Vuokrahevospohdintaa

Olen kaikessa hiljaisuudessa etsinyt itselleni uutta vuokrahevosta ja kahta ehdokasta olen käynyt myös jo kokeilemassa. Syy uuden vuokrahevosen etsimiseen on pitkälti Shockin pieni koko, kapasiteetin loppuminen ja kieltämättä myös satulaongelmat. Valmentautuminen ja kisaaminen on poissa laskuista ilman satulaa ja kotona vääntäminenkin junnaa paikallaan. Pidän ponista ihan älyttömästi, mutta olen myös myöntänyt jo heti ponin tavatessani olevani sille rehellisesti liian iso. Käyn mielelläni jatkossakin kotona humputtelemassa, mutta tavoitteellisempaan ratsastukseen tarvitsen isomman hevosen. Opiskelen, joten hevoslainan ottaminen on pois laskuista, eli ainoa vaihtoehto on joko tunneilla käynti tai vuokraus.

Porissa on useampia ratsastuskouluja, mutten ole erityisen innostunut mistään niistä. Jäljelle jää siis lähinnä vuokraus. Minulla on ilmoitus vuokrahevosen hausta hevostalli.netissä ja olen itse lähetellyt kiinnostaville postia. 

Asia, joka on kiinnittänyt huomioni; hinnoittelu. Osalla vuokralle antajista ei ole minkäänlaista perustelua pyytämälleen hinnalle, eikä myöskään halua tulla yhtään vastaan edes perustellusti. Minä en kuitenkaan ole halukas maksamaan reilua summaa jollekin hänen hevosensa kunnonkohotuksesta, vaikka kuinka tallivuokra olisi x ja maneesimaksu y. Jos hevonen on osaava, mutta lihakseton ja rapakunnossa - ei siitä vain voi pyytää samaa vuokrahintaa, kuin kunnossa olevasta saman tasoisesta. Minä ainakin olen niin vanha ja tiedän mikä työ on saada hevoselle lihakset ja saada se sellaiseen kuntoon, että on edes teoriassa mahdollista osallistua normaalille valmennustunnille. Minua ei kuitenkaan lohduta tieto, että saan valmentautua sitten vuoden päästä.

Hevonen oli mukavan oloinen ja samaten omistaja, oli sääli sanoa etten ole halukas maksamaan niin paljoa kuukaudessa. Jos hevosen vie paikkaan x ja tietää hintojen olevan z, pitää olla varaa maksaa se hinta ilman vuokraajaakin. On väärä lähestyminen hevosen vuokralle antamiseen, jos on tarve saada puuttuva summa tallivuokraan tai maneesimaksuun vuokraajalta, varsinkin ellei vuokralle tarjottava hevonen ole tarpeeksi tasokas.

Tästähän on ikuinen kädenvääntö, kuuluuko vuokraajan maksaa päivän kulut vai vain ratsastuksesta. Myönnän, ettei minulla ole halua maksaa tyhjästä, esimerkiksi kipeästä hevosesta. Jos minulta pyydettäisi hintaa siitä, että pitäisi käydä kävelyttämässä jonkun muun hevosta vaikka kuukauden kaksi-kolme kertaa viikossa, niin ei kiitos. Olen ihan tarpeeksi saanut hoitaa omieni vaivoja ja ongelmia. Hoidan vuokrahevosen joka kerta kuin se olisi omani ja juuri niin kuin omistaja toivoo, mutta niin kauan kun en ole esimerkiksi puoliylläpitäjä, katson oikeudeksi olla joka päivä hoitamassa jonkun muun kipeää hevosta tallilla. Tästäkin tottakai tarvittaessa joustan - jos minulta kysytään, voinko käydä hoitamassa hevosen ja kävelyttämässä, tottakai teen niin. Tosin silloin en ole valmis maksamaan siitä, että saan harjata hevosen ja kävelyttää narussa. Moni vuokralleantaja ajattelee, että vuokraamalla saa opetella omaa hevosta varten ja kaikki pikkuvaivat pitää vuokraajan hoitaa päivänään. Sinänsä hyvä periaate, mutta minulla on piirun verran enemmän hevoskokemusta kuin perus ratsastuskoulutytöllä, joka sitten ostaa sen ekan hevosen ja kaipaa sille vuokraajaa. Tosin en kylläkään tätä kokemusta tyrkytä silmille heti ensimmäisenä, se johtanee välillä harhaan kun kehtaan tulla ratsutallille raviradan huppari päällä ;)

Still alive!

Edelleen täällä ollaan hengissä, vaikka blogi onkin viettänyt hiljaiseloa. Tuntuu vain siltä, ettei ole mitään kirjoitettavaa...

Kurren rekilenkit alkavat pidentyä ja mäkivöiden astellessa taloon pienempien länkien keralla, ollaan hölkkäilykin reen kanssa. Kurre vaikuttaa lievästi räjähdysalttiilta, viime lenkillä mentiin reipas 6km josta 4 hölkkää ja poni tuntui kotiin kääntyessä siltä, että toiset 4km olisi mennyt heti perään yhtä kevyesti. Ilmeisesti sen kanssa ei olisi tarvinnut ihan niin varovasti ottaa sitä alkua... Jatkossa päästellään siis menemään vähän pidempääkin lenkkiä.

Ella oli myös ensimmäistä kertaa ohjasajossa meillä. Yksi: se on pirun nopea kävelijä. Kaksi: se rakastaa kaikkia. En ehtinyt edes reagoida, kun olin nokakkain ponineidin kanssa sen käännähtäessä salamannopeasti ympäri ja pyrkiessä vastaantulleen ratsun perään. Isä sai hinata ponin takaisin menosuuntaan, joka oli kaiken lisäksi kotiinpäin. Ehkä Ella alkaa yhdistää jossain vaiheessa, mikä on yhtä kuin kotiinpäin ;) Overall ihan ok suoritus noin ekalle kerralle uudessa paikassa, muutama kerta käydään kyllä kävelemässä ennen kärryjen kokeilua. Vähän kovaleukaiselta neiti vaikutti, Kurrea piti ohjailla ihan supervarovasti, kun taas Ellaa saa ottaa ihan kunnolla ennen kuin mitään tapahtui. Ihan korvat hörössä sitä tepasteltiin silti eteenpäin. Eiköhän tästä tammikuun aikana saada kärryjä peräänkin :)

Katsaus vuoteen 2012

Mitä kaikkea Kurren kanssa on tapahtunut?

(c) Henna Glade

Vuoteen 2012 on mahtunut paljon ja Kurre on antanut enemmän, kuin olisin vuoden 2011 lopulla osannut pyytää.

Huhtikuussa Kurre starttasi ensimmäisen kerran Ypäjällä ja nyt voin myöntää, että voittoa sieltä lähdettiin hakemaan. Kotiin tultiin loimen, ruusukkeen ja kukkien kanssa, eli mission accomplished! Kurre oli alkumatkasta ihmeissään, miksi muut ponit pysyy kohtuu lähellä ja mitä, nehän yrittää minusta ohi! Matkana oli vain 1000m ja Kurre hiffasikin jutun juonen vasta loppukaarteessa tullen helposti johtavasta ponista ohi ja voittaen selvästi.

(c) Fanny Suomela

Jo alkuvuodesta alkoi satulan etsintä ja Viivi kävi kävelylenkkejä selästä ilman satulaa minun taluttaessani parivaljakkoa alkuun. Kurre oli superfiksusti ja kiukuttelu vain minulle, selässä sai istua rauhassa ja pelkäämättä :) Satula saatiin käsiimme ja Kurre tekikin suuren maailman ensiesiintymisensä sateisissa PRRC:n harjoituskoulukisoissa toukokuussa tipsuttaen raviohjelman läpi prosentein 57,85% - olimme varsin tyytyväisiä muruponin seitsemänteen ratsastuskertaan :)

Seuraava startti juostiin Porissa 15.6. ja Kurrea 2-3-vuotistalven treenannut Ida Suomela istui kärryille minun ollessani töissä. Viivi päivitti viestein tilannetietoja ja myönnän taas, että odottamani "se voitti"-viestihän sieltä tuli :) Katsoin lähdön myöhemmin videolta ja helppo voittohan se oli, pienillä possuiluilla varustettuna.

(c) Eveliina Ruohonen

Seuraava koitos oli taas Porissa 26.7. ja palasin itse kärryille. Alkaa olla vähän jo ärsyttävää sanoa, mutta voittohan sieltä taas tuli! Ajoin kieltämättä tarkoituksella karkuun alusta asti, sillä tiesin Kotimäen Felician olevan takaa-ajossa. Yllättävän lähelle se ehtikin, mutta Kurren 8s ennätyksenparannus esti kiinnisaamisen. Silloin tuntui, että sekunteja olisi varastossa jos joku antaisi painetta vierellä.

