28. lokakuuta 2014

Pimeässä maastoilun ABC

Syksyn pimeys on saapunut Suomeen ja tuossa ehdittiin jo nautiskella pikkupakkasista muutama päivä. Nyt on taas reilusti plussan puolella ja vähän väliä sataa vettä - ja ulkona on vaan niin uskomaton pimeys. Masentuneena tänään katselin koulun ikkunasta ulos, kun aurinko pikku hiljaa alkoi laskea ja ilta hämärtyä. Siinä sitten puettiin itselle ja hevoselle heijastimia ja tulipa kautta rantain mieleeni...

Käytäthän heijastimia maastoillessasi?

Meillä heijastinpakko koskee ihan jokaista, joka meidän hevosten kanssa yrittää kotiportin ulkopuolelle. Käytännössä meillä käytetään syyskuun puolivälin jälkeen heijastimia aina maastoon lähtiessä, päivällä hiukan pienemmässä mittakaavassa. Tänään puin Veikolle heijastinloimen ja itselleni heijastinliivin sekä otsalampun ennen lähtöä. Jos ilma olisi ollut hiukan viileämpi, olisin toppautunut vielä uudella investoinnillani sadechapseilla, joissa on heijastimet alareunoissa. Täällä on ollut jo monta päivää ihan hirveä ilma - tuulee niin, että tukka lähtee päästä. Käytiin Idan kanssa kävelymaastossa sunnuntaina ja silloin ilma oli paljon viileämpi, nuo edellämainitut chapsit pitivät jalat ihanan lämpiminä tunnin maastossa tuulesta huolimatta. Tykkään!


Sekä Kurrella että Veikolla on kuvanmukainen Hööksistä ostettu heijastinloimi, Kurrella pinkki ja Veikolla kuvan keltainen. Tämä loimi on niin uskomattoman hyvä, ettei sitä hevillä vaihdeta! Tämä näkyy pitkälle ja verrattuna Horzen samalla idealla olevaan heijastinloimeen, tykkään tässä loimessa irrotettavasta etukappaleesta tosi paljon. Päivällä maastoillessa yleensä jätän etukappaleen kotiin, iltahämärässä se on ehdottomasti mukana. 

Otsalamppu on minun makuuni oleva turvavaruste myös ilman sen tarjoamaa valoa pimeässä metsässä. Kuljen paljon autotien reunassa ja otsalamppun avulla ratsukko näkyy vastaantulevalle autolle huomattavasti aikaisemmin, kuin pelkkien heijastimien kanssa. Varoittelen myös takaa tulevia olemassaolostani otsalampun avulla, katson tarkoituksella kunnolla taakseni aina kun havaitsen auton lähestyvän. Täällä liikkuu paljon hevosiin välinpitämättömästi suhtautuvia autoilijoita, mutta kunnolla heijastimin ja otsalampun kanssa varustautuneena olen kohdannut ainoastaan erittäin ajattelevaisia ja varovaisia autoilijoita!

Rakkaat ihmiset, käyttäkää heijastimia, mieluummin turhaankin. Hevonen maastoutuu lähes poikkeuksetta jo päivänvalossakin taustaansa ja autoilija havaitsee ratsukon paljon, paljon aikaisemmin huomiovärien ja heijastimien ansiosta. Arvostakaa omaa ja kanssaihmisten henkeä tekemällä itsestänne todellisia välkkyviä joulukuusia.


2. lokakuuta 2014

Maijan estevalmennus


Eräs sunnuntai Yyterissä

Postauksen kuvituksena random puhelinkuvia viime ajoilta, sillä valmennuksessa ei ollut kameraa mukana :)

Eilen oltiin Veikon kanssa rääkättävänä pitkästä aikaa Maija Yli-Huhtalan silmän alla. Kyllä minä vaan pidän Maijan tunneista! Tunneilla tehdään paljon tekniikkaharjoituksia ja kotiin valuin makaronijaloilla. Veikko on kuuma kaveri ja vaatii paljon jalkaa, välillä oikeasti sattuu kun hallitsee hevosen jaloilla ja vatsalihaksilla. Odotin puoliksi kauhulla valmennusta, sillä Veikko on ollut ihan hullun kuuma kotona ja suurin osa ajasta on ollut herran rauhoittelua kaikenlaisten väistöjen ja kiemurtelun parissa, mutta valkussa ruuna oli koko ajan tosi mukana hommassa. Unohdin vaihtaa kotisaappaani oikeisiin ratsastussaappaisiin eli kannukset (söpöt 1cm ponipallopäät) jäivät kotiin, mutta tulipahan oikeasti ratsastettua hevonen pois pohkeen takaa, jossa se alkuun olisi vähän viihtynyt.

