11. luukku - merkityksellisiä ponikuvia

Edit: olin reippaana tyttönä tallentanut tämän postauksen luonnokseksi julkaisun sijaan. Pahoitteluni!

Avasin pitkästä aikaa ulkoisen kovalevykansion ja katselin vanhoja kuvia. Siitä saikin innoituksensa joulukalenterin yhdestoista luukku - minulle merkityksellisiä ponikuvia-postaus. Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä :)

Pommac muutama päivä Suomeen tulostaan 2006

Minun satuponini <3

I'm gorgeous!
(c) Henna Glade

Oripäivillä

Jännevamma historiaa talvella 2009
(c) Henna Glade

Kilpailuoikeus peruttu, mutta harvoista ajolenkeistä nautimme molemmat
(c) Henna Glade

Rotunäyttely Turussa - mikä kaula!

Vermon poninäyttelyn Vuoden Voittaja III, Paras Ruuna ja ykköspalkinnon luokkavoittaja
(c) Henna

(c) Henna

(c) Henna

1-vuotias Kurre

(c) Henna

(c) Henna

Ensimmäinen omilla rahoilla ostettu - Kurre tietenkin

1v laidun ja maailman suloisin poni :)

10. luukku - joululahjatoiveita

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Viime yönä valvoin kolmeen saakka lukien tenttiin, räpiköin peräti kolme tenttiä tänään ja toivottavasti läpäisin edes kaksi niistä. Excel-tentin yhden tehtävän ratkaisun tajusin sillä sekunnilla, kun palautin sen tehtävän...

Nyt kuitenkin - joululahjatoiveitani!

Tästä eniten toivottuja ovat enkkuviltti Leeville, hierontalahjakortti (myös lahjakortti vaatekauppaan olisi kiva) ja riihikuiva käteinen. Opiskelu ja kaksi hevosta eivät ole finanssipuolen kannalta kaikkein fiksuin ratkaisu... :)

Muita toiveita olisivat Pikeur Sarissa-kisatakki, rannekello, Schockemöhlen iiihana harmaa fleecetakki, Hööksiltä pari toppaliiviä, Leeville muutamia uusia satulahuopia ja videokamera. Videokamera luonnollisesti valmennusten ja treenien kuvaamista varten ja olen viime viikkoina herännyt myös tosiasiaan, että tarvitsisin jonkinlaisia ihonmyötäisiä fleecetakkeja tai vastaavia ratsastukseen. Pidän kohtuullisen vartalonmyötäisistä ja tarpeeksi pitkistä vaatteista, nyt heppailuvaatteeni ovat vähän turhan löysiä, kuluneita ja osa takeista on hieman liian lyhyitä - alaselkä jäätyy!

Mitään näistä toiveista ei ole laitettu eteenpäin enkkuvilttiä lukuunottamatta, eli saa nähdä miltä joulu näyttää :) Olen omasta toiveestani koko joulun töissä, joten saan odotella pakettijännitystä jouluyöhön saakka!

9. luukku - Marttilan valmennus part. II

Tenttiinlukupäivän vuoksi tämän päivän joulukalenteripostaus koskee eilistä valmennusta. Huomenna jotain vähän jouluisempaa tiedossa :)

Kaikki postauksen kuvat (c) Annika, kiitos!

Eilinen oli tehtävää ja mietittävää täynnä, nähtiin maneesissa muutama varsin valkoinen naamakin... Harjoitukset olivat täysin uudenlaisia minulle, mutta kivoja tehtäviä! Alkuverkat tehtiin tosin itsenäisesti ja heti töihin ryhtyessä jopa Pauliina kysyi, otinko kotoa oikean hevosen mukaan. Leevi oli ihan älyttömän HYVÄ koko ajan! Eteenpäinpyrkivä, oma moottori käynnissä ja innoissaan. Ekaa kertaa sain tehdä pidätteitä esteiden välissä, enkä vain ratsastaa eteen!

Maneesi näytti tältä. Kaksi törkeän pitkää okseria lyhyen sivun suuntaisesti, pituushalkaisijalla kaksi pystyä joille tie vei okserin osien välistä ja vielä pitkän sivun normaali okseri. Alkuverkkana tultiin pituushalkaisijan pystyjä ravipuomeina, sitten laukkapuomeina ja lopulta kahtena pikkupystynä, välissä kolme laukkaa. Harjoitus oli todella kiva, hevonen oli oikeasti saatava pohkeen väliin, jotta pitkien oksereiden tolpat pysyivät pystyssä.