(c) Heidi Torsti

Seuraava koitos oli jo 29.7. eli juuri sallitun nelivuotiaan ponin taukopäivien jälkeen Kokemäellä. Lähdön nähdessäni lähes häpesin ilmoitettuani Kurren kyseiseen sarjaan takamatkalle, mutta aikaisempien kokemusten perusteella halusin kokeilla takamatkalta tulemista. Niin vain voittoon päätyi myös neljäs startti, ja kaiken lisäksi taas kerran helppoon voittoon. Ajoin kärkiponin kiinni ja ajattelin peesailla loppusuoralle asti, mutta mokoma laukkasi toisen tullessa kupeelle - keulaan siis ja vauhtia pois niin paljon kuin mahdollista. Täältä tuli suojiin sopiva vaaleanpunainen ruusuke!

(c) Henna Glade

12.8. oli suurin virhe koko kaudella. Kolme starttia lyhyin väliajoin ja menin tähän starttiin vaihtamaan jännesuojat pinteleihin, jotka eivät olleen haitanneet ponia kotona. No, lopputulos oli haluton poni ja viides sija. Tämä startti jäi itseäni harmittamaan, sillä ponin juoksu olisi voinut kulkea paremmin jos olisin yksinkertaisesti pitänyt ne suojat jalassa. Ensimmäinen (ja viimeinen) startti tällä kaudella toton ulkopuolella.

(c) Meeri Niiranen

22.9. lähdettiin onneamme koettamaan Seinäjoen poniraveihin. Aisoissa oli ihan eri poni, mitä kuukautta aikaisemmin Porissa! Pieni starttitaukokin teki varmasti hyvää ja viimeistelin ponin tänne eri tavalla, mitä aikaisemmin. Painetta oli ohjilla ja poni hyvällä ravilla, sijoituttiin kolmanneksi hyvätasoisessa lähdössä. Poniravien aikataulut poikkesivat loppua kohden ilmoitetusta ja Kurre olisi pitänyt lämmittää paljon aikaisemmin, olin ihan supertyytyväinen  lopputulokseen ottaen huomioon, kuinka lyhyen aikaa Kurre sai seisoa lämmityksen jälkeen. Ponin kilpailupää todella tuntui täällä - vaikka loppua kohden jo vähän alkoi väsähtää, periksi ei anneta.

Kauden viimeinen koitos oli 4-vuotismestaruus Forssassa 14.10. Täydellinen lopetus kaudelle, ensimmäistä kertaa lyhyet kilpakärryt ja ne tekivät ihmeitä! Ponin painopiste muuttui tarpeeksi kärryjen nostaessa sitä edestä ja etujalka pääsi ensimmäistä kertaa rehellisesti nousemaan maasta. Poni teki huippusuorituksen ensimmäistä kertaa auton takaa ravaten kolmanneksi uskomattomalla ajalla 2.15,4, siis yli 15s kovempaa mitä ensimmäiseen starttiinsa huhtikuussa Ypäjällä. Olin aivan järjettömän tyytyväinen ponin suoritukseen, kärkikahinoihin ei ollut asiaa, mutta oma suoritus oli silti erinomainen.

(c) Janita

Kurren ensimmäinen kilpailukausi on saatu pakettiin ja nyt ajetaan voimatreeniä kotona. Poni on mahtavan iloinen ja niin mielettömän rakas, etten tiedä miten sen sille näyttäisi :) Kuusi starttia seitsemästä totossa, hyvät ennätykset ja muutama sata euroa rahaa, se on antanut puolet enemmän mitä osasin odottaa keväällä. Ensi vuotta odottaessa!

Statistiikka 7: 4 - 0 - 2

Ennätykset 2.15,4ake ja 2.18,9ke

Voittosumma 390 €

(c) Janita

(c) Eveliina Ruohonen

Ella poistui tänään ensimmäistä kertaa kotitontilta narulenkille metsään, Viivi oli ratsastaen Kurrella mukana. Oli mukava nähdä, kun Kurre ihan todella rentoutui kävelemään pitkin ohjin, eikä tapansa mukaan kiirehtinyt. :)

Ella oli positiivinen yllätys, sillä se oli todella uteliaana ja vauhdikkaasti menossa. Toki Kurren läsnäolo taatusti vaikutti, mutta vastaantuleva ravuri ei hetkauttanut suuntaan eikä toiseen - paitsi ehkä siten, että Ella olisi halunnut käydä sanomassa moi lähietäisyydeltä - ja poni marssi reippaasti eteenpäin sen suuremmin mitään pelkäämättä. Itse asiassa niin reippaasti, että Kurre meinasi jäädä jälkeen! Tosin Kurre on kyllä hidas kävelijä... Kotona otettiin vielä pieni yksinoloharjoitus, eli olin Ellan kanssa poni narussa tarhassa odottamassa, että Viivi riisuu Kurrelta suitset ja heittää ulkoloimen takaisin päälle. Aikaa tässä meni viitisen minuuttia, alkuun varsaparalla meinasi olla hätä, mutta alistui kohtaloonsa kuitenkin. Ja voi sitä riemun määrää, kun Kurre tuli tarhaan :)

Eiköhän se pikkuhiljaa opi siihenkin, ettei poniparka jää maailmaan yksin vaikka hetken joutuisi olemaan näennäisesti yksinään tarhassa.

Joulu tulla jolkottaa!

Missä vaiheessa lukijoiden jouluvalmistelut ovat? Minulla on vielä kolme päivää töitä tämä päivä mukaanlukien, mutta jouluaaton vietän vapaalla. Tosin vapaata ensi listassa on vähän liikaakin... Olen myös uudenvuoden vapaalla, mutta 1.1. juostaan Porissa raveja ja siellä olisi oltava skarppina heti päivällä. :) 

Nyt jännitellään, onko Pori kiinni Vuoden Poniravirata-palkinnossa. Poniravigaalaa juhlitaan helmikuussa Seinäjoella, Poria saa äänestää tästä!

Tänään piti aamusella leipoa pipareita, mutta joku ryökäle oli ostanut kaikki Prisman kivat piparimuotit, enkä halunnut tehdä muumipipareita. Käyn ostamassa viimeiset joululahjat tänään, jolloin toivottavasti saan sen piparimuotinkin käsiini ja voin huomenna töiden jälkeen laittaa piparitehtaan pystyyn. Pitänee poneillekin tehdä omat piparinsa :) Sitten kodille kunnon siivous ja joulu saa minun puolestani alkaa. Jouluaattona nautitaan anoppilan ruuista ja joulupäivänä lähdetään Vantaalle minun äitini luokse.

Pakkasesta riippuen Kurre taitaa käydä lenkillä viikonloppuna ja suunnitelmissa on myös aaton rekiretki. Toivottavasti 5-vuotias siskonpoikani Eero uskaltautuu reen kyytiin, pitänee laittaa ponille sarvet josko se houkuttelisi tonttuja metsästä etsimään :) Zoegan esikoulu jatkuu ohjasajon merkeissä heti joulunpyhien jälkeen, Idan mukaan poni on toiminut siinä hyvin ja olisi pian valmis saamaan kärryt peräänsä. Aloitetaan kuitenkin siitä mikä jo osataan. Zoegan lempinimi kotonaan on Soosi, mutta tuli lupa ja melkein ehkä kehoituskin vaihtaa se uuteen - minä olen ajatuksissani pitänyt ponia jo pari päivää Ellana. Zoegalla on niin pirun nätti pää, että yhdistän sen jostain syystä Ellaan. Huomattavasti paremmin Zoegasta silti Ellan saa, kuin Zenitasta Kurren ;)

Zoega II

2-vuotiaaksi kääntyvä Zoega II muutti meidän talliin eilen. Käänsin auton nokan kohti Someroa illalla ja lievistä jännitysmomenteista huolimatta päästiin kaikki ehjinä kotiin. Kurre on kovin rakastunut ja Zoega toivon mukaan pikkuhiljaa kotiutuu uuteen elämänmenoon :) Perusfiksun oloinen varsa, joka saa jatkaa raviponinopintojaan joulun jälkeen.

Rekiretkeilyn taikaa

Kurre on ihmeissään, kun reen kanssa vain kävellään - voimaa yritetään saada taakse eikä vaan hurjastella... Neiti vaikuttaa lievästi virtaisalta!

Vilinää ja vilskettä

Täällä ilmottautuu kuolemanväsynyt bloggaaja. En ole pahemmin jaksanut edes ajatella koko blogia, sillä olen ollut aamun koulussa ja iltapäivät sekä illat töissä. Ensi viikoksi joudun taas lähes hylkäämään Kurren, ehdin käydä vain päivällä hetken seurustelemassa ja siivoamassa karsinan kun on illaksi jouduttava töihin. Rahapussini kylläkin kiittää ja seuraava kolmen viikon lista oli masentavan tyhjä. Onpahan aikaa heppailla ja vaikka Shockiakin ehtisi nähdä.