Aloitettiin perus verkalla, ravia ja laukkaa eteen-alas molempiin suuntiin, laukka kevyessä istunnassa. Puomityöskentely aloitettiin nopeasti ja homman nimenä oli kolme puomia 11m välein, joissa ensin ensimmäinen väli hidastaen ravia ja toinen reippaasti eteen, jonka jälkeen pitkä sivu avoa tai vastataivutusta ja uudelleen. Kun kaikilla sujui puomit näin päin, otettiin ensimmäinen puomiväli askelta venyttäen ja seuraava hidastaen. Veikko oli ihan tykki tässä! Mietin vaan siinä tehdessäni, etten olisi ikimaailmassa saanut Leeviä niin hyvin tulemaan takaisin melkein keskiravin jälkeen. Meinasin kuolla jo tässä harjoituksessa, sillä olen tottunut nyt tuuppaamaan koulua koulusatulalla ja nyt estesatulassa hieman erilainen asento aiheutti tällaiselle vanhalle ja raihnaiselle hillitöntä keskittymistä ilman jalustimia. Asiaa ei auttanut se, että nuo kotisaappaani tahtovat pudota jalasta ilman jalustimia :)

Laukassa puomeja tehtiin ensin kolmella askeleella, sitten 3 ja 4 askelta, lopulta molemmat välit 4 askelta. Puomit kun sujuivat, tultiin vaemmalta n. 70cm pitkän sivun suuntainen pysty, josta tiukka kaarre vasemmalle ja vinossa oleva pysty, josta taas tiukasti oikealle ja pitkän sivun suuntainen okseri. Tiet eivät saaneet olla niinsanottuja uusintateitä, vaan hevosten tuli kääntyä sisäpohkeen ympäri ja hypätä vinopysty suorana. Vinopystylle käännettiin joko hiukan tiukempi tie tai kun Veikko teki hieman lennokkaampaa laukanvaihtoa kovaa ja korkealta-meininkiä, oli pakko kääntää hiukan laajempi tie - tosin se tiukempi tie oli helpompi hevosen suoristamisen kannalta. Kiva harjoitus, laittoi todella ratsastamaan.


Misterin päiväruokahetki
Loppuun tultiin rataa. Aloitettiin puomeilta, 3 askelta molempiin väleihin. Jatkettiin tuo yllä kuvailtu kiemura edelleen kunnon teillä, okserilta 5 askelta toiselle okserille, sitten tiukka oikea ja vinopysty, josta 6 askelta kaarevalla ulkotiellä kiemuralla olleelle okserille. Tästä jatkettiin kiemurauran vinopystylle toisesta suunnasta, kaareva ulkotie 6 askelta toiselle okserille ja lopuksi vielä yhden askeleen sarja, josta 4 askelta viimeiselle pystylle. Tuo sarja oli paha, sinne oli tultava seinää nuollen, sillä lähestyminen oli todella lyhyt! 

Minulle tuotti ongelmia okseri-okseri linja, en nähnyt yhtään askelta sisälle, enkä saanut ratkaistua väliä ajoissa ja Vepe tökkäsi pari kertaa toiselle okserille. Sitten totesin että perhana, tehdään siihen se kuusi jos ei muuten suju. Sen jälkeen tultiin sujuvasti viidellä, kun sain vihdoin ekalle okserille isomman hypyn sisään ja sujuvamman viisi väliin. Tulin radan jälkeen vielä tämän linjan uudelleen ja siinä meinasi jäädä jo ahtaaksi, kun Veikko oli aivan liekeissä ja meitsi roikkui harjassa jotta pysyin mukana :D Meillä alkaa esteratsastus pikkuhiljaa jo jopa hiukan sujua! 

Maailman paras poni <3