Lopussa hypättiin rataa, joka alkoi kuvasta katsoen vasemmanpuoleisesta pitkästä okserista oikeassa laukassa. Siitä laskeutuminen vasempaan laukkaan ja kierrettiin uran kautta kolmikaarisen kiemurauran tietä toiselle pituusokserille, josta oikeaan laukkaan alas ja suoraan pituushalkaisijan kahdelle pikkupystylle, josta laskeutuminen vasempaan laukkaan, pitkät okserit uudelleen toisesta suunnasta, pituushalkaisijan pikkupystyt vasemmasta laukasta ja vielä vasemmassa kierroksessa perusokseri. Kunnon kiemurtelua siis! Koko ajan vaihtui suunta ja pituusoksereille hevonen piti tuoda aivan suorassa, jotta se varmasti venyisi oksereista yli selkäänsä käyttäen. Ihan vain hiukan hirvitti kääntää Leevi suoraan surman suuhun, mutta ruuna olikin SUPER! Minä kämmäilin kyllä molempien edestä, mutta mukaan mahtui hyviäkin hyppyjä ja yhdessätekemisen meininkiä. Parin kuukauden hyppytauko näkyi kyllä itsessä, mutta se tasapaino esteillä ei kai tule kuin hyppäämällä...

Ennen radan hyppäämistä tultiin nuo pituusokserit pikkupystyinä. Se oli piece of cake. Kunnes...

Kyllä. Hirvitti. Tosin tämän jälkeen oli fiilis, että pystyn lähes mihin vain :D Suurin ongelma näissä oksereissa oli ihan puhtaasti omassa päässä, Leevi selvitti homman helposti! Ensi estetreeniin tosin sidon jalustinhihnani kannusremmillä satulavyöhön, jotta saisin jalan pysymään paikallaan. Ekat pikkuhypyt menivät hyvin, mutta näiden oksereiden astuessa kuvaan aloin jännittää ja vanhat tavat tulivat pintaan - puristan polvella satulaa ja alapohje lentää taakse. Tämä tulee aina hypätessä jännittäessäni jostakin esiin, enkä muista kiinnittää siihen huomiota. Muutama kerta haetaan apuja siitä, että jalustin pysyykin paikallaan vaikka yrittäisin potkaista omaa jalkaa taakse, jotta saan sen fiiliksen, mikä kuuluisi olla. 

Ellen ole huomannut mainita; kehitin hyppypelon vuosia sitten ratsastuskoulussa, jossa vakioratsukseni muodostui iso poni, joka suoritti esteradat korkealta ja kovaa. Tämän jälkeen kuvioihin tuli Pommac, ratsastus jäi ja puskailin useamman vuoden. Kuuden vuoden hyppytauon jälkeen aloitin uudelleen hyppäämään Shockilla 1,5 vuotta sitten. Shockin kanssa hyppäsin jo 80-90cm rataa, mutta nyt uuden hevosen kanssa jännitän taas jonkin verran, vaikka Leevi on umpirehellinen hyppääjä. Jännitys pyrkii taas jostakin esiin, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä - siitä pääsee eroon vain hyppäämällä. Niin kävi Shockinkin kanssa, jännitin alkuun ihan älyttömästi.

Eilisestä jäi taas ihan loistava treenimieli ja Pauliinalta saatiin kuulla hyvää palautetta. Hevonen oli kuin eri eläin viimekertaiseen verrattuna, homma alkaa toden teolla sujua kun saan vain oman pääni hallintaan. Jotakin edistystä on jo tapahtunut, sillä alan päästä eroon tavastani työntää hevosta jos näen viime hetkillä, ettei askel tule sopimaan - ryssin lähestymisen totaalisesti vain kerran eilen. Leevi ei onneksi ottanut siitä nokkiinsa, vaikka itselle jäi kyllä pieni morkkis asiasta. Ylläoleva kuva kuitenkin toivottavasti on pieni lupaus tulevaisuudesta!