Kurren kanssa uhmattiin tänään säätä ja lähdettiin tuulen tuiverruksesta huolimatta ihanan tuulettomaan metsään rekilenkille. Tarkoitus on ajaa kolmesti viikossa reellä ja lisätä tähän yksi ratsastuskerta. Meille kovasti halutaan peppulihaksia ja kaupan päälle taitaa ylälinja kehittyä mukavasti, Kurre on hyvin hoksannut oikean vetoasennon eikä kulje pää taivaissa kuten kevyiden kärryjen kanssa :)

Ja päivän uutiset - ensi viikolla meille on muuttamassa Kurrelle kaveriksi 2-vuotiaaksi kääntyvä russtamma Zoega II! Zoegan pääasiallinen duuni meillä on pitää Kurrelle seuraa, siinä sivussa opetetaan tamma loppuun ja ajellaan kevyesti kun homma on hanskassa. Etsin itselleni isokokoista ratsua ja nyt talliin tuleekin toinen russi... Ei näistä vaan pääse eroon sen jälkeen, kun ensimmäisen on hankkinut. :) Zoega on menestynyt myös näyttelyissä maitovarsana, eli nyt saan hyvän tekosyyn viedä Kurren näytille, kun pitäähän Zoegaa näyttää ;)

Maailman monin poni <3

Päivän tunnelmia

Kurre oli kuin vanha tekijä! Vihdoin saatiin reki perään ja lähdettiin isän kanssa kurvailemaan. 150m matka pihasta metsään oli vähän jännää ja sen jälkeen poni kulki kuin olisi ikänsä samoillut reki perässä. Länget olivat sopivat kun heitti fleecepeiton niskan päälle lisäfylliksi, kapeampi luokki olisi mahtava mutta toimii tämäkin. Alan kaikessa hiljaisuudessa silti etsiä ponikokoista luokkaa :) Poni kulki kivaa pientä hölkkää korvat hörössä, ikävä kyllä iphone ei ihan ollut tilanteen tasalla valokuvauksen suhteen. Uudet kuvat kun seuraavaksi päästään valoisalla liikkeelle!

Operaatio peppu isoksi alkakoon!

Paluu arkeen

Odotan edelleen sitä lottovoittoa, jonka avuin voin loppuelämäni vain ratsastella ja ajella hevosilla, harrastaa ruuanlaittoa ja muuten keskittyä lähinnä itseni kunnossa pitämiseen. Olin pitkästä aikaa kolme päivää putkeen töissä - normaalisti olen ollut koulun ohella 2pv/vko - ja voi hyvä luoja kuinka kipeä ihminen voi olla. Jalkapohjat särkee, lonkat särkee, nivelet särkee. Seisomatyö ei ole ihan minun juttuni... Josko ammattikorkean jälkeen olisin itselleni sopivassa työssä :)

Tänään kuitenkin ponkaisin kahdeksalta sängystä ja nautiskelin hiljaista aamupalaa odotellessani auringonnousua. Toppauduin ihanan vähän verrattuna viime päiviin ja hyppäsin talviratsastussaappaisiin suunnaten saman tien Shockin luokse. Pyörittiin vähän päättömästi kentällä, käynnissä poni keskittyi hyvin, nopeammissa askellajeissa tuntui melko ruutitynnyriltä. Tehtiin käynnissä taivutukset kuntoon, ympyröitä, pohkeenväistöä ja vähän sulkua. Ravissa koitin lähinnä rauhoitella ja laukat nostettiin molempiin suuntiin. En ole ehtinyt ratsastaa ja siksikin otettiin hyvin rauhallisesti, huomenna ajattelin käydä pidemmässä maastossa ja vauhdin saa poni määrätä. Ei ole siis tarkoitus hanattaa minkä jaloista pääsee, mutten aio pakottaa kävelemään jos jalka vipattaa.

Kurren olen joutunut ihan laiminlyömään kolmen työpäivän ajaksi, olen ehtinyt juuri siivota karsinan, laittaa ruuat ja hetken rapsutella. Huomenna saataneen vähentää loimiakin yhdellä! Huomenna on tarkoitus ajaa Kurre, tänään kokeilin mielenkiinnosta kiinnostaako palloleikit - ostin Kurrelle sen ollessa varsa hevosille tarkoitetun, kahvallisen pallon. Kurre haistoi sitä ja lompsi muualle, mutta nyt tuli kuvaviestin muodossa todistetta palloleikeistä! Lisäksi kävin hakemassa kuusenoksia ponille tarhaan ja karsinaan, toivon mukaan edes hetkeksi tekemistä. Jyrsimisvauhdista päätellen saan huomenna toistaa kuusennoutoreissuni. Toivon mukaan saan jotain kuvamateriaalia huomenna, laahasin jo kameran tallille jotten unohda sitä...

Joulupukki etuajassa

Kävin tänään ostamassa hokkeja Shockille (arvatkaa, oliko väärän kokoiset? Uskon tästälähin sitä kuiskausta päässäni, joka huutaa kymppimillistä kasimillisen sijaan...) ja kysyin hetken mielijohteesta Teijalta, onko olemassakaan 400g tallitoppista koossa 115cm, mielellään liukkaalla sisävuorella.

Arvatkaa, onko?

Olen 119e köyhempi, mutta Kurre tuntuu tyytyväiseltä ulkoillessaan kolmen loimen kera - 400g tallitoppis (MAHALÄPPÄ!!!!!), 150g fullneck tallitoppis ja 300g fullneck ulkotoppis. Nyt ei pitäisi pienen karvattoman ponin palella.

Taattua Hansboa

Jouluostoksia ja talvimetsä

Ihanan ihana lumi tuli myös meille! Tästä innostuneena sai Kurre valjaat selkäänsä pian auringonnousun jälkeen, olin puoli kymmenen tienoilla tallilla. Päästiin pitkästä pitkästä aikaa metsälenkille ja hölkättiin nelisen kilometriä yön aikana sataneessa pehmeässä hangessa. Lunta oli kymmenisen senttiä, pakkasta -9 ja aurinko paisteli. Voiko paljon parempaa ilmaa enää olla? Lenkki jäi kohtuu lyhyeksi, Kurre meni mielellään mutta selvästi jo tuo pieni hanki toi vähän lisäraskautta matkaan. Pian metsä tamppautuukin loistavan hyväksi, mikä sen parempaa kuin päästellä kimmoisalla lumipohjalla :) 

Talvipomsu <3
(c) Henna

Suojasin Kurren jalat tänään niin hyvin kuin voi. Polvisuojat, jännesuojat, hivutussuojat ja eteen vielä putsit. Pakko kääntää ensi kengityksessä etukengät takaisin idioottiin, ei se etunen vaan hokissa ehdi alta pois vaikka korkeuskasvu onkin tasoittunut. Aikalailla kolisee jos yhtään normihölkkää kovempia askelia tulee, siksi heitin putsit jalkaan ettei poni alkaisi pahemmin varomaan askeliaan. Maneesikeikalla poni heitti nopeasti laukalle kolinan käydessä jaloista ravissa, vältetään tätä siis ajossa :) Huomenna kokeillaan näillä näkymin rekeä perään!

Iltapäivällä meni pari tuntia mukavasti Timon kanssa jouluostoksilla. Äidin lahjakorista ei puutu enää kuin muutama juttu, samaten isän korista. Vielä ennen joulua päivänvalon näkevälle siskoni toiselle lapselle ostin muutaman vaatekappaleen ja aion hankkia vielä jotain ensilelua mukaan, isomman lapsen lahja on vielä kaupassa. Kurren lahja on tilauksessa, sille on tulossa uusi sadeloimi - Bucasin Irish Turnout Extra ponimallistosta, eli sadeloimi ja kaulakappale liukkaalla sisävuorella. Itselleni ostin teininä aloittamani kirjasarjan viimeisen kirjan eli Artemis Fowl - Viimeinen vartija -kirjan. Jos scifi uppoaa, tätä sarjaa suosittelen meille vähän vanhemmillekin! Lisäksi olen niin kauan jo himoinnut Schockemöhlen satulahuopaa, että taidan käydä ostamassa vielä jossain vaiheessa sellaisen, kunhan laskeutuvat meidän Agrimarketiin. :)

Kurren kanssa maneesilla

Liikkuva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Videon editointi (c) Viivi ja kuvaus (c) Lauriina. :)

Ja te kaikki asiaan takertuvat - minulla on ensimmäistä kertaa ikinä Kurrella liina suoraan kuolainrenkaassa kiinni. Yleensä pujotan liinan niskan kautta toiselle puolelle kuolainrenkaaseen, nyt pyöräytin ponia minuutin liinassa enkä odottanut ihan tällaista rallia. :)

Tallikäyttäytymisestä

Hevostalli.netin ratsastus.foorumilla nousi puheenaiheeksi tallikäyttäytyminen ja haaste blogata aiheesta. Aihe on aina ajankohtainen ja ehdottoman tärkeä. Haaste kuului näin:

"Millainen on oma käytöksesi tallilla muita kohtaan, miten tallin yhteishenkeä voi parantaa ja milloin viimeksi autoit toista tallilla tai teit toisen ihmisen iloksi?"

