle on tarkoitus hommata vielä pari kotihuopaa, sillä sillä on nyt kaksi parempilaatuista huopaa ja kolme huonompaa. Huonotkin pysyvät parempana, kun huopia on useampia eli pesukertoja tulee vähemmän. Ja minä rakastan satulahuopia.

Huomenna on tarkoitus hemmotella itseäni. Marssin vihdoin Riding Sportiin ostamaan kauan haaveilemani Pikeurin softshellratsastushousut. Vihaan kylmää ja olen sisukkaasti ratsastanut tähän asti kesäratsastushousuissa ja topannut alle milloin normaalia legginssiä, milloin sofshellisiä thermolegginssejä. Ikävä kyllä kesähousuista tuulee läpi, eli näistä housuista tullee paras ystäväni toppahousujen ohella. Mittarin ollessa vain muutaman asteen pakkasen puolella, jopa minulle tulee kuitenkin toppiksissa kuuma.

En ole tehnyt esitelmää blogissa, mutta pari viikkoa sitten ostin Mountain Horsen topparatsastushanskat. Hanskat ovat ihanan lämpimät ja valitsin tarkoituksella kokoa liian isot, jotta lämmittävät varmasti, ajohanskoiksi nämä lähinnä on ostettu. Ikävä kyllä sain jotkut susikappaleet ja olen huomenna menossa vaihtamaan ne uusiin, sekä tekemään reklamaation valmistajalle. Molemmista hanskoista ratkesi nimittäin samasta sormesta sauma alle kahden viikon ei-päivittäisen käytön jälkeen, enkä tehnyt muuta kuin ajoin pari kertaa Kurren ja siivosin pari kertaa kaksi karsinaa.

Samalla kertaa kotiutin myös Roecklin talviratsastushanskat fleecevuorella. Kyllä ne vaan on hintansa arvoiset. Vaikka palelen helposti, kunnolla ratsastaessa käytän mieluiten mahdollisimman ohuita hanskoja. Sormet lämpiävät kuitenkin kun niitä käyttää hevosen selässä ja tuo fleecevuoraus lämmittää juuri sopivasti.

Ostin myös vähän aika sitten Gersemin yläosan, kun kerran halvalla alerekistä lähti. Olen kuolannut kyseistä neuletta jo ikuisuuden ja jos nyt ostan nuo Pikeurin housut, voin ottaa sen vihreän paidan käyttöön myös valokuvissa ;) Oliivinvihreä neulepaita on lyhyttä mallia, eli käytän sen alla pitkähelmaista pitkähihaista. Se käy väriltään kieltämättä myös ruskeisiin housuihini, mutta olen viime aikoina viihtynyt paremmin rakastamissani Eurostarin punaisissa housuissa.

Kaipaisin muutenkin lisää ratsastusvaatteita, erityisesti yläosia. Olen prutkuttanut menemään jo vuosia lähinnä halvoissa H&M:n sekä Gina Tricotin topeissa ja vastaavissa, mutta nyt tekee mieli panostaa itseeni ja ostaa esimerkiksi Schockemöhlen mallistosta jotain kivaa ihan vain siksi, että tykkään vaatteiden ulkonäöstä. Eikä kukaan muu niitä maksa, kuin minä itse :)

Vuokrahevospohdintaa

Olen kaikessa hiljaisuudessa etsinyt itselleni uutta vuokrahevosta ja kahta ehdokasta olen käynyt myös jo kokeilemassa. Syy uuden vuokrahevosen etsimiseen on pitkälti Shockin pieni koko, kapasiteetin loppuminen ja kieltämättä myös satulaongelmat. Valmentautuminen ja kisaaminen on poissa laskuista ilman satulaa ja kotona vääntäminenkin junnaa paikallaan. Pidän ponista ihan älyttömästi, mutta olen myös myöntänyt jo heti ponin tavatessani olevani sille rehellisesti liian iso. Käyn mielelläni jatkossakin kotona humputtelemassa, mutta tavoitteellisempaan ratsastukseen tarvitsen isomman hevosen. Opiskelen, joten hevoslainan ottaminen on pois laskuista, eli ainoa vaihtoehto on joko tunneilla käynti tai vuokraus.