Söpöponi ja michelinukko-ratsastaja.
Kaksi pitkähihaista, huppari, toppaliivi ja toppatakki toimivat instant-lihotuskuurina 8)

8. luukku - Kurren kehityskaari

Selasin aikaisemmin tänä vuonna otettuja kuvia ja yllättäen Kurre on esiintynyt monessa. Luukussa kahdeksan on siis kuvia Kurren kehityksestä ratsuntöissä :) Laitoin Viivin ponin kyytiin Kurren ollessa neljä, mutta ensimmäinen vuosi vain ratsasteltiin ja puskailtiin maastossa. Alkuvuonna 2013 kysyin Wilkkua ratsuttamaan, jonka hän lupasi tehdä vauvan saatuaan.

Kurre 4-vuotiaana, ensimmäisiä kertoja ratsastaja selässä ilman taluttajaa

7. ratsastuskerta. Viivi tyrkkäsi PRRC:n harkkakisoissa raviohjelman.

Loppusyksy 2012 Huunanmaan tallin harjoituskisoissa ristikkoluokassa

Alkuvuodesta 2013 Zilpan harkkakisoissa raviohjelmassa. Näissä kisoissa poni oli HYVIN jännittynyt

Tuuli alkoi ratsastaa alkukeväästä 2013

Janita kävi kyydissä keväällä

Kesäkuun lopussa Wilkku alkoi todenteolla ratsuttaa ponia - tämä on ENSIMMÄINEN KERTA!

Laukkaa kokeiltiin myös ekalla kerralla

Fanni alkoi ottaa Wilkulta tunteja

Ekat kisat ja raviluokka, tästä se lähtee!

Melkoinen kuvapläjäys! Poni on lyhyessä ajassa kuitenkin kehittynyt aivan valtavasti ja tällä hetkellä tekee helppoon B:hen kuuluvat asiat. Avoja ja sulkuja on alettu harjoittelemaan ja pian mukaan ilmestyy myös vastalaukka. Olen antanut Wilkulle niinsanotusti vapaat kädet koulutuksen suhteen ja sanonut, että osaat hommat minua paremmin, minä en ala neuvoa. Poni koulutetaan teknisesti niin pitkälle, kuin Wilkku vain innostuu opettamaan ja tarkoitus on startata Wilkun alla ekat koulukisat talvikuukausina.

Jatkossa pyrin saamaan Wilkun ponin kyytiin noin viikon välein, jos vaan saadaan aikataulut sovitettua yhteen. Fannin on huomattavasti helpompi opetella ponin kanssa uutta, kun se on säännöllisesti läpiratsastettu ja sitä viedään koko ajan eteenpäin! Tarvii myös puhua Wilkulle, josko hyppäisi säännöllisesti, jotta saa poni rutinoituu hyppäämiseen.

I've got a good feeling!

Pauliina Marttilan valmennusviikonloppu vol. 1 takana!

Kertakaikkisen kiva valmennuspäivä takana! Tänään oli ohjelmassa Pauliina Marttilan valkun koulu- ja puomipäivä, huomenna hypätään.

Samalla tunnilla oli kaksi muuta ratsukkoa ja Leeville osaa tehtävistä helpotettiin hieman. Aloitettiin ensin verkkaamalla hiukan omatoimisesti ja alkukävelyiden jälkeen baanattelin ruunalla useamman kierroksen oikeaa laukkaa. Leevi tuntui jo tässä hirveän hyvin eteenpäinpyrkivältä ja tosi oudolta itsekseen! Ja siis hyvällä tavalla oudolta :) Vähän oli ylimääräistä virtaa eilisen vapaan vuoksi, muttei mitään hallitsematonta.

Tunti alkoi kevyessä ravissa, josta tehtiin teräviä siirtymisiä käyntiin ja takaisin raviin. Tässä vaiheessa suu loksui entistä enemmän auki, sillä Leevi ihan tosissaan vastasi siihen pohkeeseen. Parissa siirtymisessä alkuun ruuna oli löysä, mutta terävöityi koko ajan. Tästä siirryttiin pikkuhiljaa itse harjoitukseen, jossa piti pitkän sivun alusta väistättää hevoset käynnissä keskihalkaisijalle, siirtää raviin ja ravata neljän ravipuomin yli ja tulla harjoitus taas alusta. Leevi teki koko ajan käynnissä väistön, kaksi muuta ratsukkoa siirtyivät puolessa välissä väistöä raviin edelleen väistäen.