Kiusaamista on esiintynyt aina ja tulee todennäköisesti esiintymäänkin. Itse ravitallin kasvattina en ole kuitenkaan joutunut tallikiusaamisen uhriksi, sillä kävimme lähinnä Hennan kanssa kahdestaan hoitamassa silloista Porin Ravinuorten shettisruuna Finteä. Jaoimme hoitopäivät ja vaikka molemmat kävivät lähes päivittäin tallilla, esimerkiksi ajoimme ponia vuorotellen toisen vain istuessa kyydissä. Molemmilla oli kivaa eikä kiusaamisen tarvetta ollut, osasimme jakaa sen yhden ponin sopivasti keskenämme. Lisäksi paikalla oli aikuisia, jotka todennäköisesti olisivat puuttuneet tilanteeseen jos olisi tarvetta ollut.

Kävin samaan aikaan ratsastuskoululla, jossa oltiin paljon kateellisempia omista hoitoponeista ja oli havaittavissa selvää kilpailuhenkeä, kuka hoitaa hoitoponinsa parhaiten. Vaihdoin tallia jossain vaiheessa, olin tallinomistajan tyttären parhaita ystäviä ja yhdessä vaiheessa rehellisesti töissä kyseisellä tallilla. Sain paljon vastuuta ja opastin kysyviä mielelläni, olinhan itsekin oppinut kysymällä ja tekemällä. Samalla aloin huomata, että taisin olla niitä harvoja jotka jakoivat tietojaan eteenpäin ja auttoivat aloittelijoita näyttämällä, mitä pitää tehdä.

Jostakin syystä nimenomaan ratsastuspuolella tuntuu vallitsevan ajattelu, ettei tallikaveria haluta auttaa ihan vilpittömästi. Minut on aina kasvatettu siihen, että apua tarvitsevaa autetaan jos vain mahdollista. Asiakaspalvelutyössä olen saanut aina kiitosta siitä, että selvitän asiakkaan ongelmat, vaikken tietäisi asiasta mitään. Hankin sitten vain paikalle ihmisen, joka tietää. Pyrin ylipäätään käyttäytymään kaikkia kohtaan ystävällisesti ja auttamaan ongelmissa, sillä niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos vain nostelee nokkaansa tuhahdellen avunpyynnölle, ei itselle taida herua apua kun sitä tarvitsee. Minulla ei ole oikeastaan koskaan tainnut olla ongelmaa saada apua ongelmiini, kun olen sitä pyytänyt.

Nyt omalla tallilla tilanne on luonnollisesti hieman erilainen, mitä isolla tallilla. Periaatteessa nyt pätee my way or the highway, mutta minulla on käynyt tuuri myös hoitajien suhteen! Ensin meillä kävi Janita ratsastamassa Pommacia, joka oli erinomainen esimerkki oppimishaluisesta nuoresta - Janita kysyi jos oli epävarma, hoiti ponin erinomaisesti ja Pommacin varusteet eivät koskaan olleet niin hyvässä kunnossa, kuin silloin. Janitan jälkeen tuli Viivi, joka yhtälailla kysyy jos ei ole sataprosenttisen varma ja Viivin käsiin olen voinut hyvillä mielin jättää esimerkiksi betadinehauteen teon ollessani töissä. Toivon antaneeni Janitalle jotain eväitä oman hevosen kanssa käytettäväksi, sekä Viiville samaten tulevaisuudessa :)

Tallin yhteishengen parantamisesta... Jos puhun edelleen omasta pikkutallista, asioista yleensä puhutaan suoraan ja helpommin, kuin isossa tallissa. Jos jokin asia jää hiertämään, se taatusti aiheuttaa jossain vaiheessa konfliktin. Paljon parempi on heti puhua suunsa puhtaasti - ja senkin voi tehdä asiallisesti, huutamatta - kuin hautoa kokemaansa vääryyttä ja kiukutella vastapuolelle, joka todennäköisesti ei tiedä mitä pahaa on tullut tehtyä. Isolla tallilla illanvietot ja vastaavat varmasti parantavat yhteishenkeä, kun ihmiset oikeasti tutustuvat toisiinsa. Juorujen levittämisestä jää lähes aina jossain vaiheessa kiinni ja sillä pahoittaa pahimmillaan monen ihmisen mielen samalla, kun luottamus uskoa sanomaasi kärsii.

Kirkkain kruunu ei ole sillä marttyyrilla, vaan sillä, joka on rehellinen, iloinen, valmis auttamaan ja osaa nauraa myös omille virheilleen.

Päivän hienoja asioita

Tämä on ihan vain superpikapostaus juuri ennen töihin lähtöä, eikä tässä taida olla mitänä järkeä :)

1. Tänään on työputken viimeinen päivä, eli huomenna on aikaa ratsastaa Shock ja käydä Kurren kanssa maneesilla

2. Pakkanen tulee! Vihdoin päästään tuosta kuralillusta eroon!

3. Matkailualan turvallisuuspassikoe oli mukavan helppo!

4. Tulin kokeen jälkeen kotiin suoraan ja sain pitkästä aikaa nukuttua pienet päiväunet

5. Elämme muuten vain jännittäviä aikoja :)

Pian on lunta! Ja ponikin on toivottavasti pian yhtä hoikka kuin tässä...
(ottiko kuvan Henna vai Viivi? Henna varmaan?)

Läskinpolttoa ja kouluvääntöä

Aloitetaan Shockista. Kävin eilen ja keskiviikkona ratsastamassa, keskiviikkona ilman satulaa ja eilen koeratsastin uudelleen sen Sydneyn yleissatulan. Koska laukannostossa tuli töks myös ilman satulaa, se töks on täysin minun syytäni - eilisen perusteella se Sydney olisi oikeasti meidän satula. Mielestäni (ilman peilejä, ilman ketään näkemässä) kaiken lisäksi istun siinä satulassa paljon paremmin kuin monessa muussa tähän mennessä! Se on aina hyvä asia :) Olen ihan toden teolla keskittynyt omaan asentooni ponin selässä, pyrkinyt istumaan rentona ja ennenkaikkea suorassa. Nyt tiedän taas, miksi olen niin helposti nojannut taakse ravissa; säästän alaselkääni. Täältä löytyy siis kaikenlaista vaivaa alkaen reumasta ja päättyen välilevyjen rappeumaan, välissä vielä pari muutakin juttua. Selkäni on reagoinut uuteen asentoon - alettuani kiinnittää huomiota suoruuteen siis - ponin selässä särkemällä iltaisin ja olen pari kertaa napannutkin kipulääkettä, mutta ilmeisesti SI-nivel alkaa tottua pikkuhiljaa. Mitäpä ei kärsittäisi hevostelun eteen...

Keskiviikon ratsastuksesta en rehellisesti sanottuna paljoa muista. Jotain väistöä, voltteja ja lievää kiemuraa taisi olla, laukat ympyrällä. Eilen aloitin heti vapaan käynnin jälkeen käyntityöskentelyn. Jokaiseen kulmaan voltti ja lyhyille sivuille yksi pysähdys, pitkille sivuille kaksi pysähdystä joista ensimmäisestä otettiin aina muutama peruutusaskel. Pysähdykset olivat alkuun ohjaa vasten, mutta pikkuhiljaa paranivat. Kun tämä sujui smoothisti, voltit pysyivät joka kulmassa ja pitkän sivun alusta lähdin voltilta avotaivutukseen ja lyhyet sivut asetin lyhyesti ponia ulos. Oikeaan kierrokseen tuli hienot avot sekä aitasuoralla että aidattomalla eli tuettomalla suoralla, vasempaan tämä oli selvästi vähän vaikeampaa mutta onnistui. Kun avot saatiin kuntoon, otettiin viimeiseksi vielä temponvaihdoksia käynnissä eli hiivittiin lyhyet sivut ja lisättiin pitkät sivut, tarkoituksena käyttää pelkkää istuntaa varsinkin hitaaseen käyntiin. Kun olin tyytyväinen, siirryttiin kevyeen raviin ja ensialkuun keskityttiin rauhoittumaan volteilla ja kolmikaarisella kiemurauralla, sillä minulla oli avotaivutusharjoitusten vuoksi raippa kädessä joka oli ravissa alkuun iik.

Pitkät kevyet ravit pyörittelin ponia eri kohdissa eri kokoisilla ympyröillä ja kaarilla, haettiin rauhallista tahtia ja rentoa ponia. Olen ilmeisesti mennyt niin paljon ilman satulaa viime aikoina, että lopullinen rentoutuminen tuli vasta istuessani alas harjoitusraviin! Harjoitusravissa huomioin itseäni ja ratsastin lähinnä eri kokoisia voltteja, tarkkaillen etten valahtaisi yläkropalla sisälle vaan istuisin suorassa keskellä ponia. Poni oli jotenkin tosi hyvin töissä! Harjoitusravin ollessa hyvää, nostin vielä laukan ja laukkasin hieman pidemmällä ohjalla keskiympyrää, vain pitäen pohkeet lähellä ja taivutuksen kierroksen suuntaan. Laukka pyöri todella hyvin molempiin suuntiin ja vasemmalle oli pitkä pätkä hienoa, pyöreää laukkaa! Kädessä ollut raippa saattoi vaikuttaa laukkaan, tosin poni ei yrittänyt juosta alta vaan polki kunnolla takaa. Pitänee alkaa siis pitämään raippa mukana ihan vaan sen vuoksi :)

Ratsastuksesta jäi tosi hyvä fiilis. Käytiin vielä maastossa loppukävelemässä, Shockilla on hillitön mammuttikarva ja palautuminen on hidasta vaikka poni jaksaa tehdä hyvin töitä. Toivottavasti tämä harmaus loppuisi pian ja saataisi edes pieni pakkanen, niin Shockinkin olisi miellyttävämpää tehdä töitä.

Shockin luota huristelin Kurren luokse ja laitoin ponin valjaisiin. Kurre on suurinpiirtein kaksinkertaistanut mahansa sairasloman aikana, vaikka on saanut pelkkää heinää ja muutaman porkkanan. Sitä on aika masentava katsoa, mutta josko tästä "talven" aikana saataisi Viivin kanssa kaivettua se mukavan hoikka tyttö jostain...

Kurre oli aikalailla eteenpäintuupittavalla tuulella. Tehtiin kohtuullisen pitkä, mutta rauhallinen rasvanpolttolenkki. Käytiin vähän uusia maisemiakin katsomassa :) Hölkkyyteltiin ihan maantietä pitkin, pelättiin paria postilaatikkoa ja seurattiin mielenkiinnolla Pori Energian valotolpan korjausta. Parille autoilijalle aiheutettiin paha mieli, kun Kurre ei pelännytkään heidän tuuttaamistaan takana (ihan kuin ei normaalilevyisellä maantiellä mahtuisi ohi....) tai viime hetken ohitusta traktorin tullessa vastaan (tässä vaiheessa pelkäsin sen auton vetävän suoraan traktorin nokkaan, oli varsin idioottimainen ohitus). Sen verran tuupin ponia, että jos hölkätään niin hölkätään kunnolla eikä mitään munahölkkää. Pari käyntipätkää otettiin matkalla. Poni palautui kuitenkin ihan superhyvin, ajattelin kunnon laskeneen vähän enemmän tauon aikana. Viivi oli ilmeisesti menossa ratsastamaan tänään, ensi viikolla käydään vihdoin maneesilla kun poni ja koppi ovat siinä kunnossa. Itse olen tehokkaasti töissä tästä päivästä tiistaihin asti, eli käyn vain laittamassa Kurren karsinan ja ruuat valmiiksi iltaa varten.

Foreca lupaa pakkasta keskiviikosta eteenpäin! Ja lunta! Voisiko se talvi tulla sittenkin?

Älä ikinä...

...ratsasta farkuissa. Siis ihan perusfarkuissa. Ne saumat ei tee hyvää.

Kokeilin eilen Shockille Sydneyn yleissatulaa. Alan menettää toivoni, sillä satula vaikutti hyvältä niin ilman vyötä, vyö kiinni että ratsastaessa. Poni liikkui rentona, mukavan reippaana ja pyöristyi edestä normaaliin tapaan lähes itsekseen. Käynnissä tehtiin etu- ja takaosakäännöksiä, pohkeenväistöä ja 10 metrin voltteja. Ravissa laajaa kaarta keskiympyrällä ja keskityttiin kulmien ratsastamiseen sekä minun omaan asentooni selässä.

Kun annoin laukka-avut, poni pysähtyi kuin seinään. Tarkistin lantion ja yläkropan asentoa, kaikki pitäisi olla ok. Uusi yritys ja taas töks. Heitin ohjat pois ja nojasin liioitellusti taakse, nyt laukka nousi ja pyöri ihan mukavasti. Toiseen suuntaan alkuun sama töks. Kuitenkin laukan aikana poni pyöristyi rehellisesti myös vasemmassa laukassa, oikeassa kulki pitkään oikein päin ja eteenpäinpyrkimys oli hyvä. Ota tuosta nyt selvää, oliko vika satulassa vai tyrkkääjän asennossa. Shock siis pysähtyy kuin seinään pysäyttävästä painoavusta, oli se tarkoituksellinen tai vahinko.

Laukan jälkeen meinasi kuitenkin kaasu hirttää vähän kiinni, Shock teki tätä liian kapean satulan kanssa. Se kuitenkin tuli takaisin ja alkoi keskittyä, takana oli myös paljon vapaapäiviä kaikkien ratsastajien sairastaessa... Itse ratsastus oli kuitenkin positiivinen, poni teki mielellään töissä eikä ollut edes ennen varustamista ihan niin happaman sitruunan niellyt, mitä on viime aikoina ollut. Huomenna tarvii mennä ilman satulaa, jotta saan taas vertailukohteen uusia satulakokeiluja varten.

Viivi kävi sunnuntaina lyhyellä kävelyllä Kurren kanssa. Olivat kuulemma esittäneet takajaloilla seisomista ja kotiinpäin tullessa passagea. Meillä on maailman monin poni ;)

Kurreterveisiä

Kurre is back, big time. Perjantaina saatiin kenkä jalkaan ja kengittäjän kommentit hyvin parantuneesta kaviosta. Eilen piti käydä maneesilla liinaamassa suurimpia virtoja ulos hyvällä pohjalla, mutta heinänhakukeikan jälkeen nostettiin kopin kumimatto ylös ja jätettiin pohjan vaneri kuivumaan - kumimaton ja vanerin väliin oli päässyt vettä, annetaan siis mieluummin kuivua kuin kokeillaan, lahoaako pohja kuinka nopeasti. Kurre oli siis siirtynyt omatoimiseen treenaukseen ja illalla hakiessani ponin tarhasta, sain pestä puolen ponia jalkojen lisäksi! Koko mahanalunen oli paksun kurakerroksen peitossa, joku oli ottanut ilon irti elämästä :) Psyllium syötiin kiltisti melassileikkeen siivittämänä ja uusi vaaleanpunainen loimi on kaula-aukon pienennyksen jälkeen täydellinen. 

Pitää saada Viivin kanssa aikataulut sopimaan, josko päästäisi viikon aikana maneesille käymään ja ratsastamaan. Kurre palailee pikkuhiljaa treeniin, varovasti alkuun kolmen viikon sairaslomailun jälkeen.

Pian alkaa ensimmäiset laukkaharjoitukset ratsastajan kanssa :)
(c) Henna Glade

Erikoispostaus: Kurre

//EDIT: Aloitin postauksen tiistaina, nyt on perjantai. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan...

Kurre muutaman viikon vanhana Ruotsissa, takana emä Hults Axmira
(c) Signe Håkansson

Postausideoiden ollessa vähissä, tulin ajatelleeksi Kurre-erikoispostausta katsellessani neidin ulkoilun riemua tänään päivällä. Kurre on ensimmäistä päivää ilman betadinehaudettaan pihalla, eli paise alkaa olla selätetty! Vielä kun saisin kengittäjän kiinni, jotta pääsisi pikkuhiljaa purkamaan neitokaisen ehtymätöntä energiavarastoa.

(c) Signe Håkansson

Kaksi ylläolevaa kuvaa käytännössä antoivat minulle syyn alkaa tehdä kauppaa Kurresta. Pommac oli juuri lopettanut ravikilpailu-uransa ja halusin todella toisen ponin, jonka kanssa olisi mahdollista palata raviradoille aikanaan. Jostain syystä katselin oikeastaan pelkkiä varsoja, 2008 ja 2007 syntyneitä lähinnä. Ystäväni jeesasi ruotsin kielen kanssa ja lähettelin sähköpostia useammallekin kasvattajalle, joilta löytyi miellyttäviä varsoja. Stuteri Darin kakara Zenita nousi kuitenkin ykköspaikalle ja siitä alettiinkin tosissaan neuvotella. Kasvattaja Signe vastasi kysymykseeni "myytkö ponejasi Suomeen" välittömästi kyllä, eli oltiin askel lähempänä Kurren Suomeen saantia.

3kk
(c) Signe Håkansson

Ostopäätös syntyi Kurren ollessa 3kk vanha, eli edessä oli odottelua vieroitusaikaan asti. Kurre oli kokonaan vieroitettu 8kk iässä, jolloin sain aloittaa jännittävän matkan kohti Tallink Siljaa ja Tukholmaa. Olin ensimmäistä kertaa yksin liikkeellä laivalla ja pakko myöntää, ettei yön aikana paljon tullut nukuttua. Aikaisemmin mainittu ystäväni Piia oli jo valmiiksi Tukholmassa ja hyppäsi auton kyytiin nautittuamme aamiaista hotelli Ariadnen aamiaissalissa. Voin muuten suositella, en ole varmaan ikinä syönyt niin hyvää aamiaista!

Huomatkaa väärin päin olevat aurinkolasit

Kurre haettiin muutama sata kilometriä Tukholmasta pohjoiseen sijaitsevasta Skärplingestä. Välillä oli vaikea uskoa navigaattoria, sillä tiet vaan pieneni ja pieneni... Kunnes oltiin ihan hillittömissä maisemissa! Kai sitä paikkaa voi kyläksi sanoa, ajettiin porteista sisään ja etsittiin tiemme siittolan maille. Samalla tontilla oli useampia talleja, joten muistaakseni taidettiin kysyä, mistä Dar-ponit mahtaa löytää... Tallitytöt hälyttivät Signen äidin paikalle kauppoja tekemään ja raha vaihtoi omistajaa. Tapettiin vielä tovi aikaa ennen kuin nostettiin Kurre auton kyytiin ja lähdettiin matkaamaan kohti satamaa ja iltalaivaa. Kurre haettiin Suomeen huhtikuussa 2009 ja juuri vähän ennen haun ajankohtaa, oli Finnlink päättänyt olla ottamatta eläinkuljetuksia erään HIHS-osallistujan valitettua päästyään katsomaan hevosiaan vain kahden tunnin välein, eikä tunnin välein. Meillä oli siis vaihtoehtona ajaa maitse takaisin Suomeen tai tulla risteilijällä yli, valitsin risteilijän.

Täyttelin omistajanvaihdospapereista omaa osuuttani satamassa odottaessamme laivan lähtöä. Laivaan osui lisäksemme kaksi muutakin hevoskuljetusta, toiseen päästiin ihailemaan oripäiville tulevia puoliverioreja - olisin voinut ottaa kumman tahansa mukaani, sen verran hienoja kavereita olivat :)

(c) Henna Glade

Kakara ja lastenvahti Nepa
(c) Henna Glade

Kotiin päästessä meillä oli utelias, ihmisrakas ja hyvin omanarvontuntoinen nuori neiti mukana. Kurren kanssa on käyty alusta asti muutamia tahtojen taisteluja, sillä Ruotsissa neiti oli lähinnä saanut riimun päähänsä ja ulkoillut, sekä jakanut karsinan toisen samanikäisen varsan kanssa. Nyt saatiin ylennys ihan omaan karsinaan ja tarhakaverikin kasvoi isommaksi :) Ajolle opettaessa olen valjastanut Kurren (ilman kärryjä siis), jättänyt potkuremmin tarkoituksella roikkumaan alas jalkoihin ja lähtenyt ensin kävelylenkeillä, sitten hölkkälenkeille. Kurre ei voinut sietää kosketusta lavoista taaksepäin, eli lenkkien tarkoitus oli puhtaasti totuttaa poni erilaisten remmien heilumiseen ja kosketukseen. Melkoisia pukkisarjoja tulikin nähtyä, mutta näin ne ennemmin vierestä kuin kärryiltä käsin. Kurren ajo-opetus saatiin hyvään vaiheeseen ennen 1-vuotislaidunta, jolla poni sai nautiskella olostaan koko kesän.

Kurren ja Pommacin ensitapaaminen

Laidunkaverit Nepa, Kurre ja Lippa - Kurre ponin paratiisissa, mahaan ulottuva laidunruoho

Pikkuhiljaa Kurre on kasvanut kakarasta isoksi, vakavastiotettavaksi kilpaponiksi. 2-vuotiskesä meni puolittain laitumella ja talvi ennen sitä ajeltiin pikkuhiljaa uuden taidon ylläpitämiseksi. Lähdin 2010 syksyllä Italiaan 9kk ajaksi, jolloin Kurre oli Suomelan perheen hellässä hoidossa laihdutusleirillä ja hain ponin kotiin taas keväällä, eli 3-vuotiaana. Poni oli saanut hyvän treenin jo Suomelassa, josta minun oli helppo jatkaa ja pikkuhiljaa siirryttiin hiittivalmennukseen, joka tuotti hedelmää kun ilmoitin Kurren ensimmäiseen starttiinsa 2012 huhtikuussa. Lopun taidattekin tietää :)

2009

2010
(c) Henna Glade

2009
(c) Henna Glade

2009
(c) Henna Glade

Kisaviikonloppu takana

Märkä ja sateinen viikonloppu tosiaan. Shockilla starttasin lauantaina harkkakoulukisoissa helppo C:1 ja sunnuntaina harkkaestekisoissa 60-70 cm sekä 80-90 cm. Kyllä, minä oikeasti hyppäsin sen isommankin luokan! Molemmat kisat järjestettiin Zilpan tiloissa, seurojen Lu-Sar sekä PRRC toimesta.

Lauantaina olin jo häikäistynyt Shockin käytöksestä, sillä se oli täysin lunki kisapaikalla. Katseli ympärilleen ja hirnui, mutta mistään paniikista ei ollut pienintäkään pelkoa. Oltiin Janitan ja Jaden kanssa juuri sopivaan aikaan paikalla, käytiin maksamassa lähtömaksut ja saatiin pian alkaa verrytellä hevosia. Shock ei ole tällä viikolla ollut ihan sataprosenttisen oma itsensä, vaan jotenkin hieman laiska ja vetelä. Syy voi oikein hyvin olla hillittömässä karvassa ja lämpötilassa, joka eilen huiteli +7 tienoilla... Joka tapauksessa, Janita joutui jättämään verryttelyssä leikin kesken (Jadelta löytyikin ikäviä jumeja selästä ja kyljistä, eli oli Janitalta täysin oikea ratkaisu) ja sain Janitan raipan käyttööni. Shock tuntui hyvältä, pidensi askelta ja oli kiva ratsastaa. Jätin raipan pois ja tiesin siinä vaiheessa, että tämä ei tule menemään liian hyvin.

Odottaessani lähtömerkkiä kiersin rataa kouluaitojen sisäpuolelta, maneesissa kun oltiin. Onneksi kierrettiin, sillä Shock päätti kytätä puolen kierroksen verran. Sain sen onneksi takaisin lähes-keskittyneeseen mielentilaan ja aloitettiin ohjelma. Alku tosin oli hyvä, sillä ekasta arvostelukohdasta ropsahti seiska! Kaikki kolme askeleenpidennystä oli katastrofi ja vitosen arvoisia, sillä en vaan saanut pidennystä ulos. Peruutus oli siisti, vasemmassa laukassa "takaosa ei laukkaa kunnolla"... No, eikai kun ei se hemmetin poni pyörittänyt laukkaa kunnolla! :D Olen saanut vaan kehua ponia tähän mennessä kotitreeneissä ja nyt se palautti minut kerralla maan pinnalle. Lopun voltista saatiin taas seiska ja kehuja pyöreästä voltista. Alapisteissä käsketään ratsastaa rohkeammin ja mainitaan siisti istunta! Jee! :) Pisteitä 124 ja prosentteja 62% tasan, jolla päästiin kolmannelle sijalle. Olin aika yllättynyt sijoittumisesta ja tottakai iloinen, hävittiin voittajalle 2,5%. 

Eilen poni oli taas hyvä verryttelyssä, mutta radalla olisi saanut liikkua enemmän eteen. 60-70 cm oli ihan ok-sujuva, itseä jännitti miten selvitään uusinnan viimeisestä käännöksestä vasemmalle. Arvostelu oli siis 367.1, perusradalla kolahti muutamaan kertaan mutta puomit pysyi ylhäällä. Poni hyppäsi mukavasti, sain ratsastaa aktiivisesti jalalla ja leikkiä oravaa muutamassa välissä kun poni mietti mennäkö vai ei. Oltiin kuudensia, ruusuketta ei saatu, mutta ihan ok-fiilis jäi ja lähdin hyppäämään vielä seuraavan luokan.