Porissa on useampia ratsastuskouluja, mutten ole erityisen innostunut mistään niistä. Jäljelle jää siis lähinnä vuokraus. Minulla on ilmoitus vuokrahevosen hausta hevostalli.netissä ja olen itse lähetellyt kiinnostaville postia. 

Asia, joka on kiinnittänyt huomioni; hinnoittelu. Osalla vuokralle antajista ei ole minkäänlaista perustelua pyytämälleen hinnalle, eikä myöskään halua tulla yhtään vastaan edes perustellusti. Minä en kuitenkaan ole halukas maksamaan reilua summaa jollekin hänen hevosensa kunnonkohotuksesta, vaikka kuinka tallivuokra olisi x ja maneesimaksu y. Jos hevonen on osaava, mutta lihakseton ja rapakunnossa - ei siitä vain voi pyytää samaa vuokrahintaa, kuin kunnossa olevasta saman tasoisesta. Minä ainakin olen niin vanha ja tiedän mikä työ on saada hevoselle lihakset ja saada se sellaiseen kuntoon, että on edes teoriassa mahdollista osallistua normaalille valmennustunnille. Minua ei kuitenkaan lohduta tieto, että saan valmentautua sitten vuoden päästä.

Hevonen oli mukavan oloinen ja samaten omistaja, oli sääli sanoa etten ole halukas maksamaan niin paljoa kuukaudessa. Jos hevosen vie paikkaan x ja tietää hintojen olevan z, pitää olla varaa maksaa se hinta ilman vuokraajaakin. On väärä lähestyminen hevosen vuokralle antamiseen, jos on tarve saada puuttuva summa tallivuokraan tai maneesimaksuun vuokraajalta, varsinkin ellei vuokralle tarjottava hevonen ole tarpeeksi tasokas.

Tästähän on ikuinen kädenvääntö, kuuluuko vuokraajan maksaa päivän kulut vai vain ratsastuksesta. Myönnän, ettei minulla ole halua maksaa tyhjästä, esimerkiksi kipeästä hevosesta. Jos minulta pyydettäisi hintaa siitä, että pitäisi käydä kävelyttämässä jonkun muun hevosta vaikka kuukauden kaksi-kolme kertaa viikossa, niin ei kiitos. Olen ihan tarpeeksi saanut hoitaa omieni vaivoja ja ongelmia. Hoidan vuokrahevosen joka kerta kuin se olisi omani ja juuri niin kuin omistaja toivoo, mutta niin kauan kun en ole esimerkiksi puoliylläpitäjä, katson oikeudeksi olla joka päivä hoitamassa jonkun muun kipeää hevosta tallilla. Tästäkin tottakai tarvittaessa joustan - jos minulta kysytään, voinko käydä hoitamassa hevosen ja kävelyttämässä, tottakai teen niin. Tosin silloin en ole valmis maksamaan siitä, että saan harjata hevosen ja kävelyttää narussa. Moni vuokralleantaja ajattelee, että vuokraamalla saa opetella omaa hevosta varten ja kaikki pikkuvaivat pitää vuokraajan hoitaa päivänään. Sinänsä hyvä periaate, mutta minulla on piirun verran enemmän hevoskokemusta kuin perus ratsastuskoulutytöllä, joka sitten ostaa sen ekan hevosen ja kaipaa sille vuokraajaa. Tosin en kylläkään tätä kokemusta tyrkytä silmille heti ensimmäisenä, se johtanee välillä harhaan kun kehtaan tulla ratsutallille raviradan huppari päällä ;)

Still alive!

Edelleen täällä ollaan hengissä, vaikka blogi onkin viettänyt hiljaiseloa. Tuntuu vain siltä, ettei ole mitään kirjoitettavaa...