Väistöt on koko ajan olleet Leeville ihan kysymysmerkkijuttu, mutta tänään Leevi otti kuin ottikin rehellisiä ristiaskeleita! Ei se mitään kaunista katseltavaa ollut, mutta se oli ihan rehellistä väistöä eikä epämääräistä valumista! Olin ihan superylpeä ruunasta. Pauliinan sanoin Leevi oli yksi suuri kysymysmerkki harjoituksen alussa, mutta hoksasi jotain ja selvästi rohkaistui yrittämään kun sai paljon kehuja.

Laukkatyöskentely aloitettiin Leevin kohdalla ottamalla temponvaihdoksia, muut tekivät laukassa avoa ja ilmeisesti jotain muutakin, en niin kiinnittänyt huomiota. Leeviä piti ratsastaa reippaasti eteen ja ottaa välillä kiinni mahdollisimman lyhyeen laukkaan, josta taas eteen.

Kun laukkatyöskentely oli hyvässä mallissa, alettiin tulla kolmea laukkapuomia. Leevin kanssa on enemmän ongelma saada se liikkumaan kunnolla eteen isoa laukkaa, joten Leevi tuli 14m väliä kolmella laukalla, kun muut tekivät neljää laukkaa. Ensimmäinen väli tultiinkin hyvin sujuvasti neljällä, mutta sitten kengittiin reippaasti lisää poweria siihen touhuun ja homma alkoi pikkuhiljaa tulla sujuvasti kolmella. Leevi vähän vaihteli keskimmäisellä puomilla alkuun laukkaa, mutta kun kuski suoristi itsensä ja piti asetuksen kierroksen suuntaan, päästiin puhtaasti puomeista. Leevi ihan tosissaan alkoi vähän jopa innostua hommasta ja kiihdytellä! Välillä pyörittelin vähän isoa ja vähän pienempääkin ympyrää laukassa antaessani muille tietä ja Leevi alkaa selvästi saada vähän homman juonesta kiinni, sillä laukassa alkaa olla oikeasti pikkuhiljaa vähän jotain, mitä säätää.

Leevin käsitys laukkapuomeista 8)

Valmennuksesta jäi ihan törkeän hyvä fiilis! Huomenna varustan ruunan vatsapanssarilla ekaa kertaa varmaan kahteen kuukauteen, katsotaan millainen katastrofi siitä tulee :) Tänään saatiin ihan oikeasti Pauliinalta kiitosta, että hevonen työskentelee jo paljon paremmin, mitä viime kuun alussa. Nyt se on paljon tasaisempi, sitä voi oikeasti säätää ja ilmeisesti meikäläinenkin ratsastaa hieman paremmin.

7. luukku - ruokinta

Joulukalenterin toivepostauksiin kuului pieni ruokintakatsaus. Here you go, honey bunnies!

Perusruoka on suomalaiseen tapaan heinä. Tällä hetkellä tarkkaan ottaen maitohapolla tehty erinomainen säilöheinä. Heinä on pieneen talliin sopivissa minipyöröpaaleissa, joilla on painoa 50-60kg ja joita on helppo käsitellä ilman apuvälineitä myös yksin. 

Kurre 1,5kg - 1,5 kg - 2 kg

Leevi 3 kg - 3 kg - 5 kg

Punnitsen seuraavan päivän heinät omiin kasseihinsa illalla valmiiksi, jotta aamun ja päivän ruokkijan ei tarvitse aloittaa punnitsemisesta. Näiden kolmen ruokintakerran lisäksi iltapäivällä tallilla olija antaa liikutuksen jälkeen molemmille hiukan natusteltavaa, suurinpiirtein kilon verran. Tällöin Kurren päivittäinen heinämäärä on noin 6kg ja Leevin 12kg. Leevi saa heinää niin paljon kuin se suostuu syömään, kun taas Kurren heiniä on pakko rajoittaa, sillä se syö itsensä kuoliaaksi, jos saa tilaisuuden. Kurrea on yritetty vapaalle heinälle, mutta se ei todellakaan toimi tämän ahmatin kohdalla.

Väkirehuna syötän molemmille kauratonta, suomalaista Criollo Full-täysrehua. Kurre söi ennen Krafftia ja kauraa, mutta Leevin tullessa vaihdoin molemmat syömään Criolloa ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Kurre on jonkin verran hangannut häntäänsä, mutta hankaaminen loppui heti kauransyötön loputtua. Leevi saa täysrehun lisäksi proteiinilisää Racing Proteinilla ja Kurre lisäkivennäistä Marstall Forcen muodossa. Leevi saa tarvitsemansa kivennäisaineet täysrehusta syödessään sitä suositusmäärän, mutta Kurren puoli litraa ei riitä yksin täyttämään kivennäistarvetta. Väkirehut meillä syödään kahdesti päivässä, aamuin illoin.

Kurre 

Criollo Full 2,5 dl - 2,5 dl

Marstall Force x - 0,5 dl

Leevi 

Criollo Full 2,5 l - 2,5 l

Racing Protein 0,5 l - 0,5 l

MSM x - 0,5 dl

Perusrehujen lisäksi annan hikoilupäivinä iltaruokien mukana elektrolyyttejä. Leevi saa lisäksi päivittäin MSM:ää erityisesti nivelten vuoksi. Leevi on karsinassa levoton ja kovassa käytössä muuten, joten ennaltaehkäisen kaikin mahdollisin keinoin hevosen ennenaikaista hajoamista.

Kurre saa nappulansa aamuin illoin sellaisenaan, mutta Leevin molemmat ruuat turvotetaan mössöksi. Itse tykkään ajatuksesta, että hevosen tulisi pureskella ruokansa - tämä sankari vain sattumoisin viskelee ruokansa kupista suurimmaksi osaksi lattialle. Alunperin aloin turvottaa ruunan ruuat lähinnä siksi, että se varmasti syö kaiken limaa irrottavan lääkkeensä, eikä viskele jauhetta nappuloiden mukana muualle. Ruuna vain vihdoinkin todella söi kaiken saamansa ruuan eikä kylvänyt sitä lattialle, joten se saa jatkossakin nauttia ruokansa mössömuodossa.

Kausittain pollet saavat esimerkiksi ADE-vitamiinia talvikaudella, B-vitamiinia karvanvaihtoaikaan, mahdollisesti tarvittavat rautakuurit C-vitamiinin kera ja muuta vastaavaa. Pyrin pitämään kuitenkin perusruokinnan yksinkertaisena ja helppona, ilman sataa purkkia ja purnukkaa. Meille selvästi sopii parhaiten kauraton rehu, joten en lykkää väkisin kauraa nenien eteen. Leevi tarvitsee reilusti lisää lihasta, on kohtuullisen kovassa työssä ja kaiken päälle mallia silakka ja ruoka ei tartu, joten sitä on ruokittava varsin runsaalla kädellä. Vastapainona on Kurre, joka lihoo siitä, kun minä syön.

6. luukku - Itsenäisyyspäivän arvonta

Erinomaista itsenäisyyspäivää kaikille! Tänään höyryää kupissa lämmin glögi, tarjolla on pipareita sinihomejuustolla, hieman parempaa ruokaa, kynttilät palavat ja nautitaan lähestyvästä joulusta sekä luonnollisesti Suomen itsenäisyydestä. Sen kunniaksi on aika arpoa kaksi joulupakettia.

BR harmaa koulusatulahuopa tähtitikkauksin, koko full
Kaunis vaaleanharmaa huopa, turkoosi tehosteväri.

Schockemöhle ruskea koulusatulahuopa, koko full
Suklaanruskea, hyvin siisti ja asiallinen huopa tekstilogolla.

Arvontaan saavat osallistua kaikki kynnelle kykenevät ja osallistumisaikaa on torstaihin 12.12. saakka, kello 12:00. Tällöin saan paketit ajoissa joulupostiin ja toivottavasti ehtivät voittajille määräaikaan mennessä!

Tähän postaukseen kommentoimalla saat yhden arvan, jolla osallistua arvontaan. 

Jos mainostat arvontaa erimerkiksi omassa blogissasi eteenpäin, tipahtaa kohdallesi 

kaksi arpaa, jolloin voitonmahdollisuutesi kasvavat heti! 

Huomaathan mainita kommentissasi, osallistutko vain toisen vai molempien pakettien arvontaan!