Seuraavassa verkassa halusin ponin rehellisesti hereille ja ratsastin laukkaa niin paljon eteen kuin siinä tilassa uskalsin. Verkassa pari hyppyä jotka olivat yhtä lukuunottamatta hyviä ja lähdin ihan semiluottavaisena radalle, joka oli sama kuin edellinen. Ja mitä tekee poni? Jotain, mitä se ei ole ikinä ennen tehnyt! Ykköseste hyvin, kakkonen ja kolmonen ihan ok, samaten nelonen. Sitten lähtikin menemään mielenkiintoisesti, sillä Shock alkoi kytätä jo kerran hyppäämiään esteitä, eikä tuntunut tuntevan raippaa eikä kannuksia ollenkaan. Tehtiin niin uskomattomia hyppyjä suoraan ylöspäin useammallekin esteelle, olin odottanut tällaista suoritusta vain uusinnan ensimmäiselle esteelle, johon oli lisätty kaaripalat alle. Rytmin kadottua en saanut sitä enää millään takaisin, loppuun tuli onneksi vielä pari siedettävää hyppyä. Niitä hetkiä, kun oikeasti hävettää :D Silti ponnistettiin kuudennelle sijalle, en kyllä käsitä miten.

Tiedossa on paljon valmentautumista, harkka- ja seurakisoja koulussa ja esteillä, rutiinin hakemista ja toivon mukaan myös pian pirteämpi poni. Kipeältä se ei tunnu, vain väsyneeltä ja laiskalta. Lisätään nyt sen ruokintaan kivennäisen lisäksi kauraa ja toivotaan ponin muuttuvan mahdollisen talven tullessa pirteämmäksi. Tosin jos viime vuoden mallilla mennään, meidän talvi tulee aikaisintaan tammikuussa...

Tästä...

(c) Viivi

Tähän :)

Jo tuo ruskea kapistus olisi vaatinut tuon mattesin correction padin alleen, mutta sitä ei vaan tullut hankittua ja mentiin ties millä viritelmillä. Nyt on ihanan pehmeän oloinen - hetki, kun olen oikeasti aika kateellinen Viiville - Cliff Barnsby ja sen alla yksillä täytepaloilla oleva romaani. Kyllä vaan ponin kelpaa, sai vielä uudet juniorikokoiset muovijalustimet sekä stübbenin jalustinhihnat samaan konkurssiin. Jalkkarihihnojen merkin tosin saneli pakko, sillä olivat ainoat tarpeeksi lyhyet koko Manussa. Satula on tosiaan todellakin hyväkuntoinen ja kaiken lisäksi sievä kuin mikä! Istuimesta väri hieman kulunut, mutta se ei tosiaankaan menoa haittaa.

Shock on tänään kenraaliharkattu huomisiin kisoihin - kävin takapellolla ratsastamassa lyhyen verkan ja radan kertaalleen. Pieni pintahiki saatiin ponille, mutta treeni oli lyhyt ja toivottavasti tehokas. Pyrin verkkaamaan sen kisapäiväomaisesti ja ratsastin kertaalleen radan (oikein) läpi, johon oli hyvä lopettaa. Laukannostoihin olin tyytyväinen, vaikka poni nousikin peräänannosta! Poni malttoi odottaa nostavaa apua ja nosti myös vasemman laukan oikein kerrasta. Meillä on ollut hieman ongelmia ja ollaan nosteltu aina edelliseen kierrokseen mentyä laukkaa helposti, jos uusi nosto tulee nopeasti edellisen jälkeen. Nyt poni oli mallikelpoinen ja hieno tyttö. Johanna onneksi lupasi meille vielä näihin kisoihin Kiefferinsä lainaksi, sillä ei vaan olla löydetty juuri sopivaa satulaa ahkerasta sovittelusta huolimatta. Mari tilasi taas pari sovitukseen...

Sain saappaani ja Shockin suojat pestyä tänään, vielä kun muistan huomenna vaihtaa kuolaimet suitsista toisiin. Sykeröt jätän tällä kertaa askartelematta varsinaiselle talvikarvamammutille, wish us luck!

Selvästi hyvä päivä!

Olen tänään tehnyt vaikka mitä. Aloitin päiväni hakemalla Kurrelle lisää kivennäistä agrimarketista ja tsekkasin samalla psylliumin hinnan. Kurre ei ole esittänyt mitään ähkyilyn merkkejä tai vastaavia, mutta syö heinänsä maasta - ajattelin antaa kuurin psylliumia jo ihan varmuuden vuoksi. Agrimarketin jälkeen kurvasin hakemaan Manusta miljoonannen stubbenin satulan mukaani ja huristelin Shockin luokse. Heivasin penkin kyytiin ja itseni perässä.

Shock oli parempi kuin eilen, muttei vieläkään mikään super niinkuin se oli viime viikolla. Ratsastin sitä C:1-rataa läpi, tosin tarkistin radan vasta jälkeenpäin ja menin sen ihan päin honkia. No, josko perjantaina otettaisi kenraaliharkat ja mentäisi rata edes sinnepäin. Poni alkoi taipua hyvin oikealle ja oli pehmeä, mutta edelleen vasemmalta kiinni. Taipui kyllä jo enemmän kuin eilen. Mari ratsastaa huomenna, toivottavasti saa ponia vielä lisää irti... Alan olla aika pessimistinen kisojen suhteen, mutta kokemusta kokemusta.

Ja se hyvän päivän osuus - vein kaksi pakettia postiin ja lähdin yhden kanssa. Lähiärrän tädit taitaa inhota minua, lyhyen ajan sisällä olen postitellut useampaa satulaa edes takaisin... No, enää ei tarvi postittaa yhtään! Laitoin yhden satulan palautukseen, hööksin pari tavaraa palautukseen ja lähdin 15-tuumaisen Cliff Barnsbyn ponisatulan kanssa kohti Pinomäkeä. Olin todella pessimistinen satulan sopimisen suhteen mutta vielä mitä, sehän sopi! Hiukan leveä on tämäkin, mutta niin vähän, että pitäisi oikeasti pelkän lampaankarvan kanssa kaveta sopivaksi, ei välttämättä tarvita edes ostoslistalla ollutta correction padia! Satula ylittää melkein 500e pyynnillään Kurren satulaan suunnitellun budjetin, mutta pakko se on ostaa, kun kerrankin löytyy noin pienillä kommervenkeillä saa satulan kavennettua tarpeeksi kapeaksi. Mieluusti ostaisin täydellisen sopivan satulan, mutta jos sellaista ei yksinkertaisesti löydy, ei sille mitään voi. Toki jos nyt illalla voitan viking lotossa, Kurre saa vaikka heti teetetyn satulan. ;)

Kulutusjuhlaa

Kävin eilen vähän ostoksilla ja kotiutin kermanväriset kokopaikkaiset Pikeur Lugana-kisahousut, Pikeurin luonnonvalkoisen ihanan pehmeän kisapaidan sekä Hansbon kermanvärisen yleissatulahuovan. Lisäksi Hööksin paketista paljastui JH Collectionin ruskeat suitset, tummansininen yleishuopa ja huppu... Lisäksi vielä letityskuminauhoja, nyppimiskampa ja harjanselvitysainetta. Shockille ja itselleni tuli shoppailtua lähinnä, Kurre sai kaksi pulloa betadinea ja metrin mittaisen pumpulipaketin. Siis oikeasti metrin, se paketti on valtava :)

Meillähän siis lähestyy kisat! Nyt lauantaina startataan Lu-Sarin harjoituskoulukisoissa helppo C:1 ja sunnuntaina ilmoittauduttu oman seurani PRRC:n harjoitusestekisoihin luokkiin 60-70 cm ja 80-90 cm. Teen paikan päällä päätöksen, hypätäänkö tuo korkeampi luokka. En ole Shockilla hypännyt kuin 85 cm, mutta radalla ei kuitenkaan montaa estettä ole maksimissa ja poni on aikaisemmin hypännyt 90 cm rataa. Mennään kuitenkin matalamman luokan perusteella, eli jos poni tuntuu kovin väsyneeltä karvojensa kanssa, jätetään korkeampi luokka välistä. Mitä vaan tietenkin voi  vielä tapahtua, meillä ei nimittäin ole tällä hetkellä täysin sopivaa satulaa!

Porin kisat kesällä

Eilen sovitin yhtä Stübben Siegfriediä ja tänään tiedän todella sovittaneeni. Satula oli täysin kivikova ja todella kamala istua. Löysin kuitenkin Manusta eilen vahingossa täsmälleen saman satulan samassa koossa mutta vähän uudempana sekä parempikuntoisena ja ajattelin hakea sen vielä tänään sovitettavaksi. Tuossa eilen sovittamassani oli mielestäni jotain outoa - verrattuna viime viikon saman merkkiseen satulaan, ei vaikuttanut ollenkaan samalta mallilta. Lisäksi toppausten nahka oli halkeillutta ja toppaukset sen oloiset, että toppausta vaatisi. Toivon parasta sen Manun satulan suhteen, en varmaan saa edes koulukisoihin lähtölupaa ilman satulaa :)

Poni on ollut hassu viime ajat. Täysin täykkärimoodissa, laukat kuumentaa ihan hillittömästi ja läpiratsastus ollut mitä on. Jos tänään ei satulan kanssa löydy yhteistä säveltä, läpiratsastan sen kyllä ilman satulaa, kun ilman penkkiä mennessä Shock on ollut tosi hyvä. Eilen ei kaahattu yhtään niin paljoa, mutta vasemmasta irti päästäminen vaikutti ihan ylivoimaiselta. Asiasta keskusteltiinkin tovi.

Loppuun vielä Kurreuutisia: Kurre on palannut! Paise on puhjennut kunnolla ja Kurre käy kuumana ollessaan vain karsinassa ja ulkoilukiellossa, kunnes paise on kunnolla parantunut eikä jalassa tarvi enää pitää betadinehaudetta. Oli työn ja tuskan takana saada ponilta kenkä irti maanantaina paiseen ollessa pahassa kohtaa, mutta selvästi tytsyn olo helpottui kun kenkä lähti. Eilen ponin seistessä käytävällä karsinansiivouksen ajan kävi jo normaali raivokas kuopiminen ja paino varataan kunnolla paisejalalle, eli hyvää vauhtia paranemassa on muru :) Muutaman päivän se joutuu vielä nauttimaan sisätiloista jalka paketissa.

Kevät 2012

Blogihaaste

Säännöt:

- Vastaa kaikkii kysymyksiin (10)

- Haasta 4 blogia

- Haastettujen blogien osoitteet: En haasta ketään. Tehkööt kuka huvittaa, linkatkaa vaikka bloginne tämän postauksen kommentteihin :)

Haaste on blogista: Viivin poniblogi

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?

Pitkälti henkilökohtaiseksi päiväkirjaksi ja omaksi iloksi. Lukijoiden tulo mukaan on lähinnä lisännyt postausintoa :)

2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?

Ratsastuskilpailuissa seuratasolla ja raveissa ihan normaaleissa Suomenlaajuisissa ponilähdöissä.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?

Öö... Yhteensä tauot vähennettynä jotain 15 vuoden kieppeillä taitaa luku pyöriä.

4. Koulu vai esteet?

Molemmat

 5. Valmennus vai kilpailut?

Ratsastuspuolella valmennukset ja raveissa kilpailut.

6. Poni vai hevonen? Perustele

Russponit tietenkin! Poneilla on loistava huumorintaju ja ponin kanssa harrastaminen on aina yllätyksiä täynnä. Kun elämäntilanteeni sallii oman ratsun ostamisen, se tulee olemaan noin 170 cm korkea puoliverinen, mutta poniharrastusta en aio jättää siitä huolimatta.

7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?

Kaikkia ylläolevia. Ihan ensimmäinen "hoitohevoseni" oli lv-ruuna William Chip, joka omistajansa kanssa opetti minut ravihommiin kunnolla. Sitten tuli silloinen Porin Ravinuorten shettis Finte jota hoidettiin Hennan kanssa, 16-vuotiaana minulle ostettiin Pommac. 

8. Oletko hypännyt kiinteitä esteitä?

Pieniä tukkeja ja vastaavia maastossa kyllä, ihan rehellistä maastoestettä en ole hypännyt. Kerään rohkeutta ensi keväälle ensimmäisiä maastoestetreenejä varten.

Rakas <3

9. Lempi hevosrotu?

Russponi ja lämminverinen ravihevonen, mielellään amerikan- eikä ranskanmalli.

10. Korkein este, mitä olet hypännyt?

Hullussa mielenhäiriössä 110cm. Vanhalla wintecin koulusatulalla. Olin joskus nuori ja itsesuojeluvaistoton.

Se tunne kun...

Kolmijalkaisen ponin tilaan saadaan vastaus. Kurren kaviossa lymyili paise.

Tavoittelin eläinlääkäriä puoli aamua, onneksi tuli nopeasti tarkistamaan tilanteen kun vihdoin sain kiinni. Poni oli pirteänä ja normaalina omana itsenään karsinassa, kävellessä ontui selvästi, mutta parani muutaman askeleen jälkeen. Kiertoliikkeestä näki, ettei kaikki ole ok. Eilen ei sykettä vielä tuntunut, mutta tänään tuntui ja paisekin löytyi ilman kaviopihtejä, puhkeamalla eläinlääkärin sormien alle. Askartelin siis betadinehauteen kavioon ja soitin kengittäjää avaamaan paiseen kunnolla. Poni sai lisäksi kipulääkettä, ettei kipeyttäisi toista takastaan varoessaan toista.

Koppihoitoa tiedossa siis. Ilmeisesti poni on saanut juuri sopivasti astuttua jonkin kiven päälle. Ajoin nimittäin lauantaina Kurren töiden jälkeen ja minkäännäköistä ongelmaa ei ollut, paitsi vauhdinhallinnassa. Kovaa olisi pitänyt päästä... Poni oli lauantaina pirteä oma itsensä, sunnuntaina kolmijalkainen. Nyt paketoidaan kaviota noin viikon verran ja annetaan kipulääke kolmena päivänä. Sielunhoitoa tulee olemaan paljon, kun pidän ponille seuraa karsinassa...

Itse olen ollut aivan kuollut jo monta päivää. Pääsin la-su yönä kotiin vähän ennen kolmea, nukuin puoli kahteentoista päivällä ja lisäksi nukuin iltapäivällä parin tunnin päiväunet. Yöunet 22-7 ja taas olen aivan poikki, haluan päiväunille... Univelkaa aivan järjettömästi ja sen kyllä huomaa.

Nyt kokkailen rakkaalle miehelleni illaksi ruokaa ja itselleni evääksi töihin samalla kun odottelen kengittäjän soittoa. Lupasi tosiaan yrittää vielä tänään tulla avaamaan paiseen kunnolla, huomenna viimeistään. :)

Väsyttää, muttei viluta

Pahoittelen taas parin päivän postaustaukoa. Olen koko ajan väsynyt - nukkumaanmenoaikani on iltaisin kymmenen pintaan, eikä töistä pääsy kymmenen jälkeen tee hyvää. Nukkumaanmeno venyy väkisin vähintään yhteentoista ja seuraavana päivänä muistutan zombia, ellen saa nukkua yhdeksään tai kymmeneen asti. Minä vaadin paljon unta... Tänään heräsinkin 6:33 Timon herätyskelloon ja olisi tehnyt vain mieli vetää peitto pään yli ja jättää koulu välistä.
Eilen kävin kuitenkin shoppailemassa talvenpelastajan. Vero Modan 60% untuvaa sisältävä pitkä toppatakki sai kodin! Enää ei tarvi palella edes koulun yli-ilmastoiduissa luokissa :)

Palataan tiistain maneesilla käyntiin: otin Shockin sovitettavan satulan mukaan ja totesin sen välittömästi liian leveäksi selkään päästessäni. Satula painui edestä lähes säkään kiinni, ilman painoa päällä sopi täydellisesti. Kokeilen satulan vielä lampaankarvan kanssa, sillä yritykseni löytää sama satula kokoa kapeampana ei ole kantanut ihan hirveästi hedelmää. Sitä samaa 32-leveyttä olisi tarjolla joka suunnasta, minä haluan käsiini leveyden 31.

Joka tapauksessa, otin siis satulan pois ja väänsin ilman satulaa kun kerran maneesille oli tultu. Rakensimme Janitan kanssa ennen ratsautumista yhden pystysarjan, yhden okserin ja yhden pienen kavaletin, olihan tarkoitus hypätä kun Carlin valkka peruttiin maanantaina. No, minä keskityin ensialkuun vain tyrkkäämään ja saamaan ponia rennoksi... Kiahan maneesissa on sitä jotain Shockin mielestä, se kuumuu siellä joka kerta ja yrittää ravissa hieman juosta alta. Tein kaikenlaisia kaaria ja siirtymisiä, temponvaihteluita ja verryttelylaukat hakien pyörivää laukkaa. Kun otin laukan ihan kunnolla käsittelyyn, olisin voinut itkeä - oikeaan kierrokseen poni kulki monta ympyrää upeassa peräänannossa ja ihan oikeasti polki takaa! Vasemmalle haettiin myös pätkiä, lyhyempiä kuin oikeaan, mutta haettiin! Jos jostain voi olla iloinen niin tuosta. Odotan jo ensi vuoden koulukisoja, kun laukka toimii kunnolla :)

Ylitin itseni tällä kertaa ja hyppäsin noin 60-senttisen sarjan sekä pikkukavaletin useampaan otteeseen, edelleen ilman satulaa. Shock oli innoissaan ja hyppäsi hyvin :)

En ole vielä päättänyt, ajanko Kurren tänään vai en... Jalat ovat hyvät, mutta mieli tekisi antaa vielä pari päivää vapaata. Mari menee Shockilla sunnuntaina, eli olisi hyvää aikaa maneesivisiitille.