Kurren rekilenkit alkavat pidentyä ja mäkivöiden astellessa taloon pienempien länkien keralla, ollaan hölkkäilykin reen kanssa. Kurre vaikuttaa lievästi räjähdysalttiilta, viime lenkillä mentiin reipas 6km josta 4 hölkkää ja poni tuntui kotiin kääntyessä siltä, että toiset 4km olisi mennyt heti perään yhtä kevyesti. Ilmeisesti sen kanssa ei olisi tarvinnut ihan niin varovasti ottaa sitä alkua... Jatkossa päästellään siis menemään vähän pidempääkin lenkkiä.

Ella oli myös ensimmäistä kertaa ohjasajossa meillä. Yksi: se on pirun nopea kävelijä. Kaksi: se rakastaa kaikkia. En ehtinyt edes reagoida, kun olin nokakkain ponineidin kanssa sen käännähtäessä salamannopeasti ympäri ja pyrkiessä vastaantulleen ratsun perään. Isä sai hinata ponin takaisin menosuuntaan, joka oli kaiken lisäksi kotiinpäin. Ehkä Ella alkaa yhdistää jossain vaiheessa, mikä on yhtä kuin kotiinpäin ;) Overall ihan ok suoritus noin ekalle kerralle uudessa paikassa, muutama kerta käydään kyllä kävelemässä ennen kärryjen kokeilua. Vähän kovaleukaiselta neiti vaikutti, Kurrea piti ohjailla ihan supervarovasti, kun taas Ellaa saa ottaa ihan kunnolla ennen kuin mitään tapahtui. Ihan korvat hörössä sitä tepasteltiin silti eteenpäin. Eiköhän tästä tammikuun aikana saada kärryjä peräänkin :)

Katsaus vuoteen 2012

Mitä kaikkea Kurren kanssa on tapahtunut?

(c) Henna Glade

Vuoteen 2012 on mahtunut paljon ja Kurre on antanut enemmän, kuin olisin vuoden 2011 lopulla osannut pyytää.

Huhtikuussa Kurre starttasi ensimmäisen kerran Ypäjällä ja nyt voin myöntää, että voittoa sieltä lähdettiin hakemaan. Kotiin tultiin loimen, ruusukkeen ja kukkien kanssa, eli mission accomplished! Kurre oli alkumatkasta ihmeissään, miksi muut ponit pysyy kohtuu lähellä ja mitä, nehän yrittää minusta ohi! Matkana oli vain 1000m ja Kurre hiffasikin jutun juonen vasta loppukaarteessa tullen helposti johtavasta ponista ohi ja voittaen selvästi.

(c) Fanny Suomela

Jo alkuvuodesta alkoi satulan etsintä ja Viivi kävi kävelylenkkejä selästä ilman satulaa minun taluttaessani parivaljakkoa alkuun. Kurre oli superfiksusti ja kiukuttelu vain minulle, selässä sai istua rauhassa ja pelkäämättä :) Satula saatiin käsiimme ja Kurre tekikin suuren maailman ensiesiintymisensä sateisissa PRRC:n harjoituskoulukisoissa toukokuussa tipsuttaen raviohjelman läpi prosentein 57,85% - olimme varsin tyytyväisiä muruponin seitsemänteen ratsastuskertaan :)

Seuraava startti juostiin Porissa 15.6. ja Kurrea 2-3-vuotistalven treenannut Ida Suomela istui kärryille minun ollessani töissä. Viivi päivitti viestein tilannetietoja ja myönnän taas, että odottamani "se voitti"-viestihän sieltä tuli :) Katsoin lähdön myöhemmin videolta ja helppo voittohan se oli, pienillä possuiluilla varustettuna.

(c) Eveliina Ruohonen

Seuraava koitos oli taas Porissa 26.7. ja palasin itse kärryille. Alkaa olla vähän jo ärsyttävää sanoa, mutta voittohan sieltä taas tuli! Ajoin kieltämättä tarkoituksella karkuun alusta asti, sillä tiesin Kotimäen Felician olevan takaa-ajossa. Yllättävän lähelle se ehtikin, mutta Kurren 8s ennätyksenparannus esti kiinnisaamisen. Silloin tuntui, että sekunteja olisi varastossa jos joku antaisi painetta vierellä.

(c) Heidi Torsti

Seuraava koitos oli jo 29.7. eli juuri sallitun nelivuotiaan ponin taukopäivien jälkeen Kokemäellä. Lähdön nähdessäni lähes häpesin ilmoitettuani Kurren kyseiseen sarjaan takamatkalle, mutta aikaisempien kokemusten perusteella halusin kokeilla takamatkalta tulemista. Niin vain voittoon päätyi myös neljäs startti, ja kaiken lisäksi taas kerran helppoon voittoon. Ajoin kärkiponin kiinni ja ajattelin peesailla loppusuoralle asti, mutta mokoma laukkasi toisen tullessa kupeelle - keulaan siis ja vauhtia pois niin paljon kuin mahdollista. Täältä tuli suojiin sopiva vaaleanpunainen ruusuke!

(c) Henna Glade

12.8. oli suurin virhe koko kaudella. Kolme starttia lyhyin väliajoin ja menin tähän starttiin vaihtamaan jännesuojat pinteleihin, jotka eivät olleen haitanneet ponia kotona. No, lopputulos oli haluton poni ja viides sija. Tämä startti jäi itseäni harmittamaan, sillä ponin juoksu olisi voinut kulkea paremmin jos olisin yksinkertaisesti pitänyt ne suojat jalassa. Ensimmäinen (ja viimeinen) startti tällä kaudella toton ulkopuolella.

(c) Meeri Niiranen

22.9. lähdettiin onneamme koettamaan Seinäjoen poniraveihin. Aisoissa oli ihan eri poni, mitä kuukautta aikaisemmin Porissa! Pieni starttitaukokin teki varmasti hyvää ja viimeistelin ponin tänne eri tavalla, mitä aikaisemmin. Painetta oli ohjilla ja poni hyvällä ravilla, sijoituttiin kolmanneksi hyvätasoisessa lähdössä. Poniravien aikataulut poikkesivat loppua kohden ilmoitetusta ja Kurre olisi pitänyt lämmittää paljon aikaisemmin, olin ihan supertyytyväinen  lopputulokseen ottaen huomioon, kuinka lyhyen aikaa Kurre sai seisoa lämmityksen jälkeen. Ponin kilpailupää todella tuntui täällä - vaikka loppua kohden jo vähän alkoi väsähtää, periksi ei anneta.

Kauden viimeinen koitos oli 4-vuotismestaruus Forssassa 14.10. Täydellinen lopetus kaudelle, ensimmäistä kertaa lyhyet kilpakärryt ja ne tekivät ihmeitä! Ponin painopiste muuttui tarpeeksi kärryjen nostaessa sitä edestä ja etujalka pääsi ensimmäistä kertaa rehellisesti nousemaan maasta. Poni teki huippusuorituksen ensimmäistä kertaa auton takaa ravaten kolmanneksi uskomattomalla ajalla 2.15,4, siis yli 15s kovempaa mitä ensimmäiseen starttiinsa huhtikuussa Ypäjällä. Olin aivan järjettömän tyytyväinen ponin suoritukseen, kärkikahinoihin ei ollut asiaa, mutta oma suoritus oli silti erinomainen.

(c) Janita

Kurren ensimmäinen kilpailukausi on saatu pakettiin ja nyt ajetaan voimatreeniä kotona. Poni on mahtavan iloinen ja niin mielettömän rakas, etten tiedä miten sen sille näyttäisi :) Kuusi starttia seitsemästä totossa, hyvät ennätykset ja muutama sata euroa rahaa, se on antanut puolet enemmän mitä osasin odottaa keväällä. Ensi vuotta odottaessa!

Statistiikka 7: 4 - 0 - 2

Ennätykset 2.15,4ake ja 2.18,9ke

Voittosumma 390 €

(c) Janita

(c) Eveliina Ruohonen