Melkein-kiukkupäivitys

Jos olisin eilen kirjoittanut tämän tekstin, olisi joka toinen sana ollut kirosana. Eilen töistä päästyäni alkoi koko päivä mennä päin seinää ja kun lopulta keräilin Kurrea keskeltä peltoa ja irrottelin Johannan avustamana ohjia kärryistä, olin valmis jo kuristamaan ponin ja ampumaan kaikki muut. Siis minun maailman toimivin elikkoni päättikin lähteä nollanollaa ketjuista, enkä ihan pysynyt perässä!

Olin täynnä pyhää raivoa jo kotipihasta lähtiessä, kun arvasin jo kuinka rentouttava kävelylenkki on tiedossa. Nyt Kurrelta alkaa räkää pikkuhiljaa valua ja saan limaa irrottavaa maanantaina, mutta siihen asti käpytellään lenkkiä joka päivä. Paitsi tänään, kun on Ponikunkkareiden aloituspäivä, olen siis töissä ja näen pitkästä aikaa vanhoja ystäviä :)

Koko kävelylenkki oli kohtuullisen hermoja raastava, sillä pienikin ohjien siirto oli mukamas pyyntö juosta - no ei ollut! Ok, poni käveli pitkiä pätkiä rennosti pitkää hyvää käyntiä, mutta välillä oli pakko tikittä ja yrittää raville. Tarkoituksella vielä lähdin tielle kävelemään, jotta aina kävelty lenkki saisi ponin pysymään housuissaan. Paras taisi olla se, kun Kurre yritti kääntyä mutkassa ohittaneen auton perään ja lähteä ottamaan viivaa! Hetken aikaa palauttelin ponia maanpinnalle ja jatkoimme alkuperäiseen suuntaan. Pitää yrittää muistaa laittaa joku tracker päälle seuraavalle lenkille, jotta näkisin lenkin pituuden.

Muutaman viikon